Työnantajat halusivat aikoinaan luopua tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta eli tuposta. Helteen mukaan tällä haluttiin katkaista yhteys työmarkkinaneuvottelujen ja työlainsäädäntöasioiden välillä.

Helteen mukaan poliitikkojen valta työlainsäädännössä on kasvanut ja se on hänen mielestään “varmasti ihan oikein”.

– Mutta ei sekään ole tuottanut oikein tuloksia, työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa ei ole pystytty hirveästi uusimaan, vaikka sille olisi huutava tarve.

– Olisihan se törkeän hienoa, jos työmarkkinajärjestöt pystyisivät tekemään näissä asioissa ne rakenteelliset muutokset, mitä hallitus ei pysty tekemään, hän heitti haasteen palkansaajakeskusjärjestö SAK:n puheenjohtajalle Jarkko Elorannalle.

Helle huomautti, että totta kai poliitikot tekevät päätökset jos työmarkkinajärjestöt eivät siihen pystyisi. Mutta jos kolmikantaisessa pöydässä löytyisi ratkaisu, hallitus voisi nojautua siihen – olkoon se minkä värinen tahansa.

Eloranta vastasi Helteelle, että “olisihan se tietysti hienoa”. Samaan hengenvetoon hän huomautti, että yksittäisistä asioista sopiminen näyttää olevan hyvin vaikeaa yhteisessä pöydässä, kun mielipiteet eroavat.

– Otetaan esimerkiksi vaikkapa palkka-avoimuus. Elinkeinoelämän keskusliitto EK lähti kalppimaan pöydästä kesken kaiken, koska asia ei vie sen tavoitetta eteenpäin.

Hänen mukaansa hyvin hankalaa oli saada mitään aikaiseksi myöskään yli 55-vuotiaiden työllisyyspaketista.

– Tai jos työnantaja tulee pöytään sillä asenteella työttömyysturvasta, että sitä pitää leikata reippaasti, useita satoja miljoonia, eihän palkansaajat sellaiseen lähde. Se on yksinkertaisesti vain näin.
Eloranta totesi olevansa “pikkaisen pessimisti”.

– Jos asia kerrallaan tuodaan pöytään, ei se kolmikanta taida tuottaa ihmeitä. Silloin kun käsittelyssä oli isompia paketteja, kuitenkin löydettiin kummallekin osapuolelle riittävästi vaikeita asioita ja riittävästi hyviä asioita, että saatiin paketti kasaan.

Tähän työmarkkinasyksyyn on lähdetty uusissa asetelmissa kahden suuren työnantajajärjestön, Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden, irtautuessa perinteisistä sopimisen tavoista.

Metsäteollisuus ry on linjannut, että järjestön yritykset sopivat työehdoista yrityskohtaisesti. Viime viikolla kerrottiin, että Teollisuusliitto aloittaa viimein neuvottelut työehtosopimuksesta Teknologiateollisuuden työnantajien kanssa.

Helle linjasi, että viennin niin kutsutun päänavauksen eli palkkanostojen ylätason määrittävät edelleen joko teknologiateollisuus tai kemianteollisuus.

-  Kansantalouden kannalta on tärkeä, että viennin linja määrittelee, kuinka paljon palkkakustannukset voivat Suomessa nousta.

Elorannalla oli hieman eri käsitys “Suomen mallin” tulevaisuudesta työnantajan ajaessa yhä hajautetumpaa sopimisen mallia. Hänen mukaansa ammattiliitoista on jo kuulunut, että ne eivät hyväksy teknologiateollisuudesta tulevaa neuvottelutulosta omaksi ohjenuorakseen.

Metsäteollisuudessa on jo nähty Stora Enson ja Paperiliiton sopimuksen syntyminen, ja Eloranta arvioi, että muutkin alat ehtivät ennen teknologiateollisuutta.

Hän totesi olevansa huolestunut siitä, että tulevaisuudessa vientialojen ehdoilla toimiva malli rapautuu entisestään, jos paikallinen sopiminen lisääntyy.

– On tosi vaikea nähdä, mikä on kierroksen avaus, mikä päätös ja mistä syntyy palkankorotustaso, jos haitari on hyvin leveä ja sopimukset päättyvät eri aikoihin ja ne ovat erimittaisia. Koordinoitu palkkapolitiikka on perusteltua, mutta se ei voi olla mikään rautapaita mikä määrittää palkkasuhteet tästä maailman tappiin, Eloranta kuvaili.

Kumpikin työmarkkinajohtaja arvioi varovaisesti tämän neuvottelukierroksen palkankorotustasoa. Eloranta piti Stora Enson ja Paperiliiton avausta hyvin tasapainoisena tässä taloustilanteessa.

– Kyllä tämä metsäteollisuudessa tehty palkkaratkaisu on jonkunlainen näkymä tulevasta kierroksesta, vaikka tulemme ehkä näkemään varianssia korotusprosenteissa.

Hellekin piti hyvänä sopimuksen syntymistä, mutta oli eri mieltä sen merkityksestä yleisesti.

– Se on esimerkki siitä, että yrityskohtaisesti voidaan saada molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu. Mitä tulee palkkalinjaan, se on puhtaasti yrityskohtainen. Siitä ei voi tehdä johtopäätöksiä valtakunnallisesti.

Eloranta painotti, että SAK ajaa solidaarista palkkapolitiikkaa, joka tarkoittaa sitä, että matalapalkkaisia palkkoja pitää korottaa enemmän kuin korkeita palkkoja.

– SAK:n puheenjohtajana en lähde lupaamaan yksittäiselle työntekijäryhmälle, että saatte suurimmat palkankorotukset.

Uutista päivitetty Elorannan ja Helteen kommenteilla palkoista