Vastauksia voi etsiä Helsingin Sanomista eläköityneen pitkän linjan politiikan toimittajan Teemu Luukan kirjasta Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu (Otava), jossa Luukka käy läpi paitsi Orpon hallituskauden tähänastisia käänteitä myös vaiheita, jotka johtivat hallituksen muodostamiseen.

Petteri Orpon ja Riikka Purran johtamien puolueiden ympärille perustettiin kesällä 2023 RKP:n ja KD:n avustuksella, Luukkaa lainaten, yksi Suomen historian oikeistolaisimmista hallituksista sitten 1930-luvun. Samalla, kun Orpon hallitus on tehnyt poikkeuksellisen oikeistolaista talous- ja työmarkkinapolitiikkaa, se on hoippunut kaatumisen partaalla toinen toistaan seuranneiden rasismikohujen vuoksi.

Ristiriita kytkeytyy Luukan kirjassa kiinnostavasti pääministeri Orpon henkilöön.

PETTERI Orpon ja perussuomalaisten ristiriitainen suhde sai alkunsa Jussi Halla-ahon noususta Ps:n puheenjohtajaksi kesäkuussa 2017. Halla-ahon valinta johti perussuomalaisen puolueen jakaantumiseen, kun halla-aholaiset siirrettiin oppositioon ja sittemmin sinisiksi itsensä rekisteröinyt Ps:n vanha ministeriryhmä päätti jatkaa Sipilän hallituksessa.

Orpo tähdensi jo kesällä 2017 moneen kertaan Halla-ahon perussuomalaisten ja kokoomuksen arvoeroja. Häntä huoletti erityisesti perussuomalaisten suhtautuminen ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon.

– Arvot eivät ole poliittista korrektiutta tai liturgiaa. Me emme hyväksy minkäänlaista vihapuhetta tai syrjintää, Orpo sanoi kesäkuussa 2017.

Luukan raportoimia tapahtumia voi pitää oppituntina siitä, miten tasavallan presidentti Alexander Stubbin lanseeraama ja väsyksiin saakka toisteltu arvopohjainen realismi kukkii myös sisäpolitiikassa.

Kirjasta käy ilmi, että Orpon arvoristiriidat helpottivat vain muutamassa kuukaudessa syksyn 2018 ja kevään 2019 välisenä aikana, vaikka Halla-aho johti edelleen perussuomalaisia.

VIELÄ syyskuussa 2018 Orpo vakuutti julkisesti, ettei hän koe perussuomalaisten muuttuneen eikä siksi näe hallitusyhteistyötä mahdollisena. Kevään koittaessa Orpo ehdotti Halla-aholle tosissaan hallitusyhteistyötä.

Kun realismi haastoi arvopohjan, puntarissa vaikuttaa painaneen paitsi poliittinen valta myös tavoitteet velkaantumisen taittamisesta ja työmarkkinauudistuksista.

Jonkinlaista valoa tapahtumiin saa Halla-ahon omasta elokuussa ilmestyneestä kirjasta, jossa hän arvioi kokoomuksen havahtuneen keväällä 2019 siihen, että vaihtoehdoiksi perussuomalaisten kanssa tehtävälle yhteistyölle jäisivät vasemmiston tukipuolueeksi ryhtyminen tai oppositio.

– Hiukan maireissa yhteydenotoissa vakuutettiin, että ne arvopohja-asiat, joista puhuttiin 2017, olivat silloin ja nyt on nyt, Halla-aho muistelee kevään 2019 keskusteluja Markku Heikkilän kirjoittamassa elämäkerrassaan.

SDP:N Antti Rinne onnistui 2019 eduskuntavaalien jälkeen hallituksen kokoamisessa, joten kokoomus ja perussuomalaiset joutuivat odottamaan yhteistyönsä toteutumista vielä yhden hallituskauden. Tuona aikana Halla-aho teki tilaa puolueen johdossa ystävälleen Riikka Purralle.

Jos Petteri Orpo jousti moraalisesti poliittisten tavoitteidensa vuoksi, samoin toimi loppukesästä 2023 juuri valtiovarainministerinä aloittanut perussuomalaisten puheenjohtaja Purra.

