Kolumnit
15.11.2023 17:00 ・ Päivitetty: 15.11.2023 16:59
Evp-upseeri: Kaikki Suomeen iskevät ikävyydet eivät tule Venäjältä – mutta Kremliä ei haittaa jos luulemme niin
Kaikkia Suomen rajoilla tai vaikka tulevissa vaaleissa tapahtuvia outoja sattumuksia ei voi panna suoraan Venäjän piikkiin. Kremlille tärkeintä on luoda epävarmuuden ilmapiiriä -ja illuusiota siitä että se pystyy mihin vaan, missä vaan.
Tasavallan presidentin Sauli Niinistön sanoin Suomessa on jouduttu varautumaan kaikenlaiseen Venäjän kiusantekoon ja päättäväisyytemme koettelemiseen. Viime päivinä testissä on ollut rajavalvonta: Venäjän puolelta Suomeen on pyrkinyt yli kymmentä eri kansallisuutta edustavia turvapaikanhakijoita.
Kreml on ilmoittanut vastaavansa Suomen Nato-jäsenyyteen. Se ei kuitenkaan ole tarkemmin eritellyt, miten ja millä keinoilla vastavedot tehdään.
Tämän takia meidän selvitettäväksi jää joka kerta, mikä täällä tai rajoillamme tapahtuva ikävä asia on Venäjän aiheuttamaa ja mikä taas ihan luonnollisista syistä johtuvia sattumia.
MENETELMISTÄ ja pelottelukeinoista osa on mahtipontisia julkilausumia, kuten Venäjän puolustusministeriön taannoinen julistus lisätä sotilasvoimaa rajan taakse.
Kreml voi myös tehdä “hämäriä” toimia täällä asuvien venäläistaustaisten ihmisen painostamiseksi ja kriisiajan infransa valmistelemiseksi.
Informaatio- ja hybridivaikuttaminen muun muassa pakolaisryhmien liikkeitä säätelemällä ovat tunnettuja Venäjän ja Valko-Venäjän temppuja.
Lisää aiheesta
Ja nyt, kun Suomi on osa Natoa, Venäjä voi vaikuttaa meihin myös välillisesti rikkomalla Naton yhtenäisyyttä sellaisten jäsenmaiden kautta, joihin sillä on parempi ote.
Aloitetaanpa keinojen perkaaminen sotilaspuolelta.
VENÄJÄ kertoi jo viime vuonna, että maa suunnittelee eriyttävänsä Läntisen sotilaspiirinsä jälleen takaisin Moskovan ja Leningradin sotilaspiireiksi.
Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että rajamme tuolle puolen muodostuva uusvanha sotilaspiiri pyrkii kehittymään eri tavalla kuin se alue olisi kehittynyt osana suurta läntistä sotilaspiiriä.
Ihan operatiivis-strategisesta näkökulmasta katsoen Läntisen sotilaspiirin ja tulevaisuudessa Moskovan sotilaspiirin fokus oli ja on keskinen Eurooppa – Puola, Slovakia, Saksa, Tšekki ja toki Ukraina.
Silloin ei suuria panoksia laitettu sivustaan, Suomen suuntaan.
Uudelleen muodostettavan Leningradin sotilaspiirin kohde taas on pelkästään Suomi, Norja ja osin Baltia. Kaikki piirin saamat resurssit suunnataan rajoillemme.
Operatiivisesta näkökulmasta Baltian maat ovat tämän sotilaspiirin sivustaa, ja siltä osin niiden valvonta on enemmän Moskovan piirin toiminnan tukemista.
Leningradin sotilaspiirin päähuomio on Itämeressä, Suomessa ja Norjassa. Näihin keskittymällä Venäjä laskee turvaavansa myös arktista ja Kuolan aluettaan.
KÄYTÄNNÖN toimiin on vielä pitkä matka. Suunnitelmat ovat suunnitelmia – eikä suomalaisten tarvitse vielä moneen vuoteen olla huolissaan suurien venäläisjoukkojen ryhmittymisestä rajan taakse.
