Päätoimittajalta
9.10.2023 15:20 ・ Päivitetty: 9.10.2023 15:20
Hamas riisui naamionsa – jota sillä ei ollutkaan muualla kuin mielikuvituksessamme
Palestiinalaisten ahdinkoa ymmärtävät suomalaiset ovat pettäneet itseään kädet silmillä ja korvilla: Hamas ei ole koskaan ollut demokratian tai Gazan hyvinvoinnin asialla.
Voiko Hamas-järjestön hyökkäystä Israeliin tuomita mainitsematta samalla Israelin palestiinalaisiin kohdistamaa apartheidia ja sortoa?
Moni suomalaispoliitikko muistutti viikonloppuna tästä dilemmasta: väkivaltainen vastarinta ja epätoivoiset teot eivät Gazassakaan synny tyhjästä, vaan takana on vuosikymmeniä jatkunut koston kierre.
Yhtä hyvin voisi kysyä, eikö Hamasin raukkamainen hyökkäys rajan yli nuorten teknobileisiin todista, että Israel ja Egypti ovat olleet oikeassa yrittäessään eristää Gazan kaistaletta terrori-iskujen estämiseksi.
Kaikkien palestiinalaisalueiden tilanne mahdollistaa äärettömästi whataboutismia: terrorijärjestöjen raakuuksia voi aina nokittaa Israelin tekemillä, yhtä epäoikeudenmukaisilla hirveyksillä. Ja toisinpäin.
Lisää aiheesta
VIIME VUONNA puhuimme, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan tarkoitti naamioiden riisumista. Venäjä paljastui juuri sellaiseksi Iivana Julman perilliseksi, kuin Putinin hallinnon tuntijat olivat varoittaneetkin.
Hamasilla tuota naamiota ei ole edes ollut – mutta silti suomalaispoliitikotkin ovat hyssytelleet tai keksineet lieventäviä asianhaaroja järjestön käytökselle.
Yleensä selitys on sama kuin tässä vuoden 2020 haastattelussa kansanedustaja Anna Kontulalla (vas): Hamas on ongelmallinen, mutku Israelkin on paha, vahvempi ja sillä on ydinase.
Luultavasti yksikään suomalainen kansanedustaja ei haluaisi puolustella Hamasin kaltaista joukkoa, jos sellainen toimisi autoritäärisen ja naisia alistavan pappisvaltio Iranin tukemana missä tahansa muualla maailmassa.
Hamasia meillä on kuitenkin siedetty ikään kuin välttämättömänä pahana.
Ulkoministeriön kehitysapurahoja on jaettu Gazaan kuten ennenkin, vaikka osa varoista on varmasti ohjautunut Hamasille mieluisiin kohteisiin.
HAMASIN johtoa ei ole kiinnostanut Gazan alueen hyvinvoinnin tai tulevaisuuden kehittäminen. Tärkeintä on ollut julistaa ja käydä pyhää sotaa Israelia vastaan maan tuhoamiseksi, hinnasta piittaamatta.
On kätevää, kun kaikki itse aiheutetutkin talouskriisit, korruption ja omat kyvyttömyydet voi panna arkkivihollisen piikkiin.
Taloussaarrolla murennetussa avovankilassa tämä on helppoakin.
Vihankylvöön on valjastettu lapsetkin: Hamasin propagandassa lapset on haluttu saada vihaamaan juutalaisia – ei siis vain Israelin asukkaita – kaikissa oloissa, kyselemättä.
Hamasin propagandahiiri Farfour opettaa lastenohjelmissa, että jopa koulussa huijaamisen voi panna juutalaisten piikkiin.
Naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla Hamas on pyyhkinyt takapuoltaan. Vähemmistöjen edustajia on surmattu, pahoinpidelty ja vangittu yhteiskunnan puhtauden vaalimisen nimissä.
