Teatterilla on poliittisen trillerin kategoriassa yleensä huonohkot kilpailulähtökohdat elokuvaan tai tv-sarjoihin verrattuna, mutta Lahden kaupunginteatterin Totuuden hetki tarjoaa mainituille kilpakumppaneille tasapäisen vastuksen. Ja vieläpä videotekniikkaa isommin apuvälineenä käyttämättä.

Erityisesti visuaalisesti vangitsevista ohjauksistaan (muun muassa Mestari ja Margarita, Lokki ja Faust Kansallisteatterissa ja viimeksi Berliinin taivaan alla TTT:ssä) tunnettu Anne Rautiainen on tällä kertaa ensisijaisesti luottanut brittikirjailija Lucy Prebblen näytelmäksi kirjoittamaan kihelmöintiin.

KERRATAANPA TIIVISTETYSTI tapaus Litvinenkon kulku.

Järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja terrorismin vastaisella osastolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:ssä työskentelevä Aleksandr Litvinenko (s.1962) syyttää viiden työtoverinsa kanssa julkisessa lehdistotilaisuudessa omaa työnantajaansa rikollisista toimintatavoista. He kertovat muun muassa saaneensa “tilauksen” oligarkki Boris Berezovskin salamurhasta. FSB:n johtajaksi samoihin aikoihin vuonna 1998 nimitetty Vladimir Putin erottaa Litvinenkon porukoineen, ja pidätyttää hänet.

Litvinenko istuu kahdeksan kuukautta tutkintavankeudessa ja saa Putinin noustua presidentiksi vuonna 2000 uusia syytteitä, jotka merkitsisivät vuosien työleirituomiota. Litvinenko hakee Marina-vaimoineen turvapaikkaa Britanniasta, jonne asetuttuaan kirjoittaa paljastuskirjan FSB:n rikollisista operaatioista, joilla haettiin muun muassa oikeutusta Tshetshenian sotaan.

Vuonna 2006 Litvinenko tekee yksityiselle brittiläiselle turvallisuusfirmalle selvityksen Pietarin mafian toiminnasta. Marraskuun alussa samana vuonna hän hakeutuu myrkytysoireiden takia sairaalaan. Oireiden aiheuttajaksi paljastuu lopulta erittäin radioaktiivinen polonium–isotooppi. Litvinenko kuolee University Collegen sairaalassa Lontoossa 23.11.2006.

RAUTIAISEN OHJAUSOTE on niin jäntevä, että kaikki tuo ja vähän ekstraa mahtuu Totuuden hinnan vähän vajaaseen kolmeen tuntiin ilman kiireen tuntua. Lucy Prebblen näytelmän aikatasojen limittäisyys toimii Lahden esityksessä erinomaisesti, ja luo omanlaistaan jännitystä tarinaan, jonka lopputuloksen koko maailma tietää.

Teatteriyleisölle juttua lähdetäänkin purkamaan päähenkilö Litvinenkon (Mikko Pörhölä) viimeisistä hetkissä sairaalavuoteella. Välissä kerrotaan koko tarina, sitten palataan lähtöruutuun sairaalaan., ja loppuun vedetään vielä pieni epilogi tapauksen tutkinnan jatkovaiheista 2010-luvulla.

Lopussa osoitetaan myös syylliset, joita ei kuitenkaan koskaan saada tuomiolle, ei näytelmässä, ei todellisuudessa – kiitos sekä työväenpuolueen että konservatiivien brittihallitusten, jotka kumpikin halusivat 2000-luvun alussa “vaalia” Britannian Venäjä-suhteen suotuisia vireitä. Silloinen sisäministeri Theresa May pääsee Prebblen tekstissä tikunnokkaan. Oi aikoja, oi tapoja, voi tämän päivän vinkkelistä huokaista.

Myös uutterina, mutta vähän kädettöminä esitetettävät brittiläiset rikostutkijat kulkevat koko ajan näyttämön tapahtumakuluissa mukana, mutta ikään kuin askeleen jäljessä.

PREBBLE ON KIRJOITTANUT näytelmänsä Vladimir Putinista rapsakasti haastavan hahmon. Putin on vereen tahriutuneita käsiään joka käänteessä kuvaannollisesti pesevä kyynikko. joka näytelmässä marssii kirjaimellisesti paraatiovista norsunluutorniin. Presidentti on tarinassa tapahtumakulkujen julkea kommentoija, joka alinomaa nokittelee yleisölleen. Hän epäilee meidän teatterisivistystämme ja puolueellista moraaliamme. Hän herjaa ja dissaa meitä, hän valistaa kasvonsa meidän puoleemme korkeuksista jumalallisessa kohdevalossa.

Häijy presidentti (Jarkko Lahti, oikealla) ja kiusattunsa Sasha (Mikko Pörhölä).

Putin on tämän tragedian ilkeä narri, joka kertoo totuuden, siis itse luomansa eli itselleen suopean. Kaikessä hävyttömässä sarkastisuudessaan hahmo on herkullinen ja hauska.

Lahden kaupunginteatterissa vieraileva Jarkko Lahti näyttelee roolin kurinalaisesti tekemättä Putin-hahmostaan karikatyyriä. Koska olemme vuosikymmenten saatossa nähneet Putinilla korkeintaan puolitoista ilmettä, Lahti näyttelee paljon käsillään: kravatin hypistely, kasvojen koskettelu, sormieleillä puhuminen – tutkittua mikrogestiikkaa.

Hermostuneet pöydän naputukset tulevat tästä ajasta, jossa arvostettujenkin medioiden diagnosointitoimituksissa yritetään kilvan löytää Putinin kehonkielestä merkkejä kuolemansairaudesta.

Totuuden hinta ei ole vain poliittinen trilleri, se on monta monessa. Kuten rakkaustarina, jota ennen kaikkea Marina Litvinenka (Saana Hyvärisen kauniisti esittämänä) meille kertoo.

Se on myös brechtiläistä teatteria lähelle tulevaa satiiria Venäjästä, jolloin avuksi otetaan kabaree- ja musikaalityyppisiä etäännytyksiä. Niistä olisi jotain voinut karsia poiskin, esimerkiksi vakoilevien Venäjän karhujen puhelinkoppinumero Beatles-lauluineen tuntuu päälle liimatulta, eikä kapinallisen tv-kanavan NTV:n Kukly-viihdeohjelman pikku rekonstruktio tuo näyttämölle oikein muuta lisäarvoa kuin muhevat spitting image -tyyppiset Neuvosto-Venäjän johtajien nukkehahmot.

Onneksi Totuuden hinnassa on ehdottomana enemmistönä paljon hienoja, aidosti pysäyttäviä, intensiivisiä ja myös riemastuttavia kohtauksia. Jälkimmäisiä ovat Aki Raiskion rehevästi esittämät renessanssiruhtinas Boris Berezovskin keikaroinnit. Kiihkeätempoisimmillaan trillerissä ollaan säteilymittarirallissa, jolla jäljitetään Litvinovin myrkytyspaikkaa.

IHAN LOPUSSA nähdään pari erityisen pysäyttävää, pitkään mielessä pyörivää kohtausta.

Toisessa valokuvaaja saapuu sairaalaan ikuistamaan Litvinenkon kuolinvuoteellaan sittemmin ikoniseksi kasvaneeseen kuvaan. Suora leikkaus seuraavaan näkymään: Putin seisahtuu tuijottamaan tuota Lahden näyttämön peräseinälle monimetriseksi suurennettua kuvaa. Hän kääntyy Marina Litviinenkan puoleen ja lausuu värittömällä äänellä: “Otan osaa”. Säälimättömän tekopyhyyden monumentti!

Toisella tavalla ravistelee Marinan ja Aleksandrin lopullinen eron hetki: vaimo käpertyneenä miehensä sairaalasängylle, josta vainaja on siirretty jo pois. Tuoreen lesken jäähyväiset keskeyttää hoitaja, joka epävarmasti pyytää Marinaa jättämään vuoteen. Sänky vuodevaatteineen kun pitää viedä tuhottavaksi säteilyvaaran vuoksi. Sashasta on jäljellä vain radioaktiivinen jäämä.

Poistuin Lahden yöhön kosketettuna. Moni kanssakatsoja vaikutti tulleen puhutelluksi niin Litvinenkon kohtalolla kuin Putinin kylmyydellä.

Näin intensiivistä teatteria poliittisesta lähihistoriasta näkee meillä harvoin. Lahden kaupunginteatteria voi onnitella oivasta ohjelmistovalinnasta ja Suomen kantaesitysoikeuksien saaannista.

Esityksen suomenkielistä nimeä olisi voinut kuitenkin vielä harkita. Totuuden hinta on varsin ympäripyöreä, sopisi paremmin jollekin tusinatrillerille.

Lucy Prebblen näytelmän alkuperäisnimi A Very Expensive Poison on paljon särmikkäämpi.