Seuraavasta, toukokuussa alkavasta kierroksesta hän odottaa vaikeampaa – kuka sitten avaakin kierroksen.

– Haastavaa on jo se, että työehtosopimukset päättyvät pitkin vuotta. Päänavaajasta “häntiin” menee pitkä aika, noin vuosi.

Visaiseksi kysymykseksi nousee hänen mukaansa esimerkiksi kilpailukykysopimuksessa sovittu työajan pidennys, joka tullee useampaan neuvottelupöytään.

– Merikapteenina sanon, että olemme rajoitetun näkyvyyden tilassa. Ei oikein tiedetä, mitä kohti menemme. Ja mikä on keskusjärjestöjen rooli?

Uusi kolmikanta-ajattelu herättää Palolassa myös kysymyksiä. Siinäkin ollaan rajoitetun näkyvyyden alueella. Palola siteeraa työministeri Jari Lindströmiä (sin.), jonka mukaan “hallitus istuu kuskin paikalla”.

– Se tarkoittaa sitä, että jos työmarkkinaosapuolet eivät löydä toisiaan, hallitus vie asiaa eteenpäin.

Näin kävi muun muassa työaikalakia sorvattaessa. Palola uskoo, että vanhan kolmikannan vallitessa yhteinen näkemys olisi löydetty neuvottelupöydässä – nyt näin ei käynyt.

– Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitossa EK:ssa nähtiin, ettei kannata tehdä kompromissia, koska todennäköisesti hallituksen esitys tulee olemaan lähempänä heidän omia tavoitteitaan, Palola epäilee.

Hän muistuttaa, että jossain vaiheessa valta vaihtuu.

– Voi tulla sellainen hallitus, ettei palkansaajapuolen kannata tehdä huonoa kompromissia, koska hallituksen eteenpäin viemänä lopputulema voi olla meidän tavoitteitamme lähempänä. Mennään vähän “ees taas” – sellaisen riskin näen tässä.

Palola on pohtinyt myös työmarkkinajärjestöjen roolia, säilyykö niillä puhevalta “uudessa” kolmikannassa.

– Näkemykseni on, että hallitus kuuntelee herkemmällä korvalla sopimiseen pyrkiviä kuin mitään vaikuttajajärjestöä tai lobbaria. Ja tämä on selvä piikki EK:n suuntaan, hän painottaa.

Luottamus sovittuun on kuitenkin Palolan mukaan ollut koetuksella. Vuonna 2016 pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lupasi Kesärannan pöydässä kilpailukykysopimuksen synnyttyä, että työelämän muutokset ovat nyt tässä.

– Ja jos jotakin uudistuksia tulee, niitä ei tehdä omin päin ilman yhteistyötä palkansaajaliikkeen kanssa.

Palola näkee tämän keskustelun hengen vastaisena, että hallitus yrittää nyt saada läpi esitystä, joka helpottaisi työntekijöiden irtisanomista alle 20 hengen yrityksissä.

Hankkeen vastutuksesta kertoo hänen mukaansa jo se, että kaikki työmarkkinajärjestöt – EK mukaan lukien – ovat vetäneet tuen pois esitykseltä.

– On hyvin erikoinen tilanne, että ainoa järjestö, joka ajaa lainmuutosta voimakkaasti, on Suomen Yrittäjät.

Palola painottaa, ettei lue Suomen Yrittäjiä sopijajärjestöksi. Hän ei sinänsä näe itse järjestössä sinänsä mitään vikaa, mutta “operatiivisen johdon tapa hoitaa asioita ei ole eduksi liikkeelle”.

STTK on laatinut omat tavoitteensa seuraavaan hallitusohjelmaan. Se muun muassa haluaa yhteistoimintalain tilalle kokonaan uuden lain työpaikan toiminnan kehittämisestä. Järjestö myös muun muassa uudistaisi perhevapaajärjestelmän 6+6+6-mallin mukaisesti ja rakentaisi sosiaaliturvajärjestelmää työllistymiseen ja yhteiskuntaan osallistamiseen kannustavaksi.

Millaisen hallituspohjan STTK sitten haluaisi? Siihen Palola ei ota kantaa, mutta…

– Me toivomme hallitusta, joka ymmärtää nykyistä paremmin työelämän asioita ja palkansaajan asemaa.

Puheenjohtaja korostaa, että laajan jäsentutkimuksen mukaan STTK:n jäsenistössä neljän ison puolueen, SDP:n, kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten – tutkimus tehtiin ennen perussuomalaisten hajoamista – kannatus on suunnilleen yhtä suurta.

– Liitoissa on hyvinkin eri tavalla yhteiskunnallisesti ajattelevia ihmisiä. Mutta he ovat kaikki olleet yksiselitteisesti yhtä mieltä siitä, että irtisanomisen helpottaminen ei ole hyväksyttävää ja järkevää, Antti Palola huomauttaa.