Tulevalle europarlamentille riittää ratkottavaksi turvallisuuspolitiikan ongelmia. Suomen keskeiset eduskuntapuolueet lupaavatkin omissa vaaliohjelmissaan edistää meille tärkeiden turvallisuuskysymysten ratkaisemista – pienillä painotuseroilla.

KOKOOMUKSELLE pelkästään jo EU-jäsenyys on puolueen näkemyksen mukaan turvallisuus,- talous- ja arvovalinta. Puolue vakuuttaa vaaliohjelmassaan, miten vahva talous on myös turvallisuuspolitiikkaa. Mitä vahvempi talous on, sitä paremmin EU pystyy puolustamaan demokratiaa esimerkiksi kamppailemalla Venäjän sotatoimia ja Kiinan valtapyrkimyksiä vastaan.

SDP KOROSTAA, miten vaaleissa on kyse EU:n tulevaisuudesta. Puolue lupaa tehdä töitä sellaisen unionin puolesta, joka palvelee eurooppalaisia ja meitä suomalaisia entistä paremmin. EU:n pitää olla aiempaa vahvempi ja ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. EU:n tulee varautua nykyistä paremmin turvallisuusuhkiin ja huoliin, joita sodat ja epätasa-arvon lisääntyminen sekä ääriliikkeiden vahvistuminen aiheuttavat.

KESKUSTA haluaa vahvistaa EU:n päätöksentekokykyä turvallisuusasioissa. Se tehtäisiin muun muassa lisäämällä määräenemmistöistä päätöksentekoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, luomalla pysyvän puolustusministereiden ministerineuvosto ja nimittämällä EU:lle kokonaan uusi puolustuskomissaari.

PERUSSUOMALAISTEN virallisen linjauksen mukaan EU:n yhtenäisyys suhteessa Venäjään ja muihin autoritäärisiin toimijoihin on Suomen kannalta elintärkeää. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen on puolueen mielestä kannatettavaa Venäjän uhan torjumiseksi. Yhteisvelan otto Ukrainan hyväksi jakaa silti mielipiteitä.

LINJANVEDOT kuulostavat varsin samanmielisiltä. Nyt onkin vaikea muistaa, miten vielä vuoden 2019 EU-vaaleissa puolueet kiemurtelivat turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista puhuttaessa.

Ulkopolitiikka-lehden tekemässä laajassa selvityksessä puolueet suhtautuivat myönteisimmin haaveisiin pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa, joskin perussuomalaiset karsastivat hieman sitäkin.

SDP, kokoomus, vihreät ja keskusta halusivat vahvistaa EU:n yhteistä puolustusta, mikä taas ei houkuttanut perussuomalaisia.

Kokoomus kannatti ”lähivuosina” Nato-jäsenyyden hakemista, mutta Vasemmistoliitto halusi Suomen lopettavan jopa yhteiset sotaharjoitukset Naton kanssa.

TUOLLOIN 2019 jokaisella eduskuntapuolueella oli lähimenneisyydessään kupruja, pienempiä tai suurempia, suhteessa Venäjään ja osin myös Kiinaan. Niitä ei vain vielä tiedetty sellaisiksi.

Kokoomus oli veljeillyt Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän kanssa ja vaalinut yritysmaailman etuja idänkaupassa, jopa jääkiekkopiireissä. Hallituksissa se oli ollut Alexander Stubbin ja Jan Vapaavuoren johdolla jopa aggressiivisesti ajamassa Suomeen Rosatomin ydinvoimalaa.

Demaritkin ajoivat 2000-luvun alun eturivin poliitikkojensa, Erkki Tuomiojan ja Paavo Lipposen Venäjä- ja kaasuputki-ulostuloilla itsensä samaan nurkkaan. Venäjän turvallisuusriskien vähättely on ollut omiaan luomaan kuvaa puolueesta, jossa Venäjän uhkaan ei suhtauduttu vakavasti.

Keskustalla oli jo Kekkosen ajan perinteenä ollut Neuvostoliiton ja Venäjän tarpeiden ymmärtäjän rooli. Eikä sitä kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen ole edes viime vuosien puheillaan pyrkinyt pienentämään, päinvastoin. Pääministeri Juha Sipilänkään tapa runnoa Rosatom-voimalahanke läpi ei ainakaan tuonut lisäpisteitä.

Vihreät ovat olleet turvallisuuspolitiikassaan yksilöllisiä. Puolueella on Venäjästä pitkään varoittaneita vaikuttajia, kuten Heidi Hautala ja Ville Niinistö. Samaan aikaan puolueen entinen puheenjohtaja, rauhanaktivisti Tarja Cronberg on viime kuukausiin asti matkaillut Venäjän maksamissa propagandaseminaareissa.

