Demokraatti tapasi Halla-ahon tiistaina puhemiehen huoneessa eduskunnassa, kun hallitukselta odotettiin esitystä itärajan uusista sulkutoimista.

Kun itärajan sulkemista on pohdittu, julkisuudessa on väläytelty jopa väliaikaista irtaantumista Genevessä vuonna 1951 solmitusta pakolaissopimuksesta. Valtiot ovat sopimuksen perusteella velvollisia tarjoamaan pakolaisille kansainvälistä suojelua. Halla-aho ei pidä irtaantumista tarpeellisena.

– Kun tulkitaan kansainvälisiä sopimuksia, silloin täytyy pohtia sitä, mikä on niiden sopimusten tarkoitus ja henki, eikä hirttäytyä sillä tavoin sopimusten kirjaimeen, että aletaan tehdä tulkintoja, jotka ovat meidän kannaltamme vahingollisia ja jotka eivät palvele näiden sopimusten alkuperäistä tarkoitusta.

– Venäjä on joko pakottanut heidät sinne tai Venäjä on jollakin tavoin viestittänyt heille, että Suomeen on helppoa päästä.

Miten Suomen pitäisi menetellä, jos Venäjä ei päästä ihmisiä pois rajavyöhykkeeltä, kun Suomen raja on suljettu?

– Suomen ei tule päästää näitä ihmisiä sisään. Tämä on minun kantani. Mitä sitten tapahtuu on Venäjän vastuulla. Venäjä on nämä ihmiset sinne rajalle työntänyt.

SUOMEN pitäisi Halla-ahon mukaan tehostaa turvapaikkahakemusten käsittelyä, kiristää turvapaikan kriteereitä ja vauhdittaa kielteisen päätöksen saaneiden poistamista maasta. Näin Suomesta tulisi hänen mukaansa vähemmän houkutteleva kohde “turvapaikkashoppailijoille”.

– Tämä on jatkuvasti läsnäoleva ongelma, johon hallitus pyrkii ohjelmansakin mukaisesti tällä kaudella puuttumaan.

– Mutta mitä tässä akuutissa tilanteessa pitäisi tehdä, niin ongelma on pikemminkin se vakiintunut tulkinta, mikä meillä on ollut voimassa olevasta lainsäädännöstä. Se miten tulee toimia tilanteessa, jossa siirtolaisuutta ja turvapaikanhakua käytetään selkeästi aseena Suomea vastaan. En näe, että tämän akuutin tilanteen hoitaminen vaatisi lainsäädännöllisiä muutoksia. Meillä on tällä hetkellä, kiitos viime kauden opposition, lainsäädäntö, joka mahdollistaa tähän tilanteeseen puuttumisen.

Halla-aho viittaa Marinin hallituskaudella hyväksyttyyn rajalakiin, sen pykälään 16 ja opposition toimintaan lakiesityksestä mietinnön tehneessä eduskunnan hallintovaliokunnassa. Hallituksen esitykseen sisältynyt pykälä mahdollistaa turvapaikan hakemisen keskittämisen yhdelle raja-asemalle. Valiokunta hyväksyi mietinnön kesäkuussa 2022 yksimielisesti.

PERUSSUOMALAISET tunnetaan hankalasta mediasuhteestaan.

Some-päivityksissään hybridivaikuttamisesta ja Kremlin pelien pelaamisesta varoitellut Halla-aho näkee ongelmia myös suomalaisessa mediassa.

– Meillä on paljon sellaista aktivistijournalismia, sanotaan niin. Media ei ole neutraali havainnoitsija, vaan se on selkeästi keskustelun osapuoli ja mediassa on paljon sellaisia toimijoita, jotka pyrkivät painostamaan julkisuuden välityksellä hallitusta toimimaan tietyllä tavalla, Halla-aho väittää.

Hän kertoo keskustelleensa aiheesta myös viime viikolla Suomessa vierailleen Viron parlamentin eli Riikikogun puhemiehen kanssa.

– Hän totesi sen, että Virossa kaikki ymmärtävät sen mitä on tekeillä ja kaikilla on yhteinen näkemys siitä, miten tähän tulee reagoida. Siinä suhteessa Suomi valitettavasti eroaa Virosta ja Latviasta.

– Kun täällä esitetään sellaisia puheenvuoroja, että rajat sulkemalla Suomi loukkaisi ihmisoikeuksia tai rikkoisi kansainvälisiä sopimuksia, niin tämä on suoraa polttoainetta venäläiselle propagandakoneistolle. Tällaista viestiä on vaarallista lähettää. Heidän ei tarvitse edes itse keksiä kiistoja Suomessa, koska suomalaiset tarjoavat sen materiaalin heille valmiiksi.

