Suomen ortodoksien arkkipiispa Leo nosti tapahtumat Butchassa, Irpinissä ja Mariupolissa esimerkeiksi Venäjän sotavoimien rikoksista ihmisyyttä vastaan.

– Totuus tulee aina ennen pitkää ilmi eikä sitä voi peittää maan mullalla tai jätesäkeillä.

Moskovan patriarkaattiin kuuluvan Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill ei arkkipiispa Leon mukaan edusta kirkkonsa päämiehenä totuutta.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo kutsui Venäjän hyökkäystä täydellisen perustelemattomaksi ja moraalittomaksi.

– Moni on sanonut sitä synniksi. Siitähän siinä on kysymys. On hyvin helppo todeta, etteivät tässä täyty mitkään perinteiset oikeutetun sodan kriteerit.

Laajasalon mukaan sodassa on helppoa olla Ukrainan puolella.

– Kirkon tehtävä on olla kärsivän ja sorretun ihmisen puolella. Tuntuu aika helpolta nähdä, että kuka tässä sortaa ja aiheuttaa tuhoa. Ei voi sanoa, että nähdään molempien puolien näkökulmat, vaan kyllä tämä on yksipuolinen hyökkäyssota, Laajasalo kommentoi Demokraatille puhetilaisuuden edellä.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen totesi puheessaan, että maailma katsoo Venäjän voitonpäivän irvokasta paraatia halveksien.

– Paatuneinkaan ihminen ei voi pestä puhtaaksi näitä syntejä ja rikoksia, ei edes patriarkka Kirill, jonka toimet ovat olleet raskas pettymys sekä hänen omille uskovilleen että meille ekumeenisille kumppaneille. Tuhotöiden todistusaineisto on musertava, eikä niitä voi selittää lavastuksiksi. Raakuudet ovat systemaattisia, eikä niitä voi selittää yksittäisten sotilaiden hairahduksiksi, Jolkkonen sanoi.

Länsimailla on Jolkkosen mukaan velvollisuus auttaa Ukrainaa humanitaarisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti.

– Euroopan päättäjien pitää uskaltaa kastroida Venäjän raiskaaja-armeijaa rahoittavat kaasu- ja öljyputket. Ja meidän kaikkien tulee olla valmiita kantamaan sen tuomat kivut ja vastoinkäymiset.

Suomen luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksien 50 vuotta kestäneet oppikeskustelut on Jolkkosen mukaan sodan myötä jäädytetty. Syynä on patriarkka Kirillin selvä tuki sodalle.

– Se on ollut pettymys, koska olemme oppineet tuntemaan toisenlaisen Venäjän ortodoksisen kirkon ja toisenlaisen patriarkka Kirillin. Muutosta on tapahtunut, Jolkkonen kommentoi Demokraatille.

Kontakti kirkkojen välille solmittiin jo neuvostoajalla, jolloin Venäjän kirkko koki Jolkkosen mukaan yhteydet länsimaihin huojentavina.

– Keskustelut aloitettiin, kun Venäjän ortodoksikirkko oli jossakin mielessä marttyyrikirkko eli toimi kommunistisen valtioateismin vainon alla.

Piispa Jolkkosen mukaan oppineuvotteluissa oli tapahtunut vuosikymmenten varrella edistystä ja ne olivat viime aikoina menneet parempaan suuntaan. Hän näki keskusteluyhteyden säilyttämisessä hyviä puolia.

– Siinä voidaan kohteliaasti ja päättäväisesti opponoida toista. Jos keskusteluyhteyttä ei ole, sellainen ei ole mahdollista.

– Jos haluaa rauhaa tai yhteyttä, sitä ei saavuteta välien lopullisella katkaisemisella.

Tarkoittaako keskustelujen jäädyttäminen sitä, että välit ovat nyt lopullisesti katkenneet?

– Ei se tarkoita, mutta tällä hetkellä ei ole mitään suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Tämä on hajottanut niin paljon, ja eniten tämä on hajottanut patriarkka Kirillin omaa kirkkoa.

– Ukrainan johtava arkkipiispa, Kirillin kirkon piispa, on jyrkästi toisella kannalla kuin patriarkka ja on tuominnut Venäjän sotatoimet. Voin kuvitella, että tämä on ollut hyvin vaikeata myös niille Ukrainan ortodokseille, jotka kuuluvat Venäjän partiarkaatin alaisuuteen, Jolkkonen sanoi.

Kolmen kirkon yhteisen rukoushetken toimittivat Suomessa toimivan katolisen kirkon emerituspiispa Teemu Sippo SCJ, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat Jari Jolkkonen, Kaisamari Hintikka, Bo-Göran Åstrand ja Teemu Laajasalo. Rukoushetkeen osallistui myös Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri, metodistikirkkoa edustava Mayvor Wärn-Rancken.