Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professorin laajassa tuotannossa suomalainen kansanvallan kehitys oli monipuolisen tarkastelun kohteena. Hän paneutui perusteellisesti SDP:n historiaan. Väitöskirja Sosialismin tulo Suomeen vuodelta 1961 on yhä niin arvostettu, ettei se löydy vieläkään antikvariaateista. SDP:n puoluehistoriaa hän kirjoitti otsikolla Kohti kansanvaltaa. Otsikko kiteytti hyvin Soikkasen maailmankatsomuksen.

Hannu Soikkanen oli suosittu luennoitsija. Hänen laaja pohdiskeleva asiantuntemus yhdistyi henkilökohtaiseen innostukseen, joka tarttui kuulijoihin. Uusi piirtoheitinteknologia toi aluksi yliopistoluentoihin jännitystä, kun vauhdikas professori lähti tussi kädessä korjaaman löytämäänsä virhettä valkokankaalle.

Hannu Soikkanen oli historiantutkijoiden keskuudessa arvostettu Hannu-setä, joka opetuksellaan, arkistopohdinnoillaan, historiatoimikunnissa asiantuntijana ja lukemattomia käsikirjoituksia kommentoiden edisti työväenliikkeen historiantutkimusta ja paransi sen laatua. Hänellä oli aikaa ja annettavaa niin kansainvälisen tutkimuksen suurnimille kuin proseminaariesitelmäänsä vapisevin käsin hänelle luettavaksi tuovalle opiskelijanplantulle.

Historiantutkimus oli Hannu Soikkasen intohimo. Työväen Arkistossa hänen intonsa aiheutti sulkemisaikaan pulman, kun poistumiskehotuksen saanut tutkija nousi tuoliltaan puoliseisovaan asentoon ja vain jatkoi muistiinpanojen tekoa. Hannu-setä ihmetteli: ”Voiko historiantutkija koskaan jäädä eläkkeelle?”

Oli etuoikeus olla Hannu Soikkasen oppilas, ohjattava ja ystävä. Hän oli hieno mies.