Pidätkö median toimintaa epäisänmaallisena?

– Se on värittynyt termi. Sanoisin, että se on tässä tilanteessa Suomen kansallisten etujen vastaista.

VAALIKAMPANJOINNIN taustalla on orastavan rajakriisin ja Ukrainan sodan lisäksi käynnissä myös Israelin ja Hamasin uudelleen leimahtanut konflikti, joka on johtanut Israelin laajaan maaoperaatioon Gazan palestiinalaisalueella. Halla-aho ei suhtaudu optimisesti konfliktin ratkaisuun. Hän kuitenkin katsoo, että fokuksen pitäisi olla käynnissä olevaa sotaa pidemmässä konfliktissa.

– Tulisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, että haetaan jonkinlaista pysyvää ratkaisua, jonka kanssa kaikki osapuolet voisivat elää. Mikä se sitten olisi? Siihen minulla ei valitettavasti ole vastausta.

Ratkaisuksi tarjottuun kahden valtion malliin Halla-aho ei vaikuta uskovan.

– Olen erinäisissä puheenvuoroissani tuonut esiin skeptisyyteni tätä nyt jo 30 vuotta vanhaa kahden valtion mallia kohtaan. Pessimismini liittyy siihen, että on vaikea nähdä elinkelpoista palestiinalaista valtiota, joka on täynnä israelilaisten siirtokuntia, jotka ovat hallinnollisesti käytännössä anneksoitu Israeliin.

– Toisaalta on yhtä mahdotonta nähdä, että minkään värinen Israelin hallitus evakuoisi 500 000 juutalaista siirtokunnista ja varsinkaan 200 000 juutalaista Itä-Jerusalemista. Tässä ollaan mahdottoman yhtälön äärellä. Ei ole olemassa sellaista ratkaisua, joka olisi kummankin osapuolen nieltävissä. Ainakaan itse en sellaista näe.

KD:n presidenttiehdokas Sari Essayah kannatti Jerusalemin tunnustamista Israelin pääkaupungiksi, mitä itse ajattelet?

– Minulla on tähän asiaan mielipide, mutta vaikka olen presidenttiehdokas, vastaus tulkitaan puhemiehen puheenvuoroksi, siksi jätän vastaamatta. En pidä todennäköisenä, että Israel koskaan luopuisi Itä-Jerusalemista tai lakkaisi pitämästä jakamatonta Jerusalemia omana pääkaupunkinaan.

SUOMEN tulevasta Nato-roolista keskusteltaessa Halla-aho katsoo, että Suomen ei kannata liittää Nato-jäsenyyteensä samantyyppisiä reunaehtoja kuin Norja.

– En pidä tätä tarpeellisena, mutta Norja on hyvä esimerkki siitä, että maalla voi olla omat itsenäiset painotuksensa Naton jäsenenä. Pitäisin hyvänä ohjenuorana sitä, että Suomen kannattaa jatkaa sitä, mitä se on tehnyt tähänkin asti. Pyrkiä pitämään kanavat auki kaikkiin suuntiin. Käydä keskustelua kaikkien kanssa myös muiden kuin perinteisten ja luonnollisten liittolaistemme kanssa ja sillä tavoin edistää hyviä asioita maailmassa.

Risto EJ Penttilä on puhunut plan b:stä (varasuunnitelmasta) Pohjoismaiden entistä vahvemmasta yhteistyöstä Naton sisällä.

– Näkisin luonnollisena kehityksenä riippumatta siitä kutsutaanko sitä plan b:ksi, että Pohjoismaiden puolustusyhteistyö tulee syvenemään, kun kaikki Pohjoismaat varmaankin lähitulevaisuudessa kuuluvat Natoon, Halla-aho sanoo.

Hän toteaa, että Naton suunnitelmat pohjoisen Euroopan puolustamiseksi nojaavat joka tapauksessa siihen, että yhteistyöstä tulee hyvin läheistä.

– En näe, että tämä olisi vaihtoehto jollekin muulle suunnitelmalle vaan pikemminkin aika luonnollinen osa Naton kollektiivista puolustusta.

– Sen sijaan en kannata sitä, että identiteettipoliittisista syistä lähdettäisiin luomaan jotakin pohjoismaista blokkia tai erityisesti korostamaan pohjoismaista ulottuvuutta. Suomi on Pohjoismaa, mutta Suomi on myös reunavaltio. Ja Suomi on myös osa Baltian alueen puolustusta. Nämä eivät sulje millään tavalla pois toisiaan. Eikä mikään näistä aspekteista tee muista aspekteista vähemmän tärkeitä.

