Kun todellisuus ei vastaa omaa käsitystä, syntyy tarve selittää, kiertää tai kieltää ristiriita. Ihminen kun ei hevin halua myöntää itselleen toimivansa periaatteitaan vastaan.

Olen pitkään jo pohtinut, onko pääministeri Petteri Orpo (kok.) täydellisessä dissonanssissa kognitionsa kanssa – vai onko hän vain vaipunut kyynisen valehtelun kierteeseen? Otetaanpa muutama esimerkki.

Orpo on vakuuttanut kerta toisensa jälkeen haluavansa pelastaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Tämä tapahtuisi pysäyttämällä velkaantuminen ja saamalla ihmiset töihin.

HYVINVOINTIYHTEISKUNTA on ollut kokoomukselle kuin kallisarvoinen perintöastia, jota suojellaan huitomalla päättömästi vasaralla sinne tänne.

Entäs nollatoleranssi rasismille? Orpon johtama hallitus on toikkaroinut koko kautensa rasismikohusta toiseen ja Suomen mainetta kiistatta vahingoitettu maailmanlaajuisesti.

Sanotaan myös, että hyvinvointialueita halutaan auttaa onnistumaan – mutta ”auttaminen” on ollut samaa vastuutonta vasarointia ja pelkkää rahoituksen leikkaamista leikkaamisen päälle.

Oma lukunsa ovat pääministerin toivopuheet. Ovatko ne menneet jo niin pitkälle, että numerofaktatkin hämärtyvät pääministerin päässä?
Vuoden ensimmäisellä eduskunnan kyselytunnilla Orpo pokkana väitti, että ”työllisten määrä on pysynyt aika vakiona hallituskauden läpi.” Todellisuudessa luku oli tuolloin 69 000 työllistä miinuksella.

Mediatkaan eivät enää viitsi tehdä edes faktatarkistusta pääministerin pehmeistä puheista, koska se on erään journalistin mukaan ”Petterin perushaparointia” ja pääministeriä on jouduttu jo oikomaan mediassa niin monta kertaa, että ”vaikuttaisi ajojahdilta, jos hänen virheitään koko ajan korjattaisiin”…

MUISTATTEKO, kuinka nykyinen presidentti Stubb vielä ristiinnaulittiin julkisuudessa, kun sekoitti kyselytunnilla yhden numeron hallintarekisterikeskustelussa?

Nykyisessä, ilmeisiä pääministerin virheitä läpi sormien katsovassa ilmapiirissä voisi median ehkä olla paikallaan pyytää Alexilta ”sori siitä”.