tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Pääkirjoitus

Demokraatti

Hallitus työntää taas rahaa yksityisen sektorin taskuun

Hallitus suunnittelee työvoimapalvelujen yksityistämistä. Tämä ei yllätä.

Tässä toistuu hallituksen kaava: ensin säästetään julkisilla varoilla toimiva palvelu henkihieveriin, sitten todetaan, että yksityinen toimija hoitaisi saman paremmin ja edullisemmin.

Hallitus työntää taas rahaa yksityisen sektorin taskuun.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Trumpin äänestäjien niputtaminen vain taantuneiden teollisuuspaikkakuntien punaniskoiksi on väärä kärjistys

Pääkirjoitus

Demokraatti

Pääkirjoitus: Islamin uskonnollisten johtajien on tuomittava terrori näkyvästi

Joulurauhan kaupunki Turku syöksyi perjantai-iltapäivänä lähihistoriansa suurimpaan kaaokseen. Marokkolaistaustainen 18-vuotias nuori mies hyökkäsi silmittömästi kauppatorin laidalla naisen kimppuun. Silminnäkijähavainnot kertovat raivokkaasta puukottamisesta, jonka näkeminen sai monet voimaan äärimmäisen pahoin.

Tapahtumat etenivät Turussa pikavauhtia. Puukotuksen uhreiksi joutui kolmen minuutin aikana yhteensä kymmenen ihmistä. Poliisin ripeän toiminnan tuloksena mies tavoitettiin vajaan kilometrin päästä Puutorilta. Kehotuksesta huolimatta puukottaja ei antautunut poliisille, minkä seurauksena poliisi käytti häneen ampuma-asetta. Kauhujen hetki kesti vain viitisen minuuttia, mutta silminnäkijöiden ja uhrien omaisten piina kenties koko elämän.

Turun terrori-iskuna tutkittavan puukotusdraaman saldo on karmea: 2 kuollutta ja 8 loukkaantunutta. Kyseessä on myös Suomen historian ensimmäinen varsinainen terroriteko. Raju ravistus 100-vuotiaalle Suomi-neidolle.

Terrori-iskussa muutamat kysymykset ovat nousseet pintaan. Miksi murhaaja valitsi kohteikseen pelkästään naisia? Mikä on tämän liikkeen yhteys ISIS-järjestöön? Miten uskonnollisesti motivoitunut isku oli? Tällä hetkellä tiedämme, että iskusta epäillään kuuden markkolaismiehen ryhmää, joista yksi on etsintäkuulutettu kansainvälisesti.

Iskun toteuttanut nuori marokkolaismies oli tullut Suomeen keväällä 2016. Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan hän oli saanut vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen. On selvää, että vastaanottokeskusten sisäistä valvontaa on tiivistettävä, jotta ääriainekset tunnistetaan paremmin. Lisäksi kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden ihmisten maahan jääminen on otettava vakavammin yhteiskunnallisena riskitekijänä.

Lähitulevaisuus näyttää, mihin esitutkinta poliisin vie. Se on kuitenkin selvää, että terrori-iskun mahdollisuus Suomessa on nyt arkirealismia. Ääriainekset siirtyvät hanakammin jatkossa sanoista tekoihin.

Mitä Turun surullisesta terrori-iskusta seuraa yhteiskunnassamme? Ensinnäkin vastaanottokeskuksiin kohdistuu jatkossa entistä suurempi uhka. Turussa oli jo viime yönä tehty ilkivaltaa maahanmuuttajan pitämää pizzeriaa kohtaan. Toiseksi yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy ja perussuomalaiset saavat iskusta poliittista polttoainetta. Kolmanneksi jo nyt sosiaalisesta mediasta huomaa, että maahanmuuttoa kannattavien ja vastustavien leirien kannanotot kovenevat. Neljänneksi yleinen yhteiskunnallinen turvallisuudentunne ja luottamus heikkenevät.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä, jotta uhkakuvat eivät toteutuisi? Usein terrori-iskujen taustalla on ääri-islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa. Tässä tilanteessa islamilaisten uskonnollisten johtajien tulisi Suomessa tuomita iskut islamin uskon vastaisina julkisesti, systemaattisesti ja yksiselitteisesti. On hienoa, että Turun irakilaiset ja syyrialaiset osoittavat myötätuntoa iskujen uhreille, mutta vasta uskonnollisten johtajien tuomitsevat lausunnot saattavat purra näihin ääriryhmiin ja samalla islamin uskoa tuntemattomat tulevat tietoisiksi siitä, että väkivalta ei kuulu tämän päivän islamiin.

Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu polarisoituvan koko ajan maahanmuuton ympärillä. Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki kertoi Demokraatin haastattelussa 8.6.2017 turhautuvansa, kun ihmisten puhuvat toistensa ohi terrorismikeskustelussa. Hänen mukaansa keskustelussa on mustavalkoinen ja lokeroiva sävy. Malkki kritisoi yleistä ilmiötä, jossa ihmisyyttä ei katsota kokonaisuutena. Sen vuoksi hän ei suostu näkemään terroristeja yksinomaan pahoina, vaikka jotkut saattavatkin tulkita sen heidän ”hyysäämisenään”. Malkki tähdentää vielä, että terrorismin ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi sen.

Turussa julistetaan koko Suomeen joulurauha jälleen neljän kuukauden päästä. Rauhan viestille ja keskinäiselle ymmärrykselle ihoväristä tai kansallisuudesta huolimatta on nyt suuri tilaus. Turku on kuitenkin 800 vuoden aikana selvinnyt monesta vielä pahemmastakin kriisistä. Tästäkin tragediasta jäi elämään paljon hienoja tarinoita, joissa ihmiset riensivät henkensä kaupalla auttamaan uhreja. Hyvyyttä on sittenkin pahuutta enemmän.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Pakkoavioliitto, josta on rakkaus kaukana, kiristää hallituksen välejä

Politiikan syksyyn lähdetään poikkeuksellisen hermostuneissa tunnelmissa. Hallituksen yhteenlaskettu kannatus on heinäkuun mielipidemittausten perusteella valunut jo alle 40 prosentin, ja sen riveistä vuotaa julkisuuteen yllättävänkin suoria ja piikikkäitä ulostuloja.

Erityisesti tikun nokkaan on joutumassa gallup-kärki kokoomus, jonka viestintään varsinkin keskusta on hermostunut. Pitkän linjan parlamentaarikko ja entinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila syytti kokoomusta Twitterissä viime lauantaina ”mielikuvilla politikoinnista”. Hän vertasi hallitusyhteistyötä tällä hetkellä pakkoavioliitoon, josta rakkaus on kaukana.

Anttilan sapekas purkaus kielii siitä, että pääministeri Juha Sipilään henkilöitynyt kilpailukykysopimus ja lomarahaleikkaukset tuntuvat jyrkästi nakertavan keskustan kannatusta. Kokoomuksen kannattajat ovat vain tyytyväisiä tiukasta talouskurista ja hurraavat Petteri Orpon tuoreelle budjettiesitykselle. Keskustassa uumoillaan, että valtiontalouden käänne parempaan tulkitaan kokoomuksen hyvyydeksi, kun taas menoleikkaukset ja kiky-sopimus keskustan välinpitämättömyydeksi köyhemmän kansanosan talousahdinkoa kohtaan.

Nyt on työnantajien vuoro osallistua ostovoiman ylläpitämiseen.

SDP:n puoluejohto ja eduskuntaryhmän työvaliokunta kokoontuivat viime viikon lopulla Ouluun ja Kemiin muotoilemaan politiikan syksyn tavoitteita. Puheenjohtaja Antti Rinne kantoi puheenvuoroissaan erityisesti huolta suomalaisten köyhien lapsiperheiden tilasta. Hän muistutti, että tällä hetkellä Suomessa on enemmän köyhissä perheissä eläviä lapsia kuin pitkäaikaistyöttömiä. Tämän vuoksi syksyn budjettikäsittelyssä tulisi kaikkia talouspäätöksiä arvioida perheiden toimeentulon ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Rinne lähetti myös suorat terveiset syksyn työmarkkinapöytiin: Nyt on työnantajien vuoro osallistua ostovoiman ylläpitämiseen.

