Talous
20.4.2023 07:57 ・ Päivitetty: 20.4.2023 07:59
Haittaverot rajoittavat enemmän köyhien kuin rikkaiden vapauksia – tarpeeksi varakkaille ne ovat lähinnä kiusa
Harvasta asiasta on taloustiedettä lukeneiden keskuudessa yhtä suurta yksimielisyyttä kuin haittaverojen ylivertaisuudesta kaikkeen muuhun sääntelyyn verrattuna.
Niin pelkän peruskurssin suorittaneet kuin professoritkin toteavat kysyttäessä, että haittavero tai sitä vastaava mekanismi olisi teoriassa paras ratkaisu jotakuinkin ongelmaan kuin ongelmaan.
Päästämmekö ilmakehään liikaa kasvihuonekaasuja? Säädetään hiilivero. Ruuhkautuuko liikenne? Säädetään ruuhkamaksu. Syömmekö epäterveellisesti? Säädetään sokerivero.
Yksimielisyyteen on hyviä perusteita. Haittavero vaikuttaa haitallisen asian hintaan, ja hinta vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Haittavero ei kuitenkaan pakota ihmisiä ja yrityksiä toimimaan juuri tietyllä tavalla.
Jos joku todella haluaa tai tarvitsee esimerkiksi sokerisia ruokia, hän voisi edelleen ostaa niitä: niiden hinta olisi vain korkeampi kuin vähemmän sokeristen.
Järkevästi säädetty haittavero on myös useimmiten yrityksille ja viranomaisille helpompi vaihtoehto kuin suorempi sääntely, kuten vaikkapa suurimman sallitun sokeripitoisuuden määrittely ja liian sokeristen tuotteiden myynnin kieltäminen.
VALITETTAVASTI teoriassa paras ja käytännössä toimivin eivät aina ole sama asia.
Haittaverojen säätäminen on nimittäin osoittautunut kovin vaikeaksi. Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vaarallisuus tiedettiin jo 1980-luvulla, mutta haittaveroa vastaava päästömaksu saatiin Euroopan unionissa aikaan vasta vuonna 2005.
Yhteiskuntaa on vaikea pitää erityisen oikeudenmukaisena, jos yhteisesti sovituista rajoitteista voi vapautua rahalla.
Vasta nyt päästömaksun suuruus alkaa olla sitä luokkaa, mitä tutkimuksissa on arvioitu vaadittavan, mikäli haluamme säilyttää sivilisaatiolle suotuisan maailman – eikä päästökauppa vielä edes kata kaikkia niitä aloja, joita sen pitäisi kattaa.
Hitaus on ollut seurausta ennen kaikkea siitä, että päästömaksun on pelätty sattuvan sekä moneen työpaikkaan että ehkäpä ennen kaikkea moneen osakesalkkuun.
HAITTAVEROILLA on myös taipumus lisätä eriarvoisuutta. Haittaveron hyvä puoli on se, ettei se tiukasti rajoita kenenkään vapautta käyttää haittaverotettua asiaa.
Mutta kääntöpuoli on se, että haittaverot rajoittavat käytännössä aina enemmän köyhien kuin rikkaiden vapauksia. Kovakin haittavero on tarpeeksi varakkaalle lähinnä kiusa.
Yhteiskuntaa on vaikea pitää erityisen oikeudenmukaisena, jos yhteisesti sovituista rajoitteista voi vapautua rahalla. Haittaverot toimivat käytännössä näin.
Haittaverot ovat erinomainen työkalu ohjaamaan kulutusta kestävämpään ja terveellisempään suuntaan. Mutta jos työkalupakissa on vain yksi työkalu, lopputulokset eivät välttämättä ole kovin kauniita.
Sääntelyyn on käytettävä joskus myös teoreettisesti vähemmän hyviä työkaluja, ja haittaverojen haitat on otettava huomioon.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.