Lähialueidemme venäläisjoukot eivät ole vielä edes toipumassa Ukrainan sodan tappioista. Rekrytointiakin haittaa alueen varusmiesikäluokkien pienentyminen.
Joukkojen määrä nousee Ukraina-hyökkäystä edeltävälle tasolle ehkä viiden vuoden kuluttua. Uudet suunnitellut joukot ovat kasassa joskus 2030-luvulla.
Eivätkä pelkät sotilaat riitä. Toimintakykyisiksi saaduilla joukoilla pitää olla myös ajoneuvot, kalusto ja ampumatarvikkeet, joita ilman niitä ei voi käyttää.
HÄMÄRIÄ toimia on muun muassa vaikuttaminen hiljalleen Suomen sisällä. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa kiinteistö- ja maahankinnat strategisten kohteiden lähistöltä.
Nykyään lainsäädännön muututtua uudet, vaarallisiksi katsotut kaupat pystytään pitkälti estämään. Silti edelleenkin Suomessa on epäilyttävien venäläistoimijoiden hallussa olevia kiinteistöjä ja tontteja, joihin viranomaiset eivät pääse pakotteilla, pakkolunastuksilla tai ulosoton kautta kiinni.
Valtaosa näistä paikoista kuitenkin tiedetään ja pystytään pitämään valvonnassa.
Vaikeammin havaittaviin hämäriin toimiin liittyvät myös Kremlin mahdollisuudet Suomessa asuvien venäläistaustaisten ihmisten, etenkin kaksoiskansalaisten kiristämiseen.
Koska Suomessa niin sanottua pakolaisvakoilua ei ole ajoissa kriminalisoitu, Venäjän valtio on voinut urkkia ja kontrolloida täällä asuvia kansalaisiaan. Venäjä haluaa saada ulkovenäläiset toimimaan hallintonsa edun mukaisesti tai ainakin pysymään uskollisena entiselle isänmaalleen, jos tarve vaatii.
Venäjä haluaa saada ulkovenäläiset toimimaan hallintonsa edun mukaisesti.
Tällä en missään nimessä halua syyllistää Suomessa asuvia venäläisiä. Valitettavasti Venäjä ei edes kaksoiskansalaisuutta tunnusta, vaan kohtelee heitäkin ominaan.
Täällä asuvilla venäläisillä on usein ollut käytännölliset syyt säilyttää Venäjän kansalaisuus, koska sen avulla sukuloiminen rajan takana on ollut helpompaa. Nyt Venäjän passin haltijoita voidaan painostaa paitsi uhkaamalla Ukrainan sotaan joutumisella, myös sukulaisille luotujen “ongelmien” avulla.
Myös Kiinan on havaittu ulkomailla toimivan omiaan kohtaan samalla tavalla.
Kremlin ajattelun mukaan Suomessa asuvia venäläisiä voidaan puolustaa myös heiltä kysymättä, mikäli heitä sorretaan, ahdistellaan tai vaikka ryssitellään täällä. Syitä löytyy tarvittaessa helposti.
[Kokonaan erillisen juttunsa aihe olisi myös valtion tiedusteluoperaattorien muodostama uhka, jota voidaan käyttää pelotteena. Vaikka Suomikin on karkottanut täällä diplomaattistatuksella olleita Venäjän tiedustelun ihmisiä, monia soluttautujia on varmasti jäänyt maahan. Foreign Policy –lehti kertoi tänä syksynä, että Venäjän tiedustelupalveluiden märkien temppujen eli salamurhien ammattilaisia liikkuu yhä Euroopassa viranomaisten tietämättä.]
INFOVAIKUTTAMISESTA saatiin ehkä paras esimerkki Yhdysvaltain presidentinvaaleista 2016.
Venäläiset toimijat mustamaalasivat järjestelmällisesti Hillary Clintonia ja yrittivät eri tavoin saada Donald Trumpin näyttämään paremmalta ehdokkaalta.
Samaa, vaikkei ehkä niin ilmiselvää kamppailua käydään Euroopassa kaikissa vaaleissa, joissa on mahdollisuus murentaa yhteiskunnan rakenteita.