Kaukonäköisen Venäjä-linjan vastapainoksi vihreiden suhde maanpuolustukseen on seilannut naiiviuden ja idealismin välissä: vielä syksyllä 2022 vihreiden virallisissa ohjelmissa haluttiin puolittaa Suomen sodanajan reserviläisten määrä. Realistisen maanpuolustuslinjan ajaminen oli pitkään ollut lähinnä kansanedustaja Atte Harjanteen varassa.

(Silti ehkä eniten Suomen nykytila Naton jäsenenä jakaa sisäisesti Vasemmistoliittoa. Puoluekentän kannanotoissa Yhdysvaltoja kuvataan globaalia maailmanherruutta tavoittelevaksi mahdiksi, kun taas paremmin Suomen turvallisuustilanteesta kartalla oleva eduskuntaryhmä on yrittänyt luovia päätöksenteossa.)

OIKEISTOPOPULISTIT ovat tämän listauksen vaikein rasti. Perinteisesti Euroopassa kansalliskiihkoiset populistipuolueet ovat nojanneet Venäjän tukeen.

Selkeää näyttöä Venäjältä tulleesta vetoavusta ei kuitenkaan Suomessa ole muualla kuin ex-persun Ano Turtiaisen entisessä VKK-puolueessa.

Perussuomalaisten Venäjä-suhteessa on ollut tiettyä epämääräisyyttä. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on ollut koko arvovallallaan Ukrainan tukena Venäjää vastaan.

Silti vielä edellisten EU-vaalien aikoihin puolueen kannattajat suhtautuivat kyselyissä huomattavasti muita puolueita myönteisemmin Venäjään.

Puolueessa paheksuttiin Venäjä-pakotteita kansanedustaja Laura Huhtasaaren tavoin, ja vastustettiin EU:n vahvistamista Venäjä-uhasta huolimatta. Monet PS-poliitikot käyttivät somefooruminaan sensuroimatonta Venäjän Facebookia, VKontaktea.

Tänä keväänä puolueen rivit ovat tiiviimmin kasassa, pienin poikkeuksin. Euroehdokkaista kansanedustaja Kaisa Garedev pitää yhä vaaliteemanaan EU:sta eroamisen tarvetta, koska hänen mielestään EU alkaa olla ”uhka Suomen itsenäisyydelle”.

Joillain perussuomalaisilla nimipoliitikoilla on ollut läheiset välit Kiinaan, etenkin maan teollisuuden kautta.

Pelot Kiina-yhteyksistä ovat vaikuttaneet myös puheenjohtaja Riikka Purran avustajavalintoihin.

SUOMALAISTEN puolueiden EU-yhteistyökykyä mitataan tulevalla parlamenttikaudella varmasti moneen kertaan.

Europarlamentti joutuu tekemään hyvin radikaaleja päätöksiä Ukrainan tulevaisuudesta, maan EU-jäsenyysaikeista, jälleenrakentamisesta ja yleensäkin Venäjän pahojen aikeiden patoamisesta.

EU:n on muodostettava yhtenäinen toimintamalli myös Venäjän tekemiin hybridioperaatioihin ja sabotaaseihin suhtautumisessa. Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeiset muutokset ja uudet turvallisuusasetelmatkin tulevat eteen pian.

Myös Kiinan meille aiheuttamaan turvallisuus- ja riippuvuushaasteisiin parlamentin on otettava ennen pitkää kantaa.

Haastavassa tilanteessa kaikki EU:n päätöksentekoa jarruttavat ääriryhmät ja liikkeet on syytä yrittää pitää mahdollisimman hyvin kontrollissa.

Äänestä, mutta äänestä harkiten. Äänelläsi on väliä.

VIIKON YLLÄTYS:

Vaalien alla kaikissa EU-maissa tehtaillaan somessa paljon huhunlietsontaa ja vihamielistäkin verkkovaikuttamista. Mutta siinä missä esimerkiksi Saksan AfD-puolueesta ja ruotsidemokraateista on paljastunut nettitaistelijoiden värväämistä ja trollitehtailua, Suomen politiikassa on tällä viikolla ilahduttavasti kokeiltu jo Kalevalasta tuttua runonlaulantaperinnettä.

Vasemmistoliiton Minja Koskela ja perussuomalaisten TikTok-trio Tynkkynen–Bergbom–Vigelius ovat vuorotellen yrittäneet laulaa toisiaan suohon.

Persukolmikko teki musiikkinsa tekoälyllä, mutta entinen musiikinopettaja ja artisti Koskela luotti akustiseen esiintymiseen.

Muiden puolueiden musiikillisia vastavetoja vielä odotellaan.