Tämän viikon droonikohut Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa pysynevät vielä pitkään mysteerinä. Tekijöitä ja tapahtumien kulkua ei todennäköisesti kovin äkkiä pystytä verifioimaan, ellei yhtään oletettua lentolaitetta saada viranomaisten hyppysiin analysoitavaksi.

Sen sijaan faktaa on, että 19. syyskuuta Venäjän hävittäjäkoneet lensivät Viron ilmatilassa noin 12 minuuttia ja niiden lentoa seurasivat sekä Suomen, Italian (Baltian ilmatilan valvontaoperaatiossa) että Ruotsin hävittäjät.

EU:ssa ja Nato-maissa on käyty sekavaa poliittista jälkipeliä siitä, mitä muuta meidän olisi pitänyt tehdä. Vähän ennen näitä tapahtumia Venäjän sotilasdrooneja oli ”harhautunut” Ukraina-lennoilta Puolaan ja Romaniaan.

Sen sijaan hävittäjien kurvailuista ei jää ilmatilaan fyysisiä jälkiä, joten koneet olivat Venäjän virallisen lausunnon mukaan lennollaan kansainvälisessä ilmatilassa, eikä mitään rajanylityksiä tapahtunut.

Silti 12 minuuttia toisen maan ilmatilassa lentämistä on taistelukoneille harvinaisen pitkä aika, ollakseen vahinko.

Venäläiskoneet ovat toisinaan oikaisseet reiteillään Itämerellä Porvoon edustalla Suomen ilmatilan kautta noin minuutin ajan, minkä voi hyvällä tahdolla panna venäläisen suurpiirteisen suunnistustaidon piikkiin.

Jyrkimpiä kantoja edustavat Puola ja Tšekki viestivät nyt, että seuraava, vastaavalla tavalla Nato-maan yllä härväävä kone tulisi ampua alas.

MITÄ SILLOIN tapahtuisi? Mediassa muistutettiin vuoden 2015 selkkauksesta, jolloin Turkin hävittäjäkone pudotti venäläisen rynnäkkökoneen. Se oli ehtinyt olla maan ilmatilassa parikymmentä sekuntia.

Lähtökohtatilanne oli kuitenkin täysin erilainen. Turkin rajapinnassa Syyriassa käytiin sotaa, ja Syyrian hirmuvaltiaan al-Assadin hallintoa auttanut Venäjä pommitti Turkin tukemien kapinallisten aluetta. Venäjän koneet olivat jo muutaman kerran aiemminkin loukanneet Turkin ilmatilaa.

Tässäkin tilanteessa Turkki oli ensin varoittanut aluettaan kohti lentäneitä kahta venäläiskonetta ja vaatinut niitä muuttamaan kurssiaan.

Toisen pilotti totteli, toisen ei – ja Turkin ylle päästyään kone ammuttiin alas.

Oliko Turkin toiminnasta hyötyä tai haittaa?

Hyöty on lyhyesti kerrottu: Venäjä ei sen jälkeen ole loukannut Turkin ilmatilaa.

Haittoja on jonkin verran julkisuudessa suurenneltu. Venäjä pani Turkki-turismin ja lentoliikenteen hetkeksi boikottiin, ja näennäisesti vaikeutti turkkilaistuotteiden tuontia maahan.

Noin vuodessa suhteet kuitenkin normalisoituivat, ja Turkin johtaja Erdogan oli taas mainioissa väleissä Putinin kanssa. Vuonna 2017 Venäjä jopa myi kaksi S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmäänsä Turkille, ja nykyään Turkki avustaa auliisti Venäjää länsipakotteiden kiertämisessä.

JOS VENÄJÄN reaktio jäisi tälle tasolle meilläkin, taloudelliset seuraukset Euroopan maille eivät paljon poikkeaisi nykytilanteesta. Ei meillä nytkään ole sinne juuri matkustajalentoja, ei turismia, ei uusia kaasuputkihankkeita, ei tavaravientiä.

On selvää, että Venäjä testaa Naton reaktioita itselleen kätevästi Ukrainan sotatoimien yhteydessä, ja etsii sitä kohtaa, mihin me vedämme rajat.

Puolustusliiton on tehtävä selkeä päätös, saako Venäjä lennellä ilmatilassamme tällä tavalla, vieläpä aina kiistäen tehneensä niin. Perinteisesti Kreml ei ole tunnustanut rikkeitään eikä alueloukkaustutkinnoissa olla esimerkiksi Suomen tapauksissa päästy eteenpäin, koska tekijöitä ei nooteista huolimatta ole saatu selville ja oikeuteen.

Selkeä viesti olisi, että Naton ilmatilan seuraavalla loukkauksella on konkreettiset seuraukset. Tilanne dokumentoidaan, sitten koneet tai lennokit ammutaan varoitusten jälkeen alas, asianmukaisesti ilman rehvastelua ja elämöintiä.

Tämän seuraus olisi todennäköisimmin se, että alueloukkaukset loppuisivat. Jos eivät lopu, lisää koneita pudotettaisiin.

Tilanteen ratkaisu voisi siis olla näinkin yksinkertainen.