Naisten panosta ja osaamista puolustusvoimissa tarvitaan, mutta kutsuntojen toteuttamista ”ikäluokan terveystestinä” on vaikea perustella. Armeijan henkilökunnan tapaaminen ei korjaa perheen ja nuorten sosiaalisen ja taloudellisen kriisin hallintaa sekä psykiatristen hoitojonojen pitkittymistä. Ruokajonot, nuorten syrjäytyminen ja lapsiköyhyys on kansallinen häpeä.

Ensimmäisessä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa 2004 linjattiin ympärivuorokautisen sosiaalipäivystyksen tarve. Vanhasen hallitus kirjasi ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa puolustusselontekoon ihmisten sosiaalisen turvallisuuden vahvistamisen, jota kautta maanpuolustushenki myös vahvenee.

Halosen ja Vanhasen aikana UTVAssa tarkasteltiin sisäistä ja ulkoista turvallisuutta kokonaisuutena. Sen jälkeen sisäministeriön roolia on tietoisesti heikennetty. Vuonna 2006 perustettiin siviilikriisinhallinnan koulutuskeskus pelastusopiston yhteyteen tukemaan lähtö- ja kauttakulkumaiden sosiaalisten, taloudellisten ja demokraattisten olojen vahvistamista. Tätä tarjosin ajatteluksi eduskunnassa Afganistaniakin koskien. On uskomatonta, että läpi puolueiden eduskunta on katsellut käsi lipassa, kun kenraalit ovat vetäneet kriisihallintakeskuksen ministereiden Mykkänen ja Ohisalo toimesta pois ”jonnekin pääkaupunkiseudulle”. Hornetit ei riitä pelastamaan toriemme rauhaa.

Valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmissä, joita SDP:n puolesta vedin, emme hyväksyneet valmistelua riittäväksi. Puolustusministeriö oli vakuuttunut Amerikan malliin taisteluhelikoptereista, me emme. Sen hankintajärjestelmän kustannukset ja mitoitus oli tarkoittamassa mm. panssariaseen poistamista ja muitakin rajuja leikkauksia aselajeihin.

Pelastushelikopteri Ilmarin toimintaa vetäneenä korpraalinkin kokemus riitti ymmärtämään 1340 km :n rajan edellyttävän muutakin. Muutama paineistettu yö hallituksen isossa huoneessa tarvittiin, mutta valtiovarainvaliokunnan ryhmät pitivät pintansa. Kuten niin monesti aiemmin, pääministeri Paavo Lipponen lopulta totesi väkevästi, ettei puolustusministeriöön voinut luottaa. Keskustan Kääriäinen arvosteli ratkaisua ja kertoi virheen tulevan korjatuksi seuraavassa hallituksessa. Ei tullut eikä Kääriäinen siitä puolustusministerinä koskaan puhunut. Kun ministerikauteni jälkeen kysyin kerran eräältä johtavalta kenraalilta, että mikä olisi puolustusvoimien tila, mikäli taisteluhekot olisi hankittu. Hän vastasi yhdellä sanalla: ”katastrofaalinen”.

Olisi hyvä muistaa, ettei maanpuolustuksen kokonaisuuteen riitä maanpuolustuskurssin innokas suorittaminen, vaan nyt tarvitaan sosiaaliturvan valtakunnallisia kursseja, jotka tukevat pandemian heikentämää yhteiskunnallista kriisin sietokykyä ja henkistä maanpuolustusta.

Puolustusvoimat reagoi myös rajusti tiedustelua koskevaan Helsingin Sanomien uutisointiin. Sisäministeriön osalta jouduin vetämään salaisten pakkokeinojen valvonnan kokonaan uusiksi, koska poliisilla oli malli, jossa kuunneltiin melkein ketä tahansa ja milloin tahansa. Salpajärjestelmällä tämä saatiin selkeään valvontaan. Tietämättä mistä ollaan huolissaan voi kysyä, ilmenikö jotain sellaista, mikä herättää kysymystä perustuslain ja perusoikeuksien osalta. Olisiko tästä löytynyt HS:n kautta tietoa?