Viime vuonna kasvua oli 15 prosenttia edellisvuodesta. Talousrikosasioita oli lähes 2 400, joka on ennätys. Yhtenä syynä kasvulle pidetään yleistä Suomen taloustilanteen heikkenemistä.

Rikoksissa liikuteltujen rahasummien lisäksi kasvua on työperäisen hyväksikäytön ja valeyrittäjyyden määrässä.

Tiedot selviävät harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuoden 2023 valvontatuloksista.

VEROHALLINNON harmaan talouden selvitysyksikön johtaja Janne Marttinen arvioi vuosina 2020-2023 toteutettua toimenpideohjelmaa onnistuneeksi.

Parhaina saavutuksina hän pitää koko ajan muuttuvassa toimintaympäristössä harmaan talouden torjunnan ja viranomaisten yhteistyön kehittymistä.

– Hankkeiden rahoituksella oli olennainen merkitys niiden käynnistykseen. Aika monella hankkeella on tuettu tervettä kilpailua ja reiluja työmarkkinoita. Lisäksi ohjelmakaudella onnistuttiin tekemään harmaata taloutta ennalta estäviä hankkeita.

Marttinen painottaa, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa Suomessa kyse on laaja-alaisesta eri viranomaisten yhteistoiminnasta, johon osallistuu useita valvontaviranomaisia sekä elinkeinolupia ja tukia myöntäviä viranomaisia.

Yhteistyötä ja tietojenvaihtoa tehdään sekä operatiivisella että strategisella tasolla.

– Tämä on usein poikkihallinnollista yhteistyötä, se koskee monien eri harmaan talouden torjunnan viranomaisten tehtäväkenttää. Tästä konkreettinen esimerkki oli moniviranomaishanke, joka liittyi ulkomaisen työvoiman valvontaan.

Uuden toimenpideohjelman valmistelu on Petteri Orpon (kok) hallitukselta vielä kesken.

Marttinen ei sen takia halua ottaa tarkemmin kantaa ohjelman sisältöön. Hän pitää toivottavana, että ohjelmassa kehitettäisiin vielä nykyisestä eri viranomaisten toimivaltuuksia, yhteistyötä ja keskinäistä tietojenvaihtoa sekä parannettaisiin yritystoiminnan läpinäkyvyyttä.

HARMAATA taloutta valvovat viranomaiset myöntävät, että he ovat askeleen tai kaksi lakia rikkovien perässä.

– Ongelmana on jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö ja resurssitilanne. Kellään viranomaisella ei ole myöskään ylimääräistä rahaa toiminnan kehittämiseen ja siksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma on tärkeä, sisäministeriössä työskentelevä poliisitarkastaja Juha Tuovinen sanoo.

Talousrikostorjuntaan on tullut uudenlaisia ilmiöitä ja tapauksia, jotka lisäävät painetta talousrikostutkintayksiköihin. Juttumäärät ovat kasvaneet, mutta tutkinnassa olevat resurssit eivät.

Juttupaineet kohdistuvat eri tavoin eri laitoksiin, josta syystä tutkinta-ajat vaihtelevat paljon eri poliisilaitosten välillä. Tuovinen arvioi viime vuonna talousrikospuolen juttujen keskimääräiseksi tutkinta-ajaksi noin vuotta.

Tuovinen uskoo, että hallituksen tulevassa harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelmassa tullaan keskittymään olennaisiin ja tärkeisiin asioihin.

– Harmaan talouden torjuntaohjelmaan vaikuttaa se, mitä asioita poliitikot haluavat painottaa. Itse näen ohjelman yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi koota eri viranomaiset tekemään yhdessä tätä työtä ja tähän työhön saadaan poliittinen tuki, Juha Tuovinen toteaa.

– Myös viranomaisten välistä tietojenvaihtoa pitää tiivistää entisestään. Tässä työssä yksikään viranomainen ei pärjää yksin, tarvitsemme toinen toisiamme ja tietoa. Silloin pystytään tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Muut viranomaiset toimivat niin sanotusti torjunnan eturintamassa. Kun asiat menevät siitä läpi, ne tulevat poliisin talousrikospuolelle.

ETENKIN mediassa harmaan talouden torjunnan toimivuutta usein mitataan rahasummilla, joita sillä on saatu takaisin tai säästetty.

Janne Marttinen muistuttaa vaikuttavuusarviointien vaikeudesta. Eräiden verolakimuutoksien vaikutusta verokertymään on pystytty arvioimaan euromääräisesti. Tällainen oli esimerkiksi vuonna 2011 voimaan tullut rakentamisen palveluiden käännetty arvonlisävero.

