Entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs ja nykyinen ulkoministeriön strategiajohtaja Antti Helanterä tiivisti atlanttisten suhteiden tilan Uutisraportti–podcastissa vastikään näin:

”Eurooppa on siirtynyt yhteistyössään Yhdysvaltojen kanssa arvopohjaisuudesta lisäarvopohjaisuuteen.”

Presidentti Alexander Stubb on puhunut samasta asiasta transaktionaalisuutena eli vaihdantaan perustuvana suhteena.

Yhteisen arvopohjan lähtökohta on myös ollut se voima, joka on antanut puolin ja toisin niin sanottua pehmeää valtaa. Professori Joseph Nyen luoma termi pehmeä valta (soft power) tarkoittaa kykyä vaikuttaa muihin vetovoiman, houkuttelevuuden ja suostuttelun avulla, ei pakon tai maksun kautta.

Kansainvälisen politiikan tutkimuksen legendan tutkimustyö tämän termin luomisineen on ollut keskeinen kansainvälisten suhteiden ja globalisaation aikakauden dynamiikan ymmärtämisessä.

SAMALLA kun Donald Trump on muuttanut Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteen perustan, hän on myös pitkälti hävittänyt perusteet maansa pehmeälle vallalle Euroopassa.

Aiemmin Yhdysvaltojen tukeminen ja tietty hyväntahtoisuuskin heitä kohtaan oli eurooppalaisille luontainen lähtökohta.

Nyt punnitaan sitä, miten paljon uskalletaan olla passiivisia tai eri mieltä, ettei Trump suutu. Näkyvimpiä ilmaisuja tälle ovat myötähävettävät mielistelyt, joita muiden maiden poliittiset johtajat ovat joutuneet harrastamaan.

Toisaalta Trumpin vaatimuksesta Euroopan maiden puolustusmenoja on nostettu nopeasti ja uskomattoman paljon. Trump onnistui tässä jo Obaman aikana nousseessa vaatimuksessa, koska hänen uskotaan olevan valmis rikkomaan normeja.

Eurooppalaiset johtajat laskivat ja laskevat edelleen koko ajan, että Trump saattaa romuttaa Naton lopullisesti, jos ei saa tahtoaan läpi.

SE KONKREETTINEN asia, mitä Trump egonsa hivelyn lisäksi ensimmäisenä Euroopalta haluaa, on raha. Ukrainan tukeminen niin, että eurooppalaiset maat ostavat yhdysvaltalaisia aseita sinne on selvin esimerkki tästä.

Trumpille maailma näyttäytyy nollasummapelinä: se, mitä muut saavat, on pois itseltä.

Trumpin arvaamattomuuden ja ahneuden yhdistelmä näkyi myös siinä, miten EU suostui aiempien aikojen mittareilla melkeinpä katastrofaalisen huonoon kauppasopimukseen Yhdysvaltojen kanssa.

Kokonaistaloudellinen laskelma oli, että kannattaa ottaa tässä asiassa osumaa, ettei tapahdu vielä jotain ikävämpää.

KREMLISSÄ TÄTÄ KEHITYSTÄ on seurattu ainakin periaatteessa tyytyväisenä. Riski heidän näkökulmastaan on se, että Trumpin linja saa kuin saakin Euroopan varustautumaan riittävästi heitä vastaan.

Trumpin selittämättömän sitkeä haluttomuus toimia suoraan Venäjää vastaan osoittaa sekin merkkejä horjumisesta.

Pekingissä puolestaan voidaan olla varauksetta tyytyväisiä, sillä Kiina hyötyy nykytilanteesta kaikin tavoin. Yhdysvallat joutuu sitomaan sekä poliittisesti että sotilaallisesti voimiaan Ukrainaan.

Samalla tilanne myös vierottaa Yhdysvaltoja liittolaisistaan. Venäjä taas puolestaan on joutumassa melkeinpä vasallivaltion asemaan riippuvaisuudessaan Kiinan tuesta.

KOVIEN AIKOJEN mukana pehmeä valta on siis joutunut monin tavoin syrjään. Demokraattisessa Euroopassa meillä ainakin toistaiseksi on käytössämme lähinnä näitä vallan pehmeitä muotoja.

Kovalla kiireellä olemme toki luomassa kovemmankin vallan välineitä asetehtaissa.

Kyvyssä vastustaa kovaa valtaa olennaisimpia ovat kuitenkin pehmeämmät asiat. Turvallisuutemme ytimessä on eurooppalaisten poliitikkojen ja kansalaisten halu puolustaa demokratiaan, avoimuuteen ja moniarvoisuuteen perustuvaa elämäntapaamme.