Perjantainen voitonpäivä sujui Kremlin koreografian perinteisellä kaavalla, joka ei yllätä katsojia Moskovassa eikä lännessä. Kun nykyisessä sodassa Ukrainaa vastaan ei voittoa ole tullut, on näppärää valjastaa kansan ”voitonhimo” 80 vuotta vanhaan raiskaustarinaan.

”Kuinka puhtoiset antifasistiset neuvostosotilaat saapuivat vapauttamaan Eurooppaa Gitlerin kätyreistä”. Näinhän Venäjällä virallinen historia kertoo – ja nyt sitä sanomaa toistetaan maan seuraavanakin missiona.

– Koko Venäjän kansa tukee sotilaitamme Ukrainassa, Putin julisti paraatipuheessaan.

Tietyllä tavalla nämä kolme kietoutuvat kierolla tavalla yhteen. Toki jo ennen Putinia moni Neuvostoliitonkin johtajista oli rakentanut valtansa noiden kahden ensimmäisen muiston varaan, mutta alempiarvoisena: joko heidän hirmutöidensä purkajana tai ”alkuperäisen” aatteen vaalijana.

SUOMALAISTENKIN tuntema vanhempi Vladimir eli V.I. Lenin oli vallankumouksen henkilöitymä, voimakas kansanvillitsijä ja ilmeisesti sen ajan mittapuulla taiturimainen puhuja.

Neuvostoliitto, siinä muodossa missä yhteiskuntakokeilu neuvostojen valtiosta lähti käyntiin, oli hänen luomuksensa. Sen valtion romahtamistahan Putin on luonnehtinut murhenäytelmäksi.

Jo alkuvaiheessa Neuvostoliiton sisäiseksi motivaattoriksi valittiin raaka väkivalta. ”Uudistusta” vastustavat toimijat piti ja sai niittää sumeilematta lakoon, että valta vakiintuisi nopeasti. Ja kyse oli siis omista kansalaisista, venäläisistä. Leninin kausi jäi silti lyhyehköksi, kun hän ensin halvaantui ja sitten kuoli vuonna 1924.

Leninin puolihuolimattomasti allekirjoittama päätös tunnustaa entisen Suomen suuriruhtinaskunnan itsenäisyys kummittelee yhä vuonna 2025 nykyisen Venäjän narratiivissa. Maassa viljellään käsitystä, että imperiumin otteesta joko 1917 tai 1991 karanneet valtiot voidaan käydä hakemassa takaisin, jos tarve vaatii.

Neuvostovaltiolle oli nerokas oivallus luoda uskonnon ja alkuperäiskansojen myyttien vastapainoksi messiaskultti Leninin ympärille. Ihmiset tarvitsivat rukoiltavaa ja palvottavaa, joten Leninistä saatiin hyvä vapahtajabrändi, ikonisine julisteineen, patsaineen ja maalauksineen.

Leninin ja Stalinin patsaat Itä-Karjalassa 1941, ”suomalaisten fasistien” rikkomina. Kuva: SA-kuva

Putinin henkilöbrändäyksessä toteutetaan samaa kaavaa, johon jo kymmenet sukupolvet ehtivät kasvaa: tässä ihmisessä, näissä kasvoissa on teille valtion henkilöitymä.

Muuten ”Vileeni” on jo Venäjän nykyisessä historiankirjoituksessa luuserin asemassa. Hänestä kun ei saa luotua Putinin hallintoa tukevaa tarinaa.

SEURAAJA Stalin on sen sijaan Kremlin tosimiesten listalla ykkösenä. Josef-setä luikahti bolsevikkien johtoon Leninin vanavedessä, poisti kilpailijansa pelistä ja piti valtikkaa kolmisenkymmentä vuotta.

”Kansanvihollisia” löytyi syntipukeiksi pulmaan kuin pulmaan, ja heistä päästiin massateloituksilla ja vankileirijärjestelmällä.

Noita Stalinin ajan kaikuja käytetään kätevästi nykyhallinnon propagandan käsikassarana. Mikä tahansa Karjalasta löytyvä 1930-luvun vainojen joukkohauta saadaan näyttämään suomalaisten valkobandiittien tekosilta – juuri siinä Suuressa isänmaallisessa sodassa joka alkoi venäläisen ajanlaskun mukaan vasta 1941.

Historian hahmoista juuri Stalin on kokenut Putinin hallinnon aikana suurimman kunnianpalautuksen. Kun vielä 2000-luvun alkuvuosina Kreml antoi nostalgisoida hyvien tsaarien suurvalta-aikaa, nyt kiistattomana ykkössankarina on ”fasismin murskannut” Isä Aurinkoinen.

Tämän luomaa isänmaallista velvollisuuttahan Putin sanoo nyt jatkavansa, kun väittää maansa puhdistavan Ukrainaa natseista ja länsimaisesta rappiosta.

HISTORIALLA on diktatuureissa aina perusteltu nykyisiä tekoja ja tavoitteita, vaikka evoluutioon ja kehitykseen uskovissa länsimaissa tätä korttia harvoin käytetään.

Putinilla on Stalinin lisäksi takataskussaan liuta muita merkkihenkilöitä Venäjän historian uumenista. Aina löytyy joku venäläinen hahmo tai ryhmä, jota on naapurimaassa vedätetty tai jota vierasmaalaiset ovat rääkänneet – eli jonka kokema vääryys pitää korjata.

Suomalaisten terroristien surmaama syytön virkamies Bobrikovkin sopisi tähän kastiin mainiosti.

Siksi jokaisen valtion, joka on tavalla tai toisella ollut osa Venäjää, joko tsaarinvallan
tai Neuvostoliiton aikana tai jopa Varsovan liiton osana, on syytä pitää realiteetit mielessään.

Niiden pitää osata seurata, mitä heistä Venäjän uudessa historiankirjoituksessa väitetään, ja millainen rooli heille on Putinin uudessa venäläisessä maailmanjärjestyksessä varattu.

Voitonpäivän paraatissa osa joukoista kulki Stalinin Puna-armeijan univormuissa.
Kuva: Venäjän presidentinkanslia