Puheenjohtaja Marjo Miettinen totesi tavoitteena olleen jo pitkään, että työehdoista voitaisiin sopia entistä enemmän yrityksissä. Alan yrityksille olikin tarjolla valinnanvapautta.

– Nyt ollaan oikeasti tilanteessa, jossa yritykset saavat itse päättää omat räätälöidyt ratkaisunsa, hän hehkutti.

Teknologiateollisuus ry perustaa uuden yhdistyksen hoitamaan valtakunnallista työehtosopimustoimintaa. Tämän jälkeen jäsenyrityksillä on mahdollisuus, jos siltä tuntuu, liittyä upouuteen yhdistykseen (Teknologiateollisuuden työnantajat ry). Ja jos tarpeeksi moni yritys liittyy, työehtosopimusten yleissitovuuskin säilyy kaupan päälle.

– Tämä tapahtuu heidän ajatuksissaan sillä tavalla, että kun sinne uuteen työnantajayhdistykseen liittyy merkittävästi vähemmän työnantajia, jotka nyt ovat Teknologiateollisuus ry:n jäseniä, sopimuksen kattavuus ei enää vastaa yleissitovuusmääritelmää ja näin yleissitova työehtosopimus poistuu, Aalto selvitti tempauksen logiikan.

Se niistä jaloista päämääristä työntekijän kannalta.

Teknologiateollisuus on toista mieltä. Työtä tekevälle on luvassa pelkkää hyvää jatkossakin.

– Haluan tehdä yksiselitteisen selväksi, että muutoksen tavoitteena ei ole heikentää työntekijöiden asemaa ja työehtoja. Teknologiayritykset haluavat tarjota vastakin vakaita työsuhteita, mielenkiintoisia töitä sekä hyvät työehdot ja kehittymismahdollisuudet, Miettinen julisti etäyhteyksien päästä.

Kun Teknologiateollisuudella oli näin koronapiinan keskelläkin tarjolla työelämään omanlaistaan mannapuuroa ja mansikkaa, sen sijaan epäkiitollinen tilanne oli maamme hallituksella hetkeä myöhemmin. Tunti ja 15 minuuttia Teknologiateollisuuden pikavauhtia käynnistämän infon jälkeen hallitus joutui tiedottamaan esityksestä liikkumisrajoituksiksi vakavan koronatilanteen vuoksi.

Teknologiateollisuus tuli omilla toimillaan käytännössä roolittaneeksi SDP-vetoisen hallituksen kieltämään esimerkiksi mielenilmaukset pääkaupungissa vain tunti työmarkkinapommin jälkeen. Kiva temppu.

Jos Teknologiateollisuuden esitys tuppaisi työntekijäpuolella harmittamaan, tarjolla on toki vaihtoehtoja. Ulkoilla ja virkistäytyä voi nimittäin liikkumisrajoitustenkin aikana kahden ihmisen kanssa turvavälejä noudattaen muuallakin kuin kodin lähipiirissä. Eli jos asuu lenkkietäisyyden päässä Senaatintorista, terve menoa osoittamaan mieltä yleissitovuuden puolesta. Sen voi tehdä yksilötasolla vähän kuin UPM jatkossa neuvottelee.

Liikkumisrajoitusten aikana kansalaisille on turvattu myös mahdollisuus yksilölliseen, sielunhoidolliseen tapaamiseen uskonnollisen yhteisön edustajan kanssa. Papit odottanevatkin jo Teknologiateollisuuteen pettyneitä Tuomiokirkossa Senaatintorin laidalla.

Sittemmin julkisuudessa on kuulunut kriittisiä ääniä, joiden mukaan ay-liike seuraa hampaattomana, kun työnantajapuoli murskaa työehtosopimusjärjestelmän. Torilleko nyt pitäisi lähteä vai seisauttaa vienti?

Kun veturinkuljettajat hiljattain erehtyivät hiukan puolustamaan itseään VR:n heihin kohdistamia työehtojen heikennyksiä vastaan, muistutettiin, että ”lakko keskellä kriisiä voi olla vaarallista leikkiä tavallisten työläisten terveydellä”. Toki toki, mutta kuka leikin aloitti?

Työnantajapuolella kuten Teknologiateollisuudella on totta kai oikeus kantaa huolta tuottavuudesta ja tulevaisuudesta puoliväliriihen alla ja tehdä minkälaisia peliliikkeitä milloin vain ja käyttää vallitsevia tilanteita hyväksi.

Mutta onko todellakin aivan pakko, välttämätöntä ja oikeasuhtaista, toimia työntekijäosapuolen kannalta näin härskisti aikana, jona kansalaisten henki, yhteiskuntamme huoltovarmuus, eheys sekä perusoikeudet kuten kokoontumisvapaus ovat ensi kertaa tällä tasolla uhattuina sitten sotien.

Voisiko edes koronan kausivaihtelun ottaa huomioon epävarmuuden kylvämisessä?

Kauas on tultu tammikuun kihlauksen ajoista.