Esitystä perustellaan luonnoksessa sillä, että sen tarkoitus on edistää julkisesti rahoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen vaikuttavuutta, yhdenmukaisuutta sekä asiakkaiden ja asiakasryhmien välistä yhdenvertaisuutta.

Palveluvalikoimalla tarkoitetaan ministeriön mukaan menetelmiä, joita julkisesti rahoitetuissa palveluissa käytetään. Sosiaalihuollossa kyse on esimerkiksi toimintatavoista ja työmuodoista ja terveydenhuollossa esimerkiksi lääkkeistä, tutkimuksista sekä hoito- tai kuntoutusmenetelmistä.

Koska priorisointia sosiaali- ja terveydenhuollossa joudutaan tekemään jo nyt, laissa määritellyt periaatteet lisäisivät esityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevien valintojen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

– Esimerkiksi painonhallinnalla, fysioterapialla tai elämäntapaneuvonnalla voidaan saadaan samat tai suhteessa paremmat hyödyt kuin järeämmillä hoitotoimilla, kommentoi STM:n lakimies Kaisa-Maria Kimmel.

ESIMERKKINÄ ei-vaikuttavista ja vähemmän hyödyllisistä tai tarpeellisista hoidoista käytettiin työterveyshuollossa ja yksityisellä puolella oireettomille ihmisille näiden pyynnöstä teetätettäviä – ja myös innokkaasti tarjottuja ja markkinoituja – laajoja magneettikuvauksia, geenitestejä ja jopa plastiikkakirurgiaa.

– Lääketiede kehittyy koko ajan, ja yhteiskunta on monin tavoin medikalisoitunut. Kun esimerkiksi uuden teknologian tuomista mahdollisuuksista erilaisiin kalliisiin geeni- ja muihin testeihin uutisoidaan, kaikki alkavat niitä sitten herkästi vaatia, Kimmel lausui.

Esimerkiksi magneettikuvauksien jatkolöydösten tutkimukset saatetaan toki ohjata julkiselle puolelle, vaikka löydöksistä ei löytyisi mitään hälyttävää.

Silti puhe siitä, että hyvinvointialueiden ja ylipäätään julkisen (perus)terveydenhuollot suurin ongelma olisivat tarpeettomia tutkimuksia loputtomasti vaativat ja teettävät perusterveet ihmiset, kuulostaa minkäänlaisen kosketuksen alan käytännön todellisuuteen omaavalle kauniisti sanottuna uskomattomalta.

– On tutkittua tietoa, että ihmisten halu ja toiveet hoidoista ovat äärettömiä; niitä ei millään voida täyttää. Medikalisaatio ruokkii tällaista kehitystä, Kimmel muotoili.

JO nyt ollaan tilanteessa, jossa hyvinvointialueet eivät pysy lakisääteisissäkään jonotusajoissa, julkisen puolen lääkäriajan saaminen on Suomessa vaikeinta Euroopassa ja jopa lääkärit kritisoivat avoimesti ”hoitoonpääsyn estojärjestelmää”.

Kun tutkimuksiin tai leikkaukseen pääsy pitkittyy, terveysongelmilla on taipumus pahentua tai kroonistua.

Palveluvalikoiman määrittelyllä pyritään STM:n mukaan satsaamaan hoidon oikea-aikaisuuteen sekä välttämään tilannetta, jossa hoitoa saavat ”vain sitä äänekkäimmin vaativat”.

– Parantaa yhdenvertaisuutta, kun myös hoidon vaikuttavuus- ja kustannusarviot ovat valtakunnallisesti määriteltyjä ja avoimesti saatavilla. Nyt alueellisessa yhdenvertaisuudessa on hyvinvointialueiden välillä suuria eroja ja puutteita. Alueet saavat kuitenkin jatkossakin itse valita, millä menetelmillä ne täyttävät velvoittavat valtakunnalliset palveluvalikoimasuositukset, perusteli lääkintöneuvos Sirkka Pikkujämsä sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– Mutta ei tässä ihmisiä olla priorisoimassa, vaan käytäntöjä ja valikoimaa.

TERVEYDEN– ja sosiaalihuollossa ollaan silti tekemisissä nimenomaan ihmisten kanssa, vaikka sitä voi sote-päättäjien ja hva-alueiden hallintojargonia kuunnellessa joskus olla vaikea hahmottaa.

Palveluvalikoimaa määrittelemällä ja rajaamalla voidaan ehkä antaa (lisää) ylätason ohjeistusta, sääntelyä ja rakennetta, jonka tarvetta STM:n infossa niin ikään korostettiin, mutta perusongelma on ja pysyy. Hyvinvointialueet ovat vastuussa sote-palveluista ja velvoitteiden täyttämisestä ilman, että niillä on valtaa vaikuttaa käytettävissään olevaan rahamäärään.

Sen ja alueiden ohjauksen päävastuu on annettu Petteri Orpon (kok.) hallituksen valtiovarainministeriölle, joka keskittyy lyhyen aikavälin kustannuksen hillitsemiseen ja säästötavoitteisiin; muista eli pidemmän tähtäimen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista väestöön ei olla juuri kiinnostuneitakaan.

Demokraatin ja muiden medioiden kysymyksiin siitä, miten vaikuttavuus- ja etenkin kustannusarviopainotteisuuden lisääminen ei tarkoittaisi sote-palvelujen karsimista entisestään ja mitä kaikkea esitysluonnoksessa mahdollisesti on jo liipasimella, ei tullut infossa suoraa vastausta.

Esitysluonnoksen suomenkielisten lausuntojen määräaika on 11. ja ruotsinkielisten 23. joulukuuta, koska ruotsinkielinen luonnos on vielä prosessissa. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2026 ja ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2027 alusta.

Juttua muokattu klo 16.06: korjattu kirjoitusvirhe.