– Sen verovaikutus oli 75 miljoonaa euroa vuositasolla. Toinen rakennusalaa koskeva esimerkki on useampaa vuotta koskeva kokonaisuus, jossa tuli laajennettu ilmoitusvelvollisuus kulkulupa- ja aliurakointitiedoista sekä veronumeroiden käyttöönotto. Sen ansiosta vuotuiset ilmoitetut palkkatulot kasvoivat noin 300 miljoonaa euroa ja verotulot noin 100 miljoonaa.

MARTTINEN pitää harmaata taloutta ja talousrikollisuutta ”jossain määrin poliittisesti arkana aiheena”.

– Eri hallituskausilla on harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnalla ollut erilainen painoarvo. Tämä työ helpottuisi, jos siinä olisi enemmän systemaattisuutta ja jatkuvuutta, Marttinen muotoilee.

Hän pitää tärkeänä, että viranomaiset nostavat julkisuuteen ilmiöitä ja faktoja, jotka vaikuttavat harmaan talouden ja talousrikollisuuden esiintymiseen sekä niiden yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.

Yksi välillä keskusteluun nouseva aihe on kansainvälinen sijoitustoiminta ja siihen liittyvät harmaan talouden ilmiöt.

– Julkisuudessakin aika paljon esillä olleita vakuutuskuoria tai hallintarekisteröityjä osakkeita voidaan käyttää harmaan talouden instrumentteina sijoitustoiminnassa.

HARMAAN talouden torjunta on ollut aikamoista aaltoliikettä, verotusneuvos Markku Hirvonen sanoo. Taustalla on ollut niin poliittista aaltoliikettä kuin myös armotonta harmaan talouden torjuntaa vastustanutta lobbausta.

Hirvonen oli eturintamassa, kun 30 vuotta sitten verohallinnossa aloitettiin harmaan talouden torjunta. Eläkkeelle jäätyään hän on tehnyt harmaata taloutta koskevia selvityksiä muun muassa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle.

Verohallinnossa ja valtiovarainministeriössä työskennelleen Hirvosen teos Verokarhun muistelmat ilmestyi tänä keväänä. Siinä kerrotaan, miten 1990-luvun lamassa ja pankkikriisin jälkeisessä ajassa harmaata taloutta yritettiin saada aisoihin ennakkoluulottomin keinoin.

– Liikkeelle lähdettiin suuren innostuksen vallassa. Toimenpide-ehdotukset menivät hyvin lävitse. Mutta sitten tuli jonkinlainen imperiumin vastaisku, kaikenlaisia esteitä miksi mitäkin asiaa ei voisi toteuttaa, Hirvonen kertoo.

Etenkin elinkeinoelämä heitti kapuloita valvonnan rattaisiin. Hirvonen kertoo yritysten olleen alkuun vahvasti harmaan talouden torjunnan kannalla.

– Sitten alkoikin tulla viestiä, että keinot eivät ole hyviä. Pelättiin vaikka byrokratian lisääntymistä. Oma juttunsa oli pankkien puolelta tuleva pankkisalaisuuden korostaminen. Puhuttiin jopa poliisivaltiosta. Finanssimaailma oli pahin vastarintapesäke ja sellaisena se on
pysynyt nykypäiviin saakka.

JOS elinkeinoelämä on ollut vastahangassa harmaan talouden torjunnassa, saavat myös poliitikot Hirvoselta kyytiä. Suhtautuminen on vaihdellut hallitusten välillä.

Hirvonen pitää nykyhallituksen tavoitteellisuutta vielä kysymysmerkkinä. Vielä alkukaudesta näytti, että harmaan talouden torjunta ei olisi hallituksen kärkihankkeita.

– Nyt seuraava torjuntaohjelma on kuitenkin valmistelussa. Toivon, että siitä tulee hyvä jatko aikaiseksi aikaisemmille ohjelmille.

Aikoinaan Juha Sipilän (kesk.) hallitus vastusti Hirvosen mukaan poikkeuksellisen voimakkaasti harmaan talouden torjuntaa. Hallitus leikkasi valvonnan määrärahoja ja oli jopa luopumassa torjuntaohjelmasta.

Hirvonen uskoo, että vasta julkinen paine sai hallituksen muuttamaan mieltään.

– Sipilän hallituksen asenteet tulivat hyvin ilmi taksilain uudistamisessa. Lain perusteluissa sanottiin suoraan, että uudistus lisää harmaata taloutta, mutta sillä ei ole väliä. Perustelu oli, että asiaan liittyvät harmaan talouden torjunnan kustannukset ovat suurempia kuin uudistuksesta saatava hyöty. Tämä oli erikoinen ja suorasanainen julkitulo.

HARMAAN talouden torjunta yleensä saa vahvinta kannatusta aloilla, joissa nähdään sen vaikutukset kilpailuun. Hirvonen nostaa esimerkeiksi rakennus- ja ravintola-alan, joissa on nähty, että osa yrityksistä kilpailee eri säännöillä kuin velvoitteensa hoitavat.