HALLA-AHO toivoisi valtiolta pidempiaikaisia sitoumuksia yksityiseen puolustusteollisuuteen. Ajatuksena on Ukrainalla annettavan aseavun varmistaminen.

– Olen ihan varma, että markkinatalouden ehdoilla toimivat yritykset kyllä tuottavat niin paljon kuin pyydetään. Mutta nyt on maailmassa se ikävä tilanne, että kaikki haluavat samoja tuotteita samaan aikaan ja yksittäisten komponenttien puute saattaa vaikeuttaa jopa ampumatarvikkeiden tuottamista.

– Tämä on asia, jossa EU voisi olla koordinoiva elin. Nato ei tuota mitään eikä se ole poliittinen unioni samalla tavalla kuin EU. Eikä tämä rooli oikein sovi Natolle.

EU:n kohdalla on Halla-ahon mukaan pelko siitä, että Ranskan ja Saksan kaltaiset suuret maat ajavat oman aseteollisuutensa etua.

– Tässä on nyt kaikinpuolisen kyttäämisen tunnelma nyt tällä hetkellä ilmassa, joka osaltaan myös hankaloittaa puolustusteollisuuden ylösajon koordinointia.

Pitäisikö Suomen laittaa lisää rahaa aseteollisuuteensa?

– Suomi on tähän mennessä lahjoittanut Ukrainaan aseita omista rauhanajan varastoistaan, jotka eivät olleet mitenkään täysiä edes aloitettaessa. On tietysti huolestuttavaa, että meiltä loppuu jossakin vaiheessa lähetettävä ja myös maan omaan puolustukseen tarvittava materiaali. Kyllä tässä varmaan valtiovalta voisi olla aktiivisempi, joskin on todettava, että en tiedä mitä puolustusministeriössä tällä hetkellä puuhataan. Olen käynyt tästä keskusteluja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan kanssa ja hän tuntuu olevan samoilla linjoilla. Uskon ja toivon, että sillä suunnalla poliittisessa koneistossa tapahtuu jotakin.

TASAVALLAN presidentti Sauli Niinistö on katsonut käynnissä olevan “kamppailu kansakuntien sieluista”. Käytännössä lännelle haetaan vastavoimaa, kyse on autoritaaristen ja demokraattisten maiden välisestä vastakkainasettelusta.

Halla-aho pitää Niinistö nostamaa keskustelua tärkeänä.

Halla-aho sanoo, että länsieurooppalaiset ja länsimaalaiset ovat ajatelleet vuosikymmeniä, että yhteiskuntajärjestyksemme on jonkinlainen majakka, jota kohti muu maailma hitaasti mutta vääjäämättömästi kulkee.

– On ajateltu, että meidän järjestelmämme on niin houkutteleva, että sille ei löydy kilpailukykyisiä vaihtoehtoja maailmasta, mutta tämä on minun mielestäni väärä tulkinta, Halla-aho sanoo.

HÄN toteaa, että kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä asuu maissa, jotka eivät ole meidän kanssamme samalla puolella esimerkiksi Ukrainan sodassa. Ne katselevat, miten tilanne kehittyy.

– Kiina on omalla talouskasvullaan tarjoamassa tai tarjonnut muulle maailmalle tavallaan esimerkin
siitä, että vaurastuminen ei edellytä demokratiaa eikä liberaalia demokratiaa varsinkaan.

Halla-aho sanoo, että kannattaisi olla huolissaan siitä, onko markkinoimamme tuote enää yhtä kilpailukykyinen kuin kuvittelemme.

– Meidän pitäisi puhua enemmän sen muun maailman kanssa, globaalin etelän kanssa ja meidän pitäisi luopua oppimestarin asenteesta ja sormen heristämisestä ja hyväksyä se, että kaikki eivät halua elää kuten me. Mutta me voimme silti löytää yhteisiä intressejä ja nimittäjiä näiden maiden kanssa.

Suomesta puhuttiin takavuosina rauhanrakentamisen suurvaltana. Tätä puhetta on kuultu viime aikoina yhä vähemmän, vaikka samaan aikaan maailman tilanne on yhä turbulentimpi.

Halla-aho kysyy, onko Suomella oikein osaamista siihen, että se olisi suurvalta rauhanrakentamisessa.

– En tiedä. Kyllähän siihen tietysti kannattaisi pyrkiä ja tästä on pitkään puhuttukin, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän jäänyt puheeksi.

Halla-aho mainitsee, että Martti Ahtisaarella oli kiistattomat ansiot asiassa, mutta Ahtisaari oli rauhanvälitystehtävissä toimiessaan suurimman osan ajasta YK:n virkamies eikä Suomen edustaja.

