Hamas luovutti maanantaina kaikki elossa olevat 20 israelilaista panttivankia ja 2 000 palestiinalaisvanginvapautus on käynnissä. Israel kertoo myös armeijansa alkaneen vetäytyä Gazasta ja avustuksia on päästetty alueelle.

– Sovituista askelista ensimmäiset on nyt otettu, mutta rauhansuunnitelman kahdestakymmenestä kohdasta noin puolet on vielä hyvin auki, Koskinen totesi Demokraatille maanantaina puoliltapäivin.

Hän toivoo, että tänään Egyptissä pidettävässä huippukokouksessa tulee valoa siihen, miten nopeasti Gazan alueelle saadaan kansainväliset joukot turvaamaan rauhaa. Egyptissä on tarkoitus allekirjoittaa Israelin ja Hamasin välinen rauhansopimus.

Kiireellisimpänä Koskinen pitää humanitaarisen avun saamista Gazan alueelle, jotta elämisen ehdot täyttyisivät edes jollain tavoin.

– Avustuskuljetusten lisäksi todella paljon pitää tehdä väliaikaisen majoituksen hankkimiseksi ihmisille, koska valtaosa rakennuksista on tuhottu. Alueen siistiminen ja jälleenrakennus on myös tietysti saatava mahdollisimman pikaisesti liikkeelle.

Pysyvä rauhantila vaatii Koskisen mukaan kansainväliseltä yhteisöltä jatkuvaa painetta Israelin suuntaan, että se suostuu etenemään kohti varsinaisia rauhanneuvotteluita ja kahden valtion mallia.

– Niissä pitäisi päästä ratkaisuun, joka turvaisi myös palestiinalaisille oman alueensa vanhojen YK:n julistusten mukaisesti. Toisaalta Arabimaat voivat keskeisesti vaikuttaa siihen, että alueelle saadaan syntymään maltillinen ja edustava palestiinalaishallinto.

Koskinen ei anna EU:lle aivan puhtaita papereita, miten unioni on suhtautunut Gazan sotaan. Hän muistuttaa, että Israelin suurimpana kauppakumppanina Euroopalla olisi voinut olla paljon enemmän mahdollisuuksia painostaa Israelia sotatoimien lopettamiseksi.

– Kyllähän EU:n päätöksenteko on ollut kovin hidasta ja ponnetonta näissä kysymyksissä.

Egyptissä tänään pidettävässä huippukokouksessa Euroopan on hänen mukaansa mahdollisuus kuitenkin vahvistaa omaa osuuttaan tulevissa Gazan alueen ratkaisuissa. Mukana ovat muun muassa johtajat Saksasta, Ranskasta ja Britanniasta.

Koskinen painottaa myös Suomen osuutta osana EU:ta, kun kriisialueelle yritetään saada kestävä rauhantila, humanitaarista apua ja jälleenrakennus käyntiin. Suomen hallitus on kitkutellut Palestiinan valtion tunnustamista näihin päiviin asti – toisin kuin iso osa maailman valtioista.

– Nyt alkavat olla viimeiset hetket antaa positiivinen viesti siitä, että Suomi haluaa olla mukana rakentamassa uutta Palestiinan kansakuntaa ja valtiota.

OPPOSITIOPUOLUEET SDP, vasemmistoliitto ja vihreät tekivät syyskuun lopulla välikysymyksen hallituksen toimintakyvystä, kun se ei pysty yksimielisyyteen Palestiina-kysymyksessä.

– Nyt on käytetty kaikki parlamentaariset keinot, joilla Suomen edun mukainen päätös saataisiin tehdyksi. Mutta jatketaan työtä sen mukaan, mikä tilanne on, Koskinen totesi viime viikolla ilmestyneessä Demokraatin printtilehdessä.

Samaan aikaan Suomi kampanjoi päästäkseen YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.

– Suomi leimautuu kapean valtiojoukon edustajaksi asiassa, joka isossa osassa eteläistä palloa koetaan isoksi periaatteelliseksi kysymykseksi. Palestiinalaisille pitää antaa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin ja varsinkin israelilaisilla. Tällaisen leiman ottaminen ei ole mitenkään viisasta.

Suomen eduskuntaa ei ole Koskisen mielestä pidetty tarpeeksi hyvin ajan tasalla, mitä tapahtuu kansainvälisillä areenoilla, kuten Lähi-idässä.

– Tietoa saa käytännössä kansainvälisen median kautta, kun ajantasaisia muistioita tulee hitaasti valtioneuvostolta. Kyllä jatkuvan tiedonvirran pitäisi olla selvästi kattavampaa ja ripeämpää esimerkiksi edustustojen raporttien ja Suomessa tehtävien analyysien kautta.

EU:n neuvostossa ja Suomen muistioissa ovat pyörineet kaksi vuotta samat pohjatekstit siitä, miten suhtautua Gazan kriisiin, Koskinen kritisoi dynamiikan puutetta.

– Kyllä EU:n kannanmäärittelyssäkin olisi syytä seurata paremmin aikaa, katsoa juuri tätä hetkeä, että jäsenmailla kuten Suomella olisi ajantasaisemmat tiedot päättää, mitä tehdä.

YLI 30 VUOTTA kansanedustajana toiminut Johannes Koskinen on tunnettu rauhallisena asiaosaajana, joskus häntä on moitittu jopa harmaaksi.

Kun hänet valittiin viime vuoden lopulla yhä vain tärkeämmäksi nousseen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi, tiedotustilaisuudessa kysyttiin, puuttuuko SDP:n ulkopolitiikasta ärhäkkyys vastaisuudessa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen totesi, että tyyneys on valttikortti näinä päivinä ja harmaus on tämän syksyn väri.

Teflonia Koskinenkaan ei ole. Hän kertoo, että epäoikeudenmukainen kohtelu risoo alitajunnassa, mutta hän ei varsinaisesti suutu juuri koskaan.

Kansanedustaja, valtiovarainministerinä toiminut Antti Kalliomäki (sd.) valitteli aikoinaan, että vaikka hän seisoisi päällään Senaatintorilla, niin todettaisiin, että siinä se Kalliomäki seisoo harmaana päällään Senaatintorilla.

Koskinen muistaa tämän vertauksen.

– Minua kylläkin kritisoitiin oikeusministerinä ollessani, että otin liiaksikin kantaa oikeuspolitiikkaan tai tuomioistuinten käytäntöihin, hän hymähtää viime viikolla ilmestyneen Demokraatin aikauskauslehden haastattelussa.

Asialinjalla pysyminen voi olla hänen mukaansa myös yksi tapa suojautua siltä, ettei turhaan asetu maalitauluksi.

– Mielestäni ylipäänsä tätä linjaa on syytä korostaa somemaailman räväkkyyden sijasta. Muuten ei saada isoja ongelmia ratkaistuksi.

Koskinen itse ei pidä värittömäksi luokittelemista minään ongelmana. Hämeessä kun on totuttu tiettyyn rauhallisuuteen.

Tehtävien kirjo on vuosikymmenien mittaan ollut mittava: oikeusministeri, varapuhemies, useiden valiokuntien puheenjohtajuus. Ja virtaa tuntuu riittävän.

– Tässä tehtävässä on tietovirtojen keskellä, aina tulee uutta eteen. Ei pääse pitkästymään. Uupumustakaan ei ole tullut, kun on tärkeitä tavoitteita, joiden edestä voi tehdä työtään.

Koskinen on vaikuttanut myös Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa pitkään, viime kaudella kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja nyt varapuheenjohtajana.

– Olen pystynyt yllättävän hyvin hoitamaan nämä molemmat tehtävät. On hyvä, että maanantaisin ei ole eduskunnassa istuntoja.

Sitä paitsi kunnissa näkee konkreettisesti, miten valtion päätökset vaikuttavat esimerkiksi kuntien talouteen. Ihmisiltä saa myös suoraa palautetta, kun liikkuu kaupungilla.

– Kyllä he odottavat, että kansanedustajat tuntevat hyvin myös oman alueensa tilanteen.

EDUSKUNNAN syyskausi on alkanut jälleen kerran odottavissa tunnelmissa.

– Talouden ja työllisyyden nousua on odotettu nurkan takaa tulevaksi kohta kolme vuotta ja sitä ei vain vieläkään näy. Ongelmat kärjistyvät, kun velkaantuminen ja työttömyys ei taitu. Syksyn ykkösagendalla on kansallisten kriisien ohella se, millaisia ratkaisuja tarvitaan sotien loppumiselle Ukrainassa ja Lähi-idässä.

Siinä hänen johtamallaan valiokunnalla on keskeinen rooli. Ulkoasiainvaliokunta käsittelee muun muassa tärkeät valtiosopimukset sekä asioita, jotka koskevat yleistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ulkomaankauppapolitiikkaa sekä kehitysyhteistyötä.

Valiokunnan henkeä Koskinen kuvailee suhteellisen hyväksi. Suomessa kun on perinteisesti onnistuttu löytämään laaja konsensus isoissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puheenjohtajana Koskinen pyrkii olemaan tasapuolinen ja tarkistamaan, että kaikki olennaiset kysymykset tulevat selvitetyiksi.

Oman lisämausteensa tilanteeseen tuo se, että kokoomuksella on värisuora ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentistä pääministeriin, ulkoministeriin ja puolustusministeriin.

– On erittäin tärkeää, että myös oppositio saa kaiken oleellisen tiedon ajoissa päästäkseen vaikuttamaan ja varmistamaan sen, että koko eduskunnan kollektiivinen ääni tulee huomioiduksi eikä vain hallituksen.

Eduskunnan ilmapiiristä ja sen keskustelukulttuurista on puhuttu paljon erityisesti tällä kaudella.

– Kyllähän historiasta löytyy paljon kiihkeitä kausia, mutta nykyinen lyhytjänteinen ja kärjekäs kielenkäyttö liittyy pitkälti sosiaalisen median maailmaan. Sloganit saavat julkisuutta, ei niinkään jäntevämpi, perustellumpi puhe. ”Jytkyt” ovat myös muuttaneet politiikantekoa.

Konkari näkee kuitenkin nyt sen, että kansalaiset kaipaavat ratkaisujen etsimistä yhdessä – ettei vain korosteta eri ryhmien eroja ja keskitytä repivään kritisointiin.

VAIKKA VALON pilkahdusta on näkyvissä Lähi-idässä, yhtään lähempänä ei näytä olevan se, että Venäjä lopettaisi hyökkäyssotansa Ukrainaan.

Syyskuun alkupuolella Venäjