Yksi erikoisimmista piirteistä on, että maa on viime kuukausina kartoittanut mahdollisia karkotuskohteita Afrikan mantereella, ja Eswatinin kuningaskunta, Etelä-Sudan, Ruanda ja Uganda ovat ilmaisseet halukkuutensa vastaanottaa Yhdysvaltain karkottamia henkilöitä.

Yhdysvallat karkotti viisi rikollistaustaista miestä heinäkuussa Eswatinin kuningaskuntaan (Swasimaa) ja kahdeksan miestä Etelä-Sudaniin. Ruanda ilmoitti vastaanottavansa jopa 250 Yhdysvaltojen karkottamaa, jonka lisäksi myös Uganda teki elokuun lopussa sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa.

Tilanne saattaa heijastaa kyseisten Afrikan maiden kehittyviä suhteita Washingtoniin, ja niitä ohjaavat mahdollisesti poliittiset, diplomaattiset ja todennäköisesti myös taloudelliset pyrkimykset.

– Ehkä Trump uskoo, että Eswatinin kuningaskin on ostettavissa. Mutta erityisesti Eswatinin ja Etelä-Sudanin vastaanottama karkotettujen määrä on niin pieni, että on vaikea ymmärtää mikä logiikka prosessissa on taustalla, Stremlau sanoo.

Stremlau on seurannut Yhdysvaltain politiikkaa vuosikymmenten ajan. Hän toimi Yhdysvaltain ulkoministeriössä poliittisen suunnittelun varajohtaja vuosina 1989-1994 ja ennen tätä Maailmanpankin strategisena suunnittelijana.

Stremlau on myös toiminut rauhanohjelmien varajohtajana amerikkalaisessa Carter Centre -keskuksessa, jossa hän valvoi ohjelmia, joilla edistettiin muun muassa ihmisoikeuksia ja demokratiaa Amerikassa sekä ruohonjuuritason demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta Kiinassa.

Stremlau kyseenalaistaa karkotettujen lähettämisen ihmisoikeusongelmista tunnettuihin Afrikan maihin.

– Miksi Yhdysvallat ei itse vangitsisi kyseisiä ihmisiä ja pitäisi heitä maassa. Heillä on siihen olemassa oleva järjestelmä. Taustalla täytyy piillä raha tai taloudelliset sopimukset.

Stremlau painottaa, että Trump ei välitä Afrikan maista. Se on ehkä yksi syy siihen, miksi hallinto kohdentaa osan karkotetuista Afrikan mantereelle.

– Maan sisäpolitiikkaan se tuskin vaikuttaa. Karkotettujen lähettämisessä Afrikkaan on kyse kansainvälisistä suhteista, joita Trumpin Maga-kannattajat eivät seuraa.

IHMISOIKEUSJÄRJESTÖT ovat kritisoineet Yhdysvaltain karkotuspolitiikkaa. Kriitikoiden mukaan Afrikan maiden kanssa tehdyt sopimukset siirtävät Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja maasta karkotusvastuut pienemmille Afrikan valtioille.

Karkotettujen olosuhteiden valvonta vastaanottavissa Afrikan maissa on rajallista, koska erityisesti Etelä-Sudanissa, Ruandassa ja Ugandassa kärsitään ihmisoikeusrikkomuksista.

Ruandassa, jota useat länsimaat ovat pitäneet lippulaivaesimerkkinä Afrikan maan huikeasta muutoksesta, presidentti Paul Kagame johtaa rautaisella otteella. New York Timesin vuonna 2024 julkaiseman artikkelin mukaan Kagame saavutti suosionsa ja Ruandan näennäisen vakauden ankarilla menetelmillä, jotka normaalisti herättäisivät kansainvälistä tuomitsemista.

Ruandassa poliittisia vastustajia vangitaan, sananvapautta rajoitetaan ja kriitikot kuolevat usein hämäräperäisissä olosuhteissa. Kagamen sotilaita on syytetty joukkomurhasta ja ryöstöistä naapurimaassa Kongon demokraattisessa tasavallassa.

– Ruanda hyötyy taloudellisesti sen osallisuudesta Kongon demokraattisen tasavallan ryöstöissä ja hirmuteoissa. Se, että Trump haluaa lähettää karkotettuja, on kunniatonta ja julmaa, Stremlau huudahtaa.Hän arvioi, että sekä Ruanda että Uganda saattavat hyötyä karkotettujen vastaanottamisesta, jos ne yrittävät parantaa mainettaan Yhdysvaltain silmissä.

SEITSEMÄN karkotettua on saapunut Ruandaan, joka on vahvistanut vastaanottavansa 250 karkotettua.

Ruandan hallinto on ilmoittanut aikovansa integroida karkotetut; heille on tarkoitus tarjota työharjoittelua, terveydenhuoltoa ja majoitusta.

Stremlau ei juuri luota Ruandan hallituksen aikeisiin, kun ottaa huomioon Kagamen hallinnon toimet naapurimaassaan sekä hallinnon itsevaltaiset otteet.

Viimeisin Afrikan maa, joka on ilmoittanut halukkuutensa ottaa vastaan karkotettuja on ihmisoikeusrikkomuksista tunnettu Uganda. Ugandalaiset ovat arvostelleet Trumpin hallinnon kanssa tehtyä sopimusta, kyseenalaistavat maan parlamentin hyväksynnän puutteen ja arvioivat sopimusta keinoksi helpottaa Ugandan presidentti Yoweri Museveniin kohdistuvaa poliittista painetta.

Ugandan viranomaiset ovat julkaisseet vain vähän yksityiskohtia sopimuksesta. Se tiedetään, että Uganda ottaisi mieluummin vastaan afrikkalaista alkuperää olevia karkotettuja, eikä maa ha­luaisi rikosrekisterissä olevia ihmisiä.

TOISTAISEKSI on epäselvää, mitä Ugandan viranomaiset saisivat vastineeksi karkotettujen vastaanottamisesta. Analyytikot arvioivat, että Uganda pyrkii parempiin kauppasopimuksiin ja haluaa Trumpin suosioon.
Uganda kuitenkin kamppailee jo entisestään naapurimaiden, kuten Kongon demokraattisen tasavallan, Etelä-Sudanin ja Sudanin, konflikteja pakenevien pakolaisten kanssa.

Yhdysvallat on määritellyt Ugandan merkittäväksi kumppaniksi terrorismin vastaisessa työssä, erityisesti Somalian alueella. Yhdysvallat oli myös arvostanut Ugandaa sen HIV:n ja aidsin vastaisessa työssä, mutta samalla nostanut esiin maassa rehottavan korruption ja ihmisoikeusrikkomukset, kuten kidutuksen, laittomat pidätykset ja LGBTQI-vähemmistöön kuuluvien vainoa­misen.

Presidentti Joe Biden irrotti Ugandan AGOA-sopimuksesta, jonka ansiosta Uganda oli nauttinut merkittävistä kauppaeduista Yhdysvaltain kanssa. Biden päätti sopimuksen erityisesti maan ihmisoikeustilanteen vuoksi.

– Musevenin hallinto ei tue LGBTQI-väestön oikeuksia, eikä Trumpkaan välitä niistä, Stremlau huomauttaa.

Professorin mukaan Museveni haluaa mahdollisesti parempiin kansainvälisiin pöytiin ja kiillottaa Ugandan mainetta.

Kirjoittaja on Etelä-Afrikassa asuva toimittaja.