Kolumnit
26.3.2018 19:45 ・ Päivitetty: 26.3.2018 19:45
Homma lyödään läskiksi ennenkuin summeri soi – loppulässyttelyn hinta: yleisö valuu apaattisena ulos hallin ovista
Niin teatterilavalla, elokuvissa kuin urheilukilpailuissakin vaaditaan draaman kaarta, jotta yleisö olisi tyytyväinen näkemäänsä.
Loppuhuipentuma kruunaa sitten kaiken. Kun se on täydellinen, niin adrenaliini nousee. Aivan kuten tapahtui Kaisa Mäkäräisen maailmancupin kokonaisvoitossa sunnuntaina Venäjällä.
Yleisö valuu apaattisena hallin ovista ulos kun palloa seisten esteettä pomputteleva peluri odottelee peliajan päättymistä ja summerin soittoa.
Koriksessa on viime vuosina tapahtunut kuitenkin tässä suhteessa kummallinen ilmiö. Jos matsi on loppuhetkillä ns. selvä nakki jomman kumman hyväksi, niin molemmat jengit lopettavat pelaamisen ennen loppusummeria, lyövät kerta kaikkiaan koko homman läskiksi. Yleisö valuu apaattisena hallin ovista ulos kun palloa seisten esteettä pomputteleva peluri odottelee peliajan päättymistä ja summerin soittoa. Ei siinä silloin paljon loppuhuipennuksen tunnelmia ole.
Lähtömerkin tälle loppulässyttelylle antavat yleensä molempien joukkueiden valmentajat, jotka lähtevät jo penkiltä kiittelemään toisiaan, vaikkei ottelu ole vielä päättynytkään.
Kun tästä kummallisesta tavasta on tullut yleinen käytäntö, niin poikkeamaan reagointi oli kuitenkin viikonvaihteen United-Kataja ottelussa varsin yllättävä.
Häviöllä oleva Kataja hyökkäsi, mutta United riisti pallon ja lähti nopeaan hyökkäykseen, jonka päätteeksi Santtu Haanpää nosti munkin pussiin. Mutta Katajan Daniel Bejaranon mielestä Santtu ei olisi saanut tehdä koria enää, kun peliaikaa oli jäljellä vain 10 sekuntia, ja ero oli jo selvä muutenkin. Niinpä hän runttasi korintekijää takaapäin kunnolla, josta erotuomarit rankaisivat epäurheilijamaisella virheellä. Sen jälkeen alkoivat vielä turpakäräjät, johon osallistui koko konkka ronkka.
Lisää aiheesta
Kun peli on ratkennut jomman kumman hyväksi, niin valmentajat pistävät jämäminuuttien pelaajiksi penkin päässä istuvat suomalaiset vilttiketjumiehet.
En tiedä mitään muuta pallopeliä, missä loppuhetkillä ei enää pelattaisi, jos aikaa kerran on vielä jäljellä. Koriksessa valmentajat ovat puolustelleet tätä läskiksi lyömistä sillä, ettei enää tulisi viime hetkillä turhia loukkaantumisia!
Onhan koriksessa toinenkin loppupelin latistuma. Kun peli on ratkennut jomman kumman hyväksi, niin valmentajat pistävät jämäminuuttien pelaajiksi penkin päässä istuvat suomalaiset vilttiketjumiehet. Kun penkin päässä ukko on värjötellyt koko otteluajan, niin ei matsin taso ainakaan tällä toimenpiteellä kohene.
Muttei tämä suomikoris nyt sentään pohjamudissa ole, vaikka loppupelin epäkohtia tässä onkin tuota näyttävästi esiin.
Dragan Labovic on näyttänyt, ettei koriksen tarvitse olla mitään tähtitiedettä.
Ollaanhan keväässä ja Korisliigan pudotuspelit siintävät edessä. Sehän on ollut selvää jo pitkään, että Salon Vilpas korkkaa runkosarjan ja Kauhajokikin voi olla tyytyväinen peleihinsä. Viime aikojen suurin yllättäjä on ollut Nokia, jossa vanhan koulukunnan sentteri Dragan Labovic on näyttänyt, ettei koriksen tarvitse olla mitään tähtitiedettä.
Labovic on tarpeeksi vahva ja iso mörkö korin alla, eikä pahitteeksi ole hänen pehmeän tarkka heittonsa. Onhan suorastaan harvinaisuus, että iso sentteri oli liigatilaston ykkönen niin vapareissa kuin kaaren takaa kolmosissa. Yleensähän sentterirohmut löytyvät näissä kategorioissa pahnan pohjimmaisina. Nokian vahva kevät ei tosin ole yksin Labovicin ansiota, sillä syöttötilaston ykköseksi nousseeella Vincent Councililla on siihen myös sormensa pelissä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.