Yhteistyökumppaneiksi ovat Iranin lisäksi kelvanneet Venäjästä lähtien mitkä tahansa maat ja ääri-islamistien terroristijoukkiot.
Suomalaiset ovat suvainneet Hamasilta kaikkea tätä, koska Israelin apartheidia pitää vastustaa.
Tämä on älyllisesti yhtä epärehellistä kuin Israelin hallinnon roistomaisuuksien vähättely.
Tämä on älyllisesti yhtä epärehellistä kuin Israelin hallinnon roistomaisuuksien vähättely, jota nähdään säännöllisesti muun muassa Suomen valtion tekemien asehankintojen yhteydessä.
MUUTTAAKO nyt taisteluiksi leimahtanut vihanpito mitään? Todennäköisesti ei heti ainakaan Israelissa eikä Gazassa.
Hyökkäys voi hetkellisesti auttaa Benjamin Netanjahun umpisurkeaa hallitusta säilyttämään rippeitä suosiostaan.
Äärikansalliset ja -uskonnolliset siirtokuntalaiset ovat todennäköisesti innoissaan. He saivat maanryöstöillään, mellakoillaan ja sikailuillaan provosoitua taas yhden turhan yhteenoton, joka tekee kuolleilta palestiinalaisperheiltä jääneiden tonttien valtaamisen entistäkin helpommaksi.
Hyötyjiin kuuluu myös Hamas. Sotilaallisesti se tulee jauhautumaan lähiviikkojen taisteluissa, mutta marttyyreita valmistuu juuri sen verran mitä järjestö tarvitseekin jatkonsa varmistamiseksi.
Ulkomaanrahoituskin jatkuu. Tärkeimmän tukijansa Iranin silmissä Hamas näyttää jo ainoalta rohkealta toimijalta, joka uskaltaa nousta Israelin mahtia vastaan.
HÄVIÄJÄTKIN tiedetään. Heitä ovat ne Gazan alueen siviilit, jotka ovat olleet lopen kyllästyneitä Hamasin oikkuihin ja vähemmistöjen oikeuksien tukahduttamiseen – mutta jotka saavat nyt Israelin ilmaiskut ja kranaattikeskitykset koteihinsa.
Häviäjiä ovat myös ne tavalliset, eri puolueita äänestäneet tai siirtokuntapolitiikkaakin vastustavat israelilaiset sotilaat, varusmiehet ja reserviläiset, jotka kuolevat tai vammautuvat tulevassa Gazan valtauksessa.
Plus viikonloppuna kidnapatut ja surmatut turistit, reivaajat, väärissä paikoissa olleet sivulliset.
Voi olla, että Netanjahun hallitus joutuu sodan virheistä myöhemmin myös poliittisesti tilille. Netanjahun aikana puolustushallinnon resursseja on suunnattu siirtokuntalaisten suojeluun, vastoin sotilaiden toiveita.
Sotilastiedustelukaan ei välttämättä ole ollut ajan tasalla, tai sitten se ei ole saanut poliitikkoja vakuuttumaan Hamasin aikeista.
SUOMALAISILLE poliitikoille Gazan sodan soisi opettavan vihdoinkin uudenlaista, menneistä ennakkoasenteista vapaampaa ajattelua. Sitä on jo jonkin verran näkynytkin somekannanotoissa.
Palestiinalaisten aito tukeminen sortoa ja sortajaa vastaan on nyt ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Siihen pitää ottaa konkreettinen ote, demokratiaan sitoutuneita toimijoita auttamalla.
Terroriteot ja terroristiset toimijat sen sijaan pitää osata tuomita ilman ”mutku” -varauksia.
Tämä koskee myös luvattua maata. Suurena aseostajana Suomen valtiolla on mahdollisuus edes yrittää vaikuttaa Israelin tekemisiin. Kaikkea ei pidä kauppakumppanilta sietää, vaikka tämä myisikin meille mitä tarvitsemme.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.