– En tiedä, näyttäytyykö Suomi maailmalla sellaisena rauhanvälittämisen supervaltana, jollaisena me ehkä itse haluamme itsemme nähdä. Tietenkin siihen pitää pyrkiä, mutta en tiedä, onko meillä kovin vahvoja näyttöjä siltä saralta.

HALLA-AHO on lähtenyt politiikkaan siitä syystä, että hän haluaa vaikuttaa maahanmuuttoasioihin. On syytä kysyä, onko osallistumisessa presidentinvaaleissakin kyse lopulta siitä.

Halla-aho toteaa tähän, että niissä kysymyksessä, jotka kuuluvat suoranaisesti presidentin toimialueeseen, vallitsee melko laaja yhteinen näkemys ehdokkaiden välillä. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa käytännössä sitä, että eroja aletaan etsiä muista kysymyksistä, etenkin arvokysymyksistä mutta myös maan sisäisiin oloihin liittyvistä kysymyksistä. Niissä presidenteillä ei ole suoranaista roolia päätöksenteossa mutta kuitenkin paljon vaikutusvaltaa arvojohtajana ja ylimpänä kansalaiskeskustelijana.

– Varmaan sisäisen turvallisuuden kysymykset ovat yksi sellainen aihe, jossa ehdokkaiden lähestymistapojen ja ajattelutapojen väliltä löytyy eroja.

Arvojohtajuudesta keskusteltaessa Halla-aho kertoo kokevansa tuskaa siitä, että sanaa arvo käytetään usein synonyymina mielipiteelle. Hänen ajattelussaan omia mielipiteitä arvoiksi kutsumalla niistä pyritään tekemään immuuneja arvostelulle.

– Kaikki allekirjoittavat sen, että mielipiteenvapaus on hyvä asia, mutta arvoissa edellytetään tiukkaa yksituumaisuutta. Toisaalta samaan aikaan puhutaan moniarvoisuuden tärkeydestä. Tämä on hyvin vaikea käsite tämä arvo. Minä ehkä mieluummin käyttäisin käsitettä ylin kansalaiskeskustelija kuin arvojohtaja.

HAASTATTELUSSA välittyy kuva, että Halla-aho olisi varsin aktiivinen kansalaiskeskustelija, mikäli hänet valittaisiin presidentiksi.

– Ei minun mielestäni mikään tärkeä asia ole niin pieni, että presidentin ei olisi sopivaa ottaa siihen kantaa.

Halla-aho pohtii, että ehkä Sauli Niinistö on asettanut riman hyvin korkealle siinä, mihin lähtee ottamaan kantaa. Niinistö on keskittynyt kannanotoissaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.

– On tietysti niinkin, että mitä vähemmän sanoo, sitä vähemmän ärsyttää ketään. Ehkä se on ollut myös Sauli Niinistön salaisuuden yksi selittävä tekijä, että hän puhuu vähän. Ja silloinkin, kun hän puhuu, hän muotoilee sanomisensa niin, että jokainen voi tulkita sen oman agendansa mukaisesti ja itselleen edullisesti, Halla-aho kommentoi.

Halla-aho visioi, että presidenttinä hän pyrkisi itse kokoamaan erilaisia ”liian vähän huomiota saaneita” yhteiskuntaa ja ihmisiä koskettavia kysymyksiä ja käsittelisi niitä esimerkiksi uudenvuodenpuheessa.

Toivottaisitko Jumalan siunausta uudenvuodenpuheen lopuksi?

– Kyllä toivottaisin. En ole uskonnollinen ihminen enkä sellaiseksi halua tekeytyä, mutta näkisin, että kristinusko ja kristillinen perinne on hyvin irrottamaton osa suomalaista kulttuuria. Itsellenikin tällaiset perinteet ovat hyvin rakkaita.

KUN Helsingin piispa Teemu Laajasalo haastatteli Halla-ahoa hiljattain, perussuomalaisten presidenttiehdokas totesi, että käynnissä on parlamentaarinen evoluutio, jonka päätepisteenä saattaa olla samankaltainen seremoniallinen presidentti kuin useimmissa muissa maissa.

Tällaista kehitystä Halla-aho ei kuitenkaan pitäisi toivottavana.

– Kun meillä toimeenpanovalta eli hallitus ja lainsäädäntövalta eli eduskunta eivät ole tosiasiassa toisistaan irrallisia, on hyvä, että meillä on tasapainottavana valtakeskuksena myös kansalaisten suoraan valitsema tasavallan presidentti, Halla-aho sanoo.

Ehdokkuutta eurovaaleissa, jos presidentinvaaleissa ei tulla kärkisijalla maaliin, Halla-aho sanoo pitävänsä äärimmäisen epätodennäköisenä.

– En ole uhrannut tälle asialle ajatuksia lainkaan.