Näin erikoinen kolmas pyörä tuskin tekee keskustan ja kokoomuksen pakkoavioliitosta yhtään helpompaa

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman antoi keskustalle ilmaisen vinkin gallup-suosion kasvattamiseen. Hallituksen on tunnustettava epäoikeudenmukainen julkisen sektorin lomarahojen leikkaus ja luovuttava siitä ensi vuoden budjetissa. Suomalaiset hyväksyvät, että taloustalkoita on pidettävä vaikeina aikoina, mutta silloin niihin on osallistuttava kaikkien. Vain julkisen sektorin työntekijöiden ”kikyykyttäminen” ei mahdu kansalaisten oikeustajuun.

Hallituksen pakkoavioliitossa on myös kolmas pyörä, pienisuuri uusi vaihtoehto, joka katselee tulevaisuutta sujuvasti sinisten silmälasien läpi. Uusi vaihtoehto tekee hallituksen taipaleesta historiallisesti erikoisen. Kysymys kuuluu, miten paljon puo­lueen avauksia ja kannanottoja on kuultava, kun gallup-kannatus mitataan promilleissa?

On demokratian irvikuva, että näin ohuen kannatuspotentiaalin omaava ryhmä miehittää kolmasosan ministeripaikoista. Näin erikoinen kolmas pyörä tuskin tekee keskustan ja kokoomuksen pakkoavioliitosta yhtään helpompaa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Presidentinvaalien asetelmat selkiytyvät pätkittäin, vaihtoehtoisille faktoille ei soisi sijaa

Tammikuun presidentinvaalien ehdokasasettelu etenee kunkin puolueen omilla aikatauluilla eli pätkittäin. Kovinta kiirettä ehdokkaan nimeämisessä piti pääministeripuolue keskusta, joka oikeassa olemisen pitkäaikaisen maailmanmestarin, tohtori Paavo Väyrysen kammossa syöksi toisen ex-ehdokkaan Matti Vanhasen ehdokkaakseen jo viime vuonna. Aikainen startti ei ole synonyymi kiihdytykselle. Vanhasen gallup-kannatus on laahannut muutaman prosentin lattiatasolla.

Viime vaalien ensimmäisellä kierroksella itsestään hyväntuulisen ja itseironisen version esitellyt, näyttämötaiteessa sittemminkin ansioitunut Väyrynen saattaa koettaa tälläkin kertaa presidentiksi, mutta nyt näkymät ovat aiempaa usvaisemmat. Paavo-mukien kulta-aika on muisto vain, mutta pitkäikäistä sukua oleva Väyrynen ehtii yrittää myöhemminkin.

Istuva presidentti Sauli Niinistökään ei ole vielä ehdokas, sillä nimien kerääminen kannattajakortteihin on kesken. Asiapuolella Niinistön viimeaikainen terhakoituminen ympäristökysymyksissä on luettavissa pyrkimykseksi haalia ääniä myös vihreiden Pekka Haaviston ja vasemman laidan apajilta, kuten valitsijayhdistys-veivauskin. Haavisto-ilmiön toistaminen entisenlaisena voi olla kannatushuipulla seilaaville vihreillekin vaikeaa, mutta toiselle kierrokselle selviäminen on edelleen realismia laajasti pidetylle Haavistolle.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin.

SDP:n sisäinen ehdokaskiertue käynnistyi viime viikolla Helsingistä ja jatkui maanantaina Tampereella. Jäsenäänestys ratkaisee käytännössä, nouseeko Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen vai Sirpa Paatero varsinaiseksi presidenttiehdokkaaksi, vaikka se onkin neuvoa-antava. Demarinuorten ja Demokraatin lähinnä viihteelliset kyselyt ennakoivat tiukkaa kisaa, joka on aidosti auki.

