Asiaa selosti medialle tiedotustilaisuudessa hallitusneuvos Sanna Palo sisäministeriön rajavartio-osastolta.

Kyse olisi uuden toimivaltuuden säätämisestä torjua maahantulon välineellistämistä rajoittamalla kansainvälisen suojelun hakemusten vastaanottamista. Rajoittaminen koskisi tilanteita, joissa on pystytty toteamaan, että kysymys on vieraan valtion Suomeen kohdistamasta painostamisesta.

Kyse on varautumisesta. Lailla varauduttaisiin torjumaan välineellistetyn maahantulon kaikkein vakavimpia muotoja. Se ei rajoittaisi maahantuloa muutoin.

– Asian valmistelulle on ollut erittäin painavat Suomen turvallisuuteen liittyvät perusteet. Samalla se on oikeudellisesti poikkeuksellisen haastava ja jännitteinen perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. Tästä syystä lakiluonnosta laadittaessa siihen on pyritty rakentamaan mahdollisimman paljon kokonaisuutta tasapainottavia ja suojaavia elementtejä, jotka tulee huomioida sekä toimenpiteistä päätettäessä että niitä toimeenpantaessa, Palo selosti.

LAILLA annettaisiin valtioneuvostolle toimivalta päättää rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista alueellisesti ja ajallisesti rajaten. Päätös voitaisiin tehdä korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan ja se voisi koskea kerrallaan vain osaa Suomen valtakunnan rajasta.

– Rajoituspäätöksen tekemiselle olisi erittäin korkea kynnys. Se olisi mahdollista tehdä vain, jos tasavallan presidentti ja valtioneuvosto olisivat yhteistoiminnassa ja viranomaisten tuottaman tiedon pohjalta voineet todeta, että on tieto tai perusteltu epäily siitä, että vieras valtio tai muu toimija pyrkii vaikuttamaan Suomeen maahantulijoita hyväksikäyttämällä, Palo totesi tiedotustilaisuudessa.

Lisäksi vaikuttamisen tulisi olla vakavuudeltaan sellaista, että se vaarantaa vakavasti Suomen täysivaltaisuutta tai kansallista turvallisuutta ja rajoittaminen on välttämätöntä Suomeen kohdistettavan vaikuttamisen torjumiseksi eivätkä mitkään muut keinot olisi uhkan torjumiseksi riittäviä.

Päätös rajoittamisesta voitaisiin tehdä, vaikka vakavat vaikutukset eivät olisi vielä levinneet Suomen alueelle. Viranomaisilla pitäisi kuitenkin näissäkin tilanteissa olla tieto siitä, että kysymyksessä on niin vakava ilmiö, että se uhkaa vakavasti Suomen itsemääräämisoikeutta tai kansallista turvallisuutta, jos viranomaiset eivät ryhdy sitä välittömästi estämään.

LÄHTÖKOHTANA olisi, että ensisijaisesti rajoitusalueella maahantulijan maahanpääsy estettäisiin. Toimeenpanijana olisi Rajavartiolaitos. Käytössä olisivat esimerkiksi aidat ja tilapäiset esteet sekä muun muassa joukkojenhallinta.

– Suomen alueelle jo saapuneiden henkilöiden osalta henkilöiden joukosta pyrittäisiin tunnistamaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt kuten lapset tai vammaiset, jotka otettaisiin maahan. Lisäksi maahan saapuneiden henkilöiden kanssa toteutettaisiin lähtökohtaisesti vuorovaikutustilanne, jonka aikana henkilön olisi mahdollista tuoda ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella viranomainen voisi riittävällä varmuudella arvioida, onko henkilö todellisessa vaarassa joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi. Tällaiset henkilöt otettaisiin maahan, Palo kertoi.

Laissa ei säädettäisi uusia keinoja Rajavartiolaitokselle toimeenpanoa varten. Toimeenpano toteutettaisiin nykyisin käytössä olevin keinoin, ensisijaisesti käskyin ja kehotuksin ja muutoin suhteellisuusperiaatetta noudattaen lievemmistä vakavampia keinoja kohti.