– Hyvä esimerkki oli rakennusalan käännetty arvonlisävelvollisuus. Ensin ala vastusti sitä valtiovarainministeriön tuella hyvin voimakkaasti. Mutta kun pitkän väännön jälkeen velvollisuus toteutui, alallakin aika pian nähtiin, että se olikin hyvä asia. Kuljetusala on toinen, joka on kärsinyt vääristyneestä kilpailusta ja on kovasti ollut kannattamassa säännösten ja valvonnan tehostamista.

Teknologiateollisuus on Hirvosen mukaan päinvastainen esimerkki. Hän sanoo työntekijäpuolen kyllä näkevän harmaan talouden ongelmat, mutta työnantajajärjestöillä on ollut toinen näkemys, eikä se ole alan harmaata taloutta tunnistanut.

– Ajatellaan vaikka telakkateollisuutta. Suurilla työnantajilla on pitkät hankintaketjut ja paljon ulkomaalaisia aliurakoitsijoita. Ei sieltä tarvitse paljoa pöyhiä, kun löytyy alipalkkausta, epämääräistä toimintaa ja vaikka mitä.

– Voisi kuvitella, että suomalaista alihankkijaa kismittää, kun heidän kanssaan samalla työmaalla kilpailevat ulkomaiset yritykset, joissa ei ole kuultukaan työehtosopimuksista ja jotka voivat tehdä halvemmalla kuin suomalaiset yritykset. Usein ulkomainen aliurakointiporras on riskitekijä.

HIRVONEN yritti pitkin työuraansa saada sijoitustoimintaan liittyvää harmaata toimintaa samalle viivalle muun, perinteisemmän, harmaan talouden kanssa.

Hän ei näe merkittävää eroa siinä, onko pimityksissä kyse Sveitsissä piilossa olevista rahoista, hallintarekisteriin piilotetusta osakeomistuksesta vaiko ravintolan tai rakennusyrityksen pimeistä palkoista.

– Palkkatulon tai osakepotin ilmoittamatta jättäminen on samanlaista veronkiertoa ja moraalittomuutta. Tämän valvonnassa on ollut klappia. Pääomien puolella on harmaassa taloudessa vain hyötyjiä, kun kilpailutekijä puuttuu. Tämä osaltaan selittää, että tässä asiassa ei ole on niin hitaasti edetty.

Kotimaisen elinkeinoelämän ja osin myös valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston vastustuksesta huolimatta kansainvälinen paine on lisännyt rahaliikenteen ja sijoitusten valvontaa.

– Yksi iso tekijä on pelko rahanpesusta, rikollisen rahan siirtymisestä sijoitustoimintaan. Esimerkiksi huumeraha nähdään isompana ongelmana kuin pelko verojen kiertämisestä. Kyse on yhteiskunnan terveydestä. Ei pitäisi joutua johonkin Italian tilanteeseen, jossa mafian raha kiertää koneistossa.

HIRVONEN ei usko, että harmaata taloutta saadaan koskaan kitkettyä kokonaan yhteiskunnasta. Hän pitää tässä taistelussa olennaisena, että viranomaiset pystyvät pitämään tilanteen jotenkin hallinnassa. Ja että kansalaisilla säilyisi käsitys, että rehellisyys on edelleen varteenotettava vaihtoehto.

– Harmaa talous on yhteiskunnan sisäänrakennettu myrkky, ilmiö, josta joku aina suoraan tai välillisesti hyötyy. Laissa olevia reikiä käytetään hyväksi ja sen rinnalla on selvää rikollista hyötymistä kuten korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta.

Hirvonen pitää harmaan talouden torjunnan taloudellisia hyötyjä merkittävinä. Hänen mielestään tässä olennaista ei ole niinkään se, paljonko valtio saa valvonnalla rahaa kassaan, vaan vahinkojen ja rahanmenetyksen ennaltaehkäisy.

– Nämä toki ovat saman asian kaksi eri puolta, mutta itse pidän realistisempana estää valvonnalla isojen tappioiden syntymistä.

MERKITTÄVÄ tekijä harmaan talouden torjunnan vaikeutumisessa oli elinkeinoelämän rakennemuutos, jossa etenkin rakennusalalla ja telakoilla vähennettiin merkittävästi yritysten omia työntekijöitä. Tämä synnytti laajan alihankintajärjestelmän, jonka lieveilmiönä tulivat muun muassa kuittikauppa ja bulvaaniyhtiöt.

Valvontaa vaikeuttavat nykyisin myös kevytyrittäjyyden yleistyminen ja alustatalous.

– Alussa oli helpompaa, kun voitiin katsoa isoa yritystä ja sen palkansaajia, Hirvonen toteaa.

Hän näkee tilanteen vaikeutuneen, kun valvottavaksi tulivat kymmenet alihankintayritykset ja niiden työntekijöiden tilanne. Nyt pitäisi katsoa kuinka yksittäisen työnsuorittajan kohdalla asiat hoituvat.