Osaavalle ja karismaattiselle naiselle on kyllä tilausta. Kuka ehdolle nouseekin, tämän haaste on kerätä niidenkin sosialidemokraattien äänet, jotka edelleen haikailevat leimaa esimerkiksi Jutta Urpilaiselle tai harkitsevat taas Haavistoa ja jopa Niinistöä.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin. Oikeistopopulismi perussuomalaisten muodossa tarjoaa Suomessa vaihtoehdoksi Laura Huhtasaarta. Hämmästyttävät puheet muun muassa evoluutiosta ovat hänen kannattajilleen todiste itsevarmasta ”rohkeudesta” kulkea omia polkujaan. Positiivisella mielellä ajateltuna suora henkilövaali kertoo kertaheitolla, minkälainen kannatus on vaihtoehtoisten faktojen julistajalla.

Hallituskuumetta poteva Sininen tulevaisuus ei puolestaan saa Sampo Terhoa ehdokkaakseen millään ilveellä, koska puolue on vasta tekeillä. Kristillisdemokraatit pohtivat Niinistön taakse menemistä, vaikka heillä on kyvykäs televisioesiintyjä Sari Essayah puheenjohtajana. Heidän ratkaisunsa tiedetään ensi viikon lopulla.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Liittokierros lupaa rapsakkaa syksyä – nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus

Paha talouskasvu! Suomen talouskasvu on yllättänyt myönteisesti monet ennustajat. Mutta totuuden nimissä pitää muistuttaa, ”yllätys” on toistaiseksi ollut prosentin tai kahden luokkaa. Työnantajapuolella olisi todennäköisesti toivottu talouskehityksen paranemista vasta syksyn työmarkkinaneuvottelujen jälkeen. Nykytilanne kun antaa työntekijäliitoille vahvat perusteet ajaa palkankorotuksia.

Työmarkkinasyksystä on tulossa rapsakka, jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa. Liittokierrosten jälkimaininkeja on usein selvitelty pitkään valtakunnan sovittelijan johdolla. Vaikeuskerrointa lisää se, että keskusjärjestöt ja hallitus ovat enemmän tai vähemmän ulkona neuvotteluista, kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ulkoisti itsensä keskusjärjestösopimuksista. Nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus. Hallitus ja työnantajat ovat pitäneet esillä myös ultramaltillista nollalinjaa.

Esimerkiksi Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut toiveet nollaratkaisusta. Hän näkee, että taloudellisen tilanteen ja työllisyyden parantumisen pitää näkyä myös palkoissa. Hän haluaisi liittokierroksella Teollisuusliiton jäsenten ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Jo Lauri Ihalainen SAK:n puheenjohtajana korosti, palkansaajien ostovoiman paraneminen on suuria palkankorotuksia tärkeämpää. Paikallista sopimista ajava Teknologiateollisuus on liputtanut yrityskohtaisten palkankorotusten puolesta.

Vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, kun Metsäteollisuus jäi siitä pois. Metsäteollisuuden rooli työmarkkinaneuvotteluissa on kysymysmerkki. Sillä on halua palkankorotuksilla purkaa paperitehtaiden työehtosopimuksia. Tämän pelätään heijastuvan muiden alojen palkkaneuvotteluihin.

Kaatuneen Suomen mallin olettama oli, että neuvottelut aloittavien vientialojen sopimukset loisivat katon myös palvelu- ja julkisille aloille. Työnantajat toivovat samaa edelleen, mutta paineet ovat kovat. Viime syksyn neuvotteluissa kuntien ja valtion työntekijät myöntyivät 24 vuotuisen lisätyötunnin ja sosiaalivakuutusmaksujen noston lisäksi luopumaan kolmanneksesta lomarahojaan. Se tuntui erityisesti naisvaltaisten ja matalapalkka-alojen kukkaroissa. Tälle halutaan nyt kompensaatiota.

