Työteliäänä, perheellisenä keskiluokkaisena ihmisenä en ole vielä keksinyt muuta tapaa, jolla voisin arjessa vaikuttaa rasismin vähentämiseen ja kanssaihmisten omassa kotimaassaan kokemaan turvattomuuden tunteeseen.

Hymyillessäni koen kuitenkin vähän häpeää: tässä minä hyvinvoiva, vaaleaihoinen keskiluokkainen annan sinulle hymyn muodossa almun, kun en muuta keksi.

Eräänä iltana kävi ilmi, että eräs tuttava on alkanut toimia samoin – ja käy läpi täsmälleen samanlaisia häpeän ajatuksia. Emmekä olleet ainoat.

Kansanedustajien ja ministerien ala-arvoinen kielenkäyttö eduskunnassa ja somessa suututti ja huolestutti. Mutta minkä sillekään voi tehdä, kun äänestäminen ei auta?

Rasismin ohella huolestutti Suomen kantokyky maahanmuutossa, sen lieveilmiöt kuten maahanmuuttajanuorten ajautuminen jengeihin ja väkivallan kierteeseen.

No näistäkään emme halunneet puhua julkisesti, koska kummasta tahansa aiheesta voi saada kimppuunsa melkein kenet tahansa paitsi ehkä keskusta­laiset…

Polarisaatio on onnistunut hajottamaan yhtenäisen suomalaisen keskiluokankin, tai ainakin äänekkäimmät heistä. Asioihin pitäisi vaikuttaa isosti, mutta miten, pohdimme.

Testasin kuusikkomme ajatuksia laajempaan keskiluokkaiseen kuplaan. Niin miehet kuin naisetkin totesivat saavansa ajatuksesta kiinni ja pohtineensa samoja huolia. Vastausta kysymykseen ”miten voi vaikuttaa” ei kenelläkään ollut.

VUONNA 2016 presidentti Sauli Niinistö piti valtiopäivien avajaisissa kohua herättäneen puheen.

Hän kaipasi silloiseksi maahanmuuttokriisiksi kuvitellun tilanteen keskelle tolkun ihmistä:

”On haukuttu miehet, on haukuttu naiset, on haukuttu suvaitsevaiset ja suvaitsemattomat… Tässä suhteessa olisi todellakin tolkun aika.”

Hiljainen keskiluokka toimii, kuten presidentti toivoi. Se on tolkun ihminen, joka ei halua suututtaa ketään, vetäytyy kotiinsa, sulkee verhot, ostaa netistä terveysvakuutuksen, poistuu X:stä eikä kestä enää edes A-studiota katsoa.

Ja näin toimiessaan koventaa tappelemaan valmiiden ääripäiden ääntä.

KUITENKIN koulutettu keskiluokka osaa huolestua siitä, mihin eriarvoisuus, syrjintä ja yhteiskunnan polarisaatio voivat pahimmillaan johtaa. Se tietää, että loppupäässä kärsijä on myös se itse.

Poliitikoilta on vaadittu Suomen pitkässä talousahdingossa ajatusjohtajuutta.

Entä jos uudelleenajattelua edustaisimme me, äänekäs keskiluokka?

Tukemalla muita, vaatimalla hyvää käytöstä, huolehtimalla taloudesta, heikoista, luonnosta, ympäristöstä, turvallisuudesta. Yhdistämällä voimansa.