Orpon hallitus oli ajautunut kriisiin pitkäksi venähtäneen starttinsa jälkeen. Syynä olivat perussuomalaisten ministerien, ennätysnopeasti eroamaan joutuneen Vilhelm Junnilan ja Purran itsensä, aikaisemmat rasistisina pidetyt some-päivitykset ja kirjoitukset.

KUN kohu ei ottanut laantuakseen, viestintätoimisto Milttonin osakas, kokoomustaustainen Jussi Kekkonen keksi Luukan kirjan mukaan neuvoa Orpoa ratkaisussa, johon pystyisi vetoamaan aina uuden rasismikohun noustessa. Syntyi perussuomalaisten puoliväkisin nielemä rasisminvastainen tiedonanto.

– Kyse oli Orpolle tavasta rakentaa prosessi, jonka valmistelun aikana ongelma hiipuu, Luukka kirjoittaa.

Riikka Purran valtiosihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kuvaa kirjassa tiedonannon syntyyn johtaneita neuvotteluja näin.

– Toiset puhui lippalakeista ja toiset meloneista. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Mutta ymmärrän tämän ajatuksen, että hukutetaan vaikeat asiat prosesseihin.

Perussuomalaisille ja Purralle tiedonanto oli nöyryytys. Kuluneena kesänä Purra totesi Luukalle pitävänsä paperia virheenä. Hallituksen ei olisi pitänyt suostua “huutokuorojen vaatimuksiin”. Tiedonannosta ja ohjelmasta, johon perussuomalaiset ei osallistunut, ei ollut hyötyä. Purran mukaan myöskään hallituksen aiheeseen liittynyt koulutus ei toiminut.

– Eivät ne ole toimineet missään vaiheessa mihinkään suuntaan. Emme käyneet strategista keskustelua, mitä näillä varsinaisesti tavoiteltiin. Haluttiinko niillä pitää hallitus koossa vai nöyryyttää ihmisiä? No en ole nöyryyntynyt. Kyseessä oli puhdas poliittinen operaatio, mutta minulle ei ole oikein selvinnyt, mikä ja miksi, Purra sanoo Luukalle.

MILTTONIN Jussi Kekkosen ideasta syntyneeseen tiedonantoon on kuitenkin hallitustaipaleen varrella useita kertoja vedottu.

Tiedonantoon turvauduttiin uudelleen jo kesällä 2024, kun puheenjohtaja, valtiovarainministeri Purra oli puhunut pääkaupunkiseudulla kävelevistä tunnistamattomista mustista säkeistä, jotka tunnistaa ihmisiksi, koska ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä.

Orpo sai tuolloin Saksan vierailullaankin vakuutella, ettei Suomen hallituksessa ole äärioikeistolaista puoluetta. Silloiselle RKP:n puheenjohtajalle, opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille Orpo sanoi rasismitiedonannon ja -ohjelman ratkaisevan ongelman. Henriksson sanoo Luukalle hallituksen kaatumisen olleen tuolloin lähellä.

– Minä sanoin, etten tiedä, auttaako mikään yhteinen paperi meitä enää.

Jälleen kerran RKP päätti jatkaa. Rasismikohujen laantumista on toistuvasti rauhoittanut RKP:n haluttomuus kaataa hallitusta. Puolueeseen on valanut poliittista realismia Sipilän hallituskauden aikainen oppositiotaival, jonka aikana hallitus kaavaili muun muassa pakkoruotsin lakkauttamista.

VIIMEISIN kerta, kun tiedonantoon vedottiin, on syyskuulta. Tuolloin hallituksen budjettiriihtä edelsi Ps:n varapuheenjohtajaksi kesällä nousseen Teemu Keskisarjan rasistisina pidetyt näkemykset Ylen A-studiossa. Ratkaisuna kohuun rasismitiedonannon sovittiin sitovan myös hallituspuolueiden kansanedustajien esiintymisiä.

Luukan kirjan valossa voi perustellusti kysyä, että pitäisikö tiedonanto ohjelmineen siirtää nyt lopullisesti poliittiseen historiaan, kun toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja tunnustaa, ettei hän ole missään vaiheessa ymmärtänyt mistä siinä on kyse.

Kun bluffi on katsottu ja todettu bluffiksi, se on menettänyt merkityksensä.