Vaikka kolmikanta ei tänä syksynä toteudu, odottavat työmarkkinaneuvottelijat hallituksen elokuun budjettiriihen veroratkaisuja. Hallitus lupasi kilpailukykysopimuksen yhteydessä veronalennuksia, joilla kompensoitaisiin työntekijöille siirrettyjä työnantajamaksuja. Kiky ja monet muut hallituksen palkansaajiin kohdistuvat toimet työttömyysturvan heikennyksistä alkaen saattavat edelleen hiertää neuvotteluissa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sapelit kalisevat Itämerellä

Soma yhteensattuma, että Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee Suomessa tänään torstaina, kun samalla viikolla Venäjän ja Kiinan sotalaivat harjoittelevat Itämerellä. Venäjän media antoi laivastoharjoitukselle taustatukea, kun se Putinin vierailun alla varoitteli Suomea sotilaallisista aktiviteeteista.

Äänekkäämpi sapelinkalistelu ja kilpavarustelu on valitettavasti palannut maailmanpolitiikkaan. Asearsenaalin esittelyllä halutaan pitää pienemmät maat kurissa ja suurvallan nuhteessa. Itämeren sotaharjoitus ja etenkin syksyllä järjestettävä Venäjän pääsotaharjoitus Zapad 2017 on yhtä lailla sotilaallinen kuin myös poliittinen viesti esimerkiksi Baltian maille ja Puolalle – sekä myös Natolle.

Venäjä pitää Zapad-sotaharjoituksen yhdessä Valko-Venäjän kanssa, jonka alueen kautta se kuljettaa osan joukoistaan harjoitusalueena olevaan niin sanottuun Suwalkin kapeikkoon. Sillä tarkoitetaan Venäjään kuuluvan Kaliningradin ja Valko-Venäjän välistä muutaman kymmenen kilometrin matkaa Puolan ja Liettuan rajalla.

Sotilasarvioiden mukaan Venäjä pystyisi tarvittaessa katkaisemaan Baltian maiden maayhteyden muihin Nato-maihin ”kapeikossa” nopeasti. Länsimaiden lisäksi harjoitus herättää värinää myös Valko-Venäjällä, jonka presidentin Aleksander Lukashenkon ja Putinin välejä kuvataan kireiksi. Valko-Venäjällä, jonka armeija on osin venäjämyönteinen, pelätään Ukrainan kohtaloa.

Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Mutta mitä kiinalaiset tekevät Itämerellä sinne ensimmäistä kertaa seilanneen maailman suurimman ydinkäyttöisen sukellusveneen, venäläisen Dmitri Donskoin kanssa?

Kyse on samanmielisten seurasta ja yhteisestä politiikasta. Venäjä on osallistunut Kiinan järjestämiin sotaharjoituksiin Etelä-Kiinan merellä. Niillä Kiina on osoittanut sotilaallista mahtiaan naapurivaltioilleen ja samalla antanut pontta merialuevaatimuksilleen. Harjoitukset ovat myös Kiinan varoitus Taiwanille ja sen itsenäisyyden takaajana toimivalle Yhdysvalloille. Kiina ajaa edelleen yhden Kiinan politiikkaa.

Venäjän kasvanut kiinnostus asemansa vahvistamiseen itäisessä Euroopassa on herättänyt myös Naton, joka siirsi noin 4 000 Nato-sotilasta Puolaan ja Baltiaan. Ele oli määrällisesti lähinnä symbolinen. Etenkin kun Yhdysvaltain presidetti Donald Trump on Nato-jäsenten kovistelulla ja omalla toiminnallaan onnistunut sekoittamaan maan ulkopolitiikan. Tämä voi osaltaan innostaa muita suurvaltoja hyödyntämään tilannetta ja vahvistamaan asemia maailmanpolitiikassa.

Liipaisinherkkyys ja voimankäyttö ovat aikaisempaa useammin työkaluina, kun idän ja lännen suurvallat vahtivat etupiirejään. Ukraina ja Syyria ovat tästä surullisia esimerkkejä. Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Demokraatti