Monet sosiaalisen median asiantuntijahahmot ovat omien sanojensa mukaan jo vuosikymmenen ajan, Krimin valtauksesta asti tienneet varmuudella mitä Venäjällä tulee tapahtumaan.

Osa ihmisistä on pitänyt varmana että Venäjä kehittyy järkevämmäksi, osa on yhtä vakuuttuneesti uskonut että Kreml lähtee valloittamaan naapurimaita.

Oikeasti tilannekehitys ei ole ollut varmaan kenellekään täysin selvää. Vuoden 2022 suurhyökkäys Ukrainaan paitsi sekoitti ennusteet, lisäsi Venäjä-tiedon tarvetta entisestään.

Listaankin tässä muutamia kirjoja, jotka ovat sivistäneet, yllättäneet ja auttaneet ainakin itseäni ymmärtämään Venäjän tilannetta.

Yliopistotutkijan ja tiedustelueverstin kirja kuvaa selkeäsanaisesti monia viime vuosien Venäjä-ilmiöitä. Mistä kumpuaa niin monen venäläisen ihmisen halu kannattaa yksinvaltaa ja toimia meidän näkökulmastamme erikoisella tavalla. Samalla tulee kerrattua Venäjän lyhyt historian oppimäärä, mikä on ihan silkkaa yleissivistystä kaikille.

Mauno Koiviston kirja Venäjän idea on käännetty nyttemmin myös englanniksi.

Venäjän idea, Mauno Koivisto

Koivisto oli sodan käynyt mies ja presidenttinä kylmän sodan loppuajat, 12 vuotta. Hän halusi testamentata ajatuksensa Suomen kansalle Venäjästä silloin, kun meillä ei edes häilyvästi saatettu ajatella vuoden 2014 tai 2022 tapaisia tapahtumia. Tämä kirja sisältää enemmän historiaa kuin ajatuksia nykyisestä Venäjästä, mutta niitäkin löytyy.

Länttä vai itää – Suomi ja geopolitiikan paluu, Hannu Himanen

Tämä on kirja, joka aikoinaan jäi turhaan vähemmälle huomiolle. Alkusivuilta löytyy dramaattinen Venäjä-ennustus vuodelta 2017:
“Taloudellisesti, sotilaallisesti, identiteetiltään ja itsetunnoltaan vahva Venäjä olisi kaikkien naapuriensa kannalta hyvä naapuri.”
“Näin ei kuitenkaan ole, vaan Venäjä hakee revanssia ja muiden nöyryytystä korvauksena vähättelevästä suhtautumisesta, jonka kohteeksi se sanoo joutuneensa.”

Kirjan lopun Suomi-osiossa entinen Moskovan-suurlähettiläs Himanen suosittelee Natoon liittymistä mahdollisimman pian. Tämäkin neuvo oli viisi vuotta edellä aikaansa.

Putinin trollit, Jessikka Aro

Tämä kirja tuo hyvin esille sen, miten länsiyritykset loivat 2010-luvun alussa somealustat miettimättä tarkemmin, miten pahantahtoiset toimijat voivat niitä väärinkäyttää. Aro selvitteli vuosien 2014-2018 vihamielisen verkkovaikuttamisen eri muotoja ja tapoja. Venäjä käytti länsiteknologian luomia hämmennysmahdollisuuksia täysimääräisesti muun muassa Yhdysvaltain vaaleissa, ja jatkaa toimintaa yhä. Kirjassa on toki paljon muutakin, kuten kuvauksia Venäjän hyvä-veli-verkostoista ja lainsäädännön erikoisuuksista.

Venäjän sota jokaista vastaan, Keir Giles

Brittiläisen Venäjä-analyytikon kirjoittamia lauseita voisi nostaa sellaisenaan one-lineriksi kuvaamaan Kremlin toiveita: ”Venäjä haluaa kunnioitusta. Kunnioitusta suurvaltana.”
Oman kokemukseni perusteella voin allekirjoittaa lähes kaiken. Kirja on erittäin hyvä kuvaus Venäjästä ja sen kansan ajatuksista. Ukrainassa käydyn sodan rinnalla Giles kertoo Venäjän länttä vastaan vuosikymmeniä käymästä salaisesta sodasta.
Kirjan aloitusteksti on jo hyvä mainos: ”Tämä kirja on omistettu Vladimir Vladimirovitš Putinille kiitokseksi siitä, että hän on viimeinkin vakuuttanut maailman siitä pahasta, jota hänen maansa haluaa yhä tehdä – ja tarpeesta puolustautua sitä vastaan.”
Kirja sisältää myös lähdeviitteet eli pääset tutkimaan kirjailijan tuotoksen alkuperää.

Sota vai rauha, Mihail Šiškin

Neuvostoliitossa kasvanut kirjailija kertoo, miten raskasta nyt on olla venäläinen.
”Erikoisoperaation päämäärä Ukrainassa oli pelastaa venäläiset, venäläinen kulttuuri ja kieli ukrainalaisten fasistien kynsistä. Maan itäosassa tuhottiin pääasiassa venäjänkielisiä kaupunkeja ja asujamistoa. Tehtiin sotarikoksia ihmisiä, mutta myös minun kieltäni kohtaan.”

Kirja on loistava ja hyvin itsekriittinen katsaus oman maan tilaan, lähihistoriaan ja nykypäivään.

“Venäjän kielestä kielestä tuli sotarikollisten ja murhaajien kieli.”

Venäjän sota, Jade McGlynn

Jos vielä kuvittelet, että Venäjän sota Ukrainassa on jotenkin vain Putinin sotaa, lue tämä kirja. Siinä tutkija kuvaa laajan aineiston perusteella, kuinka pirullisen hyvä ihmismieli on hyväksymään propagandaa.
Rivivenäläiset eivät välttämättä kannata sotaa, mutta kuuluvat apaattiseen, passiiviseen tai lievästi sitä hyväksyvään joukkoon. Vastustajat joutuvat todella kamppailemaan sekä itsensä että viranomaisten väkivaltakoneiston kanssa.
Venäjällä uskotaan laajasti, että länsi aloitti sodan käyttäen vain Ukrainaa sen välineenä.

Kirjassa kritisoidaan myös länsimarkkinoiden kaksinaismoralismia. Ukrainaa autetaan muutamalla miljardilla, ja Venäjälle maksetaan energiasta kymmeniä miljardeja. Ryhtiliike olisi paikallaan.

TÄMÄ LISTANI ei ole mitenkään täydellinen. Edellämainittujen ohella on paljon muitakin Venäjän mysteeriä avaavia teoksia. Esimerkiksi näihin on palkitsevaa perehtyä, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä vaikkapa pääsiäispyhinä löytyy.

Arvo Tuominen: Venäjä – Kirjoituksia Venäjästä ja Putinista

Anna-Lena Laurénin koko tuotanto. Osa käsittelee myös Ukrainaa ja Kaukasiaa.

Svetlana Aleksejevitš: Tšernobylistä nousee rukous sekä Neuvostoihmisen loppu

Luke Harding: Mafiavaltio, Salajuoni, Venäjän vakoojaverkosto, Hyökkäys

Ian Garner: Z-sukupolvi – Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisotilaat

Jos aikaa on vähän ja haluat oikein paneutua Venäjään ja venäläisiin, lue peräkanaa Šiškin, Giles ja McGlynn. Jos taas laitat suomalaisen kirjallisuuden etusijalle, lue Kari & Holmila ja Himanen.

Antoisia lukuhetkiä!

Historioitsija Ian Garnerin Z-sukupolvi kertoo Putin-nuorisosta, jota kasvatetaan lähes aivopesua muistuttavalla tavalla johtajan ihailuun.