Pitkään eristyksessä olleen Pohjois-Korean hallinnossa on mystinen osasto tai toimisto, joka tunnetaan numerokoodilla 39. Sen tavoitteena on hankkia köyhtyneelle maalle länsivaluuttaa kaikilla mahdollisilla keinoilla.

39 johtaa ulkomailla tehtävää toimintaa. Se pitää yhteyttä valtion alihankkijoina toimiviin isoihin ja pieniin rikollisjärjestöihin, mafioihin, triadeihin, kartelleihin, yakuzoihin ja liivijengeihin, tarvittaessa myös terroristisiin ryhmiin ja hakkeriyhteisöihin. Kaikki kelpaavat liikekumppaneiksi, tilanteen mukaan, kryptovaluuttahuijauksista ydinteknologian kauppaamiseen asti.

Sama toimintamalli on nyt lisääntymässä myös Venäjällä, kun kansainväliset pakotteet ja matkustusrajoitukset ovat vaikeuttaneet Kremlin oman likaisten temppujen väen liikkuvuutta.

Eihän presidenttikään virallisesti omista juuri mitään, vaan elää vaatimattomasti. Uusimmankin omistusilmoituksensa mukaan Putinilla on vain yksi 77 neliömetrin asunto Pietarissa, 18 neliön autotalli. Kolmesta autosta uusin on vuosimallin 2009 Lada Niva -maasturi. Kuitenkin “kaikki” tietävät presidentin privaattipalatseista ja miljoonavaroista – jotka ovat virallisesti aina muiden hallinnassa.

Alatasolla ovat yksittäiset ihmiset, perinteiset varkaat, salakuljettajat, varastetun tavaran myyjät, murtautujat ja rosvot. Kiinnijääminen tietää sakko- tai vankeustuomiota kuten lännessä.

Mutta toisinaan he voivat jatkaa puuhailujaan, kunhan tulouttavat osan rahoistaan miliisille, tullille tai elinkeinolupavalvojille.

Tässä ei kuitenkaan ole automaatiota: jos pikkurosvo tai länsimainen yrittäjä erehtyy tarjoamaan lahjuksia rehelliselle virkamiehelle, hän voi joutua isompiin vaikeuksiin tai myöhemmin kiristyksen – jopa vakoilupalveluiden vaatimisen – kohteeksi.

Rikollisetkin nähdään siis joskus valtiolle hyödyllisinä työkaluina.

VIRALLISESTI valtiolle vaarallisten vastustajien neutralointi sekä kotona että ulkomailla on turvallisuuspalvelu FSB:n ja sotilastiedustelu GU:n (entisen GRU:n) hommia.

Mikään laki ja asetus ei kiellä heitä toimimasta tässä rikollisten avulla.

Iskuihin he voivat lähettää omia vakituisia työntekijöitään, kuten Aleksandr Litvinenkon ja Sergei Skripalin myrkyttämisissä Britanniassa.

Alihankkijoina voi kotimaassa käyttää vankilaviranomaisia tai vaikka toisia vankeja, kuten Aleksei Navalnyin surmaamisessa saattoi tapahtua.

Toisinaan Kreml on perustanut likaisia töitään varten sopivia peite- ja käsikassarayhteisöjä. Näistä tunnetuimpia lienee Suomessakin toiminut moottoripyöräjengi Yön Sudet sekä jotkut Baltiassa huolta herättäneet, ulkovenäläisten suosimat kamppailulaji sisteman harrastajakerhot.

Yön Susille ulkoistettiin Krimin valtauksen alla 2014 jopa tiedustelu-, pelottelu- ja soluttautumistehtäviä Ukrainan puolella.

AVOIMESTI Venäjän asialla olevat yhteisöt ovat täällä helppoja huomata ja valvoa.

Vaikeammin torjuttavia ovat täkäläiset jengit tai kansainväliset rikollisliigat, joille Venäjä tekee toimeksiantoja rahalla. Tästä alustatalouden muotojen käyttämisestä varoitti äskettäin jopa Suojelupoliisi uudessa vuosikatsauksessaan.

Ostopalvelut tulevat FSB:lle ja GU:lle kalliiksi, mutta se on muuten monessa mielessä Kremlille hyvin kannattavaa. Omia käsiä ei tarvitse liata eikä omia agentteja vaarantaa, ja valtio voi aina kiistää tietävänsä länsirikollisten tekosista.

Esimerkiksi helmikuussa Espanjassa salamurhattiin Venäjältä Ukrainaan loikannut helikopterilentäjä. Espanjan viranomaiset epäilevät, että teon tilasi paikallisilta rikollisilta Kreml – joka on kiistänyt osallisuutensa mutta iloinnut tapahtuneesta avoimesti.

(Toinen esimerkki on lähempää: kukaan ei vieläkään tiedä, oliko Itämerellä tehty Baltic Connector -kaasuputken katkaiseminen kiinalaisen konttilaivan miehistöltä tai joiltain muilta tilattu tihutyö.)

Venäjälle ei kuitenkaan tuota mitään vaikeuksia toimia täällä rikollisesti välikäsien ja sellaiseksi värvättyjen – tai pakotettujen – sivullisten kautta.

Tämä kannattaa eduskunnassakin muistaa, kun lähiviikkoina pohditaan uuden rajalainsäädännön toteuttamista ja välineellistetyn maahanmuuton torjuntakeinoja.

Rajanylittäjissä voi olla ihmisiä, jotka on päästetty matkaan tänne ennalta suunniteltuja tarkoituksia varten – tai varmuuden vuoksi odottamaan myöhempiä toimeksiantoja.

Itse en haluaisi tänne rajan yli yhtään riskitekijää, siksi kannatan käännytyslakia.