Päätoimittajalta
11.4.2023 09:09 ・ Päivitetty: 11.4.2023 09:09
Haussa täydellinen tiedostava keulakuva – vihreiden tulevan johtajan pitää olla paavillisempi kuin ikinä
Uskaltaako vihreät valita puheenjohtajakseen vähemmistön edustajaa? Vai jääkö Atte Harjanne yhä puolueen kiintiösoturiksi?
Vihreät joutuu valitsemaan itselleen kesäkuun puoluekokouksessa uuden puoluejohdon, koska Maria Ohisalo ilmoitti jättävänsä paikkansa.
Koska vakavaksi asiapoliitikoksi mielletyn Ohisalon johtamana yleispuolueena vihreät saivat eduskuntavaaleissa pahasti takkiinsa, moni puolueaktiivi haluaisi kääntää kelloa taaksepäin. Yksi vaihtoehto olisi palata puhdasoppisemman, aatteellisemman ympäristöpuolueen aikaan.
Menneisyyden haikailulle on hyvä syy. Tuskin yksikään eduskuntapuolue on aidosti niin suvaitsevainen ja liberaali kuin vihreät – ja samalla niin vahvasti kiinni itselleen tärkeässä identiteettipolitiikassa.
Siksi siitä etsitäänkin nyt pelastusta puoluejohtovalintoihin.
TULEVAN puheenjohtajan on täytettävä mahdollisimman monta hyvän ihmisen ja kliseemäisen vihreän kelpoisuusehtoa: intersektionaalisen edistyksellisyyden ja ilmastotietoisuuden lisäksi plussaa olisivat vegaanius, tiedostavuus ja johonkin perinteisesti sorrettuun vähemmistöön kuuluminen.
Elokapinan veteraaneille olisi kysyntää, mutta liikkeestä ei ole vielä nousemassa yhtään uudemman sukupolven suviauvista, joka ehtisi tähän kisaan pelastajaksi.
Harva vihreä aktiivi täyttää nuo vaatimukset. Kyse onkin ihanteesta, keulakuvasta, imagosta: puheenjohtajaksi halutaan taruolento joka symbolisoisi sitä, mitä vihreät haluaisivat politiikassa olla. Tämä asettaa tulevalle puheenjohtajalle jo etukäteen mahdottomat vaatimukset.
Lähimpänä ihannetta voisivat olla tuoreet kansanedustajat Fatim Diarra ja Oras Tynkkynen. Molemmilla on ammattiosaamisen ja lujan äänisaaliin lisäksi pitkä kokemus arkisesta kunnallispolitiikasta.
JOS VIHREÄT olisivat aidosti radikaaleja, ennakkoluulottomin johtajavalinta olisi reservin kapteeni ja Helsingin Sanomien arvokartan perusteella eduskunnan puhdasoppisin liberaali Atte Harjanne.
Toisaalta hän herättää puolueen vanhassa ydinperheryhmässä maanpuolustus- ja energialinjauksineen niin paljon hämmennystä, että valinta olisi iso riski perinteiselle vihreälle eliitille.
Vihreille onkin kätevintä pitää Harjanne eräänlaisena kiintiökoviksena, maastopukuisena maskottina jonka voi heittää asiantuntemuksensa takia mihin tahansa turvallisuuspolitiikka- tai pienydinvoimala-keskusteluun.
Tällaisia ihmisiä ei puolueessa tällä hetkellä liiemmin ole, kun Antero Vartiakin poistui riveistä jo edellisvaaleissa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.