Venäjä toivoo, että mahdollisimman moneen EU- ja Nato-maahan syntyisi sellaisia poliittisia asetelmia, jotka vaikeuttavat länsiliittouman toimintaa.
Suomen presidentinvaalit eivät ole – miksi olisivatkaan – immuuneja tällaisille hajoituspyrkimyksille.
Venäjän kannalta emme ole enää pelkästään se mukava naapuri, vaan Natoon kuuluva, yhä vahvemmin länteen ja Yhdysvaltoihin sitoutunut maa.
On itsepetosta toivoa, ettei meidän vaaleihin yritettäisi mitenkään vaikuttaa.
Helpointa on tehdä sitä epäsuorasti esimerkiksi voimistamalla tai pönkittämällä jotain valmista kotimaista riidanaihetta tai eripuran lähdettä. Tällaista megafonivaikutusta on hyvin vaikea havaita, ja se hukkuu osin yleiseen someöyhötykseen.
Voimakkainta Suomeen liittyvää infovaikuttamista Venäjä tekee silti omalle kansalleen.
Venäjä on yhä useammin ryhtynyt kuvaamaan Suomea epäystävällisessä valossa. Esimerkkeinä tästä muistamme Stalinin vainojen aikaiset Karjalan joukkohaudat, jotka muutama vuosi sitten muuttuivatkin suomalaisten tekemiksi venäläisten tuhoamispaikoiksi.
Suomalaisten sankarivainajien muistopaikkoja on purettu natsikortin varjolla. Myös takavuosien huostaanotto-, lapsi- ja äitikiistoista saa yhä käyttökelpoista panettelumateriaalia.
HYBRIDIVAIKUTTAMINEN eli kaikkien edelläkuvattujen keinojen yhteiskäyttö nousi esiin Venäjän yleisesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin sotatieteellisessä kirjoituksessa vuonna 2013.
Termistä alettiin puhua paljon Krimin valtauksen jälkeen. Gerasimovin teesien mukaan osa sodankäynnistä tehdään vastedes ei-sotilaallisilla toimilla, jotka helpottavat ja nopeuttavat halutun lopputuloksen saavuttamista.
Hybridioperaatiossa ollaan enemmän tekemisissä nykypäivän tässä ja nyt -tapahtumien kanssa. Viime aikojen tapauksista tällaisia voisivat olla Baltic Connector –kaasuputken ja Elisan tietoliikennekaapelin vahingoittamiset.
Kiinalainen alus hinaa ankkuria pitkin Itämerta. Miten reagoi Suomi, miten reagoi EU, miten reagoi Nato? Tämä on loistava mahdollisuus vastustajalle testata toimintamallejamme, joutumatta ainakaan heti syytettyjen penkille.
Nyt Venäjän rajavalvonta päästää sovitun vastaisesti viisumittomia ihmisiä raja-asemille hakemaan turvapaikkaa. Mitä tekee Suomi – sulkeeko rajansa vai ottaako kiltisti kaikki tulijat vastaan kansainvälisten oikeussääntöjen mukaisesti?
Itärajan ylittäneitä turvapaikanhakijoita saatetaan Joutsenon vastaanottokeskukseen15. marraskuuta.
Mahdollisia muita kiusanteon muotoja en nyt lähde pohtimaan. Mutta mitä tapahtuukaan, eivätköhän nekin mahdu edellä kuvattuihin kategorioihin.
Demokraattisen yhteiskunnan vahvuudet ja oikeusvaltion syyttömyysolettamat ovat Venäjän näkökulmasta heikkouksia, joita voi käyttää hyväkseen. Joudumme vastaamaan vastustajan tekoihin hitaasti, toimimaan juridisesti pitkän kaavan mukaan oikein ja ketään etukäteen syyttelemättä.
Onneksemme Suomessa viranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä ja ovat kaikista uhkista hyvinkin tietoisia.
Tämä vähentää ikävien yllätysten vaikutuksia – vaikkei estäkään niiden tapahtumista.
Suurin uhkamme on yhteiskunnan sisäisen yhtenäisyyden heikentyminen ja suomalaisten keskinäisten epäluulojen kasvu. Tämähän on myös yksi kiusaajan tavoitteista.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.