Nyt ehdotettu sääntely on Palon mukaan ongelmallinen ja jännitteinen perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta.

Esitystä ei olisi mahdollista hyväksyä tavallisena lakina. Sen vuoksi on pohdittu asian hyväksymistä poikkeuslakina.

– Tällöin edellytyksenä on, että käsillä tulee olla erityisen poikkeuksellinen tilanne ja poikkeuslain säätämiselle tulee olla pakottavia syitä. Poikkeusten tulee myöskin olla rajoitettuja. Luonnoksessa on arvioitu, että nyt kysymys on hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta, jollaista ei ole voitu ennakoida etukäteen kansainvälisiä sopimuksia laadittaessa.

Luonnoksessa arvioidaan kuitenkin, että ehdotetut rajoitukset eivät puuttuisi perustuslain keskeisiin ratkaisuihin kuten perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen.

PÄÄMINISTERI Petteri Orpo (kok.) sanoi tiedotustilaisuudessa, että Suomi on ollut viime syksystä saakka välineellistetyn maahantulon kohteena.

– Venäjän viranomaiset eivät ole puuttuneet ilmiöön vaan jopa avittaneet sitä.

Orpon mukaan on varauduttava siihen, että maahantulon välineellistämisellä painostaminen jatkuu pitkäaikaisesti ja että se saa aiempaa vakavampia ja laajempia muotoja.

– On poikkeuksellista, että ilmiö on levinnyt myös maastorajalle.

Orpon mukaan tilanne saattaa vaikeutua kevään saapuessa. On tunnistettu, että viranomaiset tarvitsevat työkaluja maastorajan hallintaan.

Orpokin totesi, että kyse on varautumisesta poikkeukselliseen tilanteeseen, johon ei ole kansallista lainsäädäntöä eikä vakiintuneita EU- tai kansainvälisiä säännöksiä.

– Kansainvälistä suojelua koskevien sopimusten lähtökohtana on yksilön oikeus hakea turvaa. Ne on tehty aikana, jolloin mikään valtio ei väärinkäyttänyt tätä oikeutta toista valtiota vastaan. Suomi on oikeusvaltio, jossa laki määrää viranomaisille heidän toimintavaltuudet.

Orpon mukaan hallituksen velvollisuus on yrittää kaikkensa ja Suomea ei voi painostaa välineellistetyllä maahantulolla.

SISÄMINISTERI Mari Rantasen (ps.) mukaan haastava ja vaikea lakiesitys valmistui pikavauhtia.

– Tämä esitys ei ole maahanmuuttopolitiikkaa vaan puhtaasti turvallisuuspolitiikkaa ja koskettaa vain välineellistettyä maahantuloa, Rantanen totesi tiedotustilaisuudessa.

Rantasen mukaan oikeudellinen kehys on nykytulkinnoilla vaikea, mutta esitys on silti perusteltu ja tarjoaa välineet uhkien torjumiseen pyrkien samalla turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksia.

– Esitys on poikkeuslaki ja siinä on kysymys siitä, että tiettyjen edellytysten täyttyessä korkean kynnyksen takana, valtioneuvoston päätöksellä yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, lain aktivoidutta, kansainvälisen suojelun hakemuksien vastaanottamista rajoitettaisiin ajallisesti ja alueellisesti. Tällöin Rajavartiolaitos voi uudelleenohjata ihmisiä rajalta takaisin hakemaan turvapaikkaa sellaisista rajanylityspaikoista, joissa se on mahdollista ja mikäli heillä ei ole poikkeusperusteita, jotka liittyvät erityisen haavoittuvaan asemaan tai todelliseen vaaraan joutua esimerkiksi kuolemanrangaistuksen kohteeksi.

– Suomi pyrkii myös EU-tasolla ajamaan sellaisia ratkaisuja, joissa kaikki ulkorajavaltiot voisivat toimia tehokkaasti vastaavassa tilanteessa lainsäädännön avulla. Niin kauan kuin tällaista ratkaisua ei ole, Suomi tekee kansallisia toimenpiteitä, Rantanen totesi.