–  Jälkeenpäin selvisi paljonkin asioita. Hän oli sotkenut raha-asiansa ja hänellä oli elämänhallintaongelmaa, Hannele kertoo.

Hannelen poika oli lapsuudessaan joutunut pitkäkestoisen koulukiusaamisen kohteeksi, ja tilanteen pahentuessa hän vaikeni siitä.

Hän ei ole tuoreen tutkimuksen valossa harvinaisuus. Mieli Suomen Mielenterveys ry:n tuoreen kyselyn mukaan vastanneista lähes 40 prosenttia ei ollut hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiin. Johtavassa asemassa olevien, yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden ryhmässä luku oli peräti 76 prosenttia.

Kaksi viidestä nuoresta suomalaisesta aikuisesta on joskus elämänsä aikana vakavasti harkinnut itsemurhaa. Nyt korona-aikana nuorten mielenterveys on lukujen valossa ollut entistä kovemmalla koetuksella. Tutkimuksen mukaan kuluneen vuoden aikana joka kymmenes 18–34-vuotias suomalainen on vakavasti harkinnut henkensä riistämistä. Koronan vaikutukset näyttävät osuneen voimakkaammin alle 30  000 euroa vuodessa ansaitsevien ryhmään, johon kuuluu paljon nuoria aikuisia.

Kukkosen mukaan nuoret saattavat joutua odottamaan lähetettä psykiatriselle puolelle useita kuukausia ja hoitoon pääsy voi kestää vielä pidempään.

–  Jo ennen koronaa meillä oli hoitovelkaa, nuorisopsykiatrian lähetteet olivat kasvussa ja oli vaikeata saada jatkohoitoa. Nyt kun tuli korona-aika, siirryttiin etävastaanottoihin, vertaistukiryhmät lopetettiin tai keskeytettiin. Arjen vertaistuki, kuten harrastukset, hävisivät, Kukkonen listaa syitä nuorten pahoinvointiin.

–  Kun ei vastata riittävän nopeasti, pienet ongelmat vaikeutuvat ja kroonistuvat.

Jonkin aikaa ennen itsemurhaansa Hannelen poika oli vanhempiensa pyynnöstä hakeutunut psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Hannele ei sinä hetkenä kokenut kaipaavansa sen enempää apua kuin oli saanut, sillä poika ei millään lailla osoittanut voivansa huonosti. Itsemurha tuli sairaanhoitajallekin järkytyksenä. Hän alkoi epäillä omaa ammattitaitoaan, kun ei ollut havainnut potilaansa itsemurha-aikeita.

–  Hän sanoi meille monta kertaa, että ette te voineet mitään nähdä, kun ei hänkään huomannut mitään – ja hän on ammattilainen. Uskon, että poikamme käytti kaiken kapasiteettinsa siihen, että salasi asianlaidan. Hän yritti pitää meidät rauhallisina ja mitään aavistamattomina, Hannele kertoo.

Mielenterveyskyselystä selvisi myös asioita, jotka antavat toivoa. Valmius puhua ja hakea apua on kasvanut etenkin nuorempien keskuudessa. Mieli Suomen Mielenterveys ry:n Kriisipuhelimessa on huomattu pandemia-aikana nuorten aikuisten itsetuhoisten soittojen määrän kasvaneen.

–  Nuoret eivät enää häpeä mielenterveysongelmia, vaan he uskaltavat puhua, ja se on reitti saada apua. Nyt meidän täytyy vastata tähän, Kukkonen sanoo ja lisää, että nuoren ihmisen hädän tunnistaminen ja auttaminen on kaikkien aikuisten yhteinen vastuu.

Toinen myönteinen asia alustavien tietojen mukaan on, että itsemurhien määrät eivät ole lisääntyneet korona-aikana, vaikka itsetuhoiset ajatukset ovatkin hieman lisääntyneet. Siinä missä 1990-luvulla tehtiin 1  500 itsemurhaa vuosittain, luku on nykyään tippunut puoleen.

Kukkonen muistuttaa, että muutos ei tapahtunut itsestään, vaan sen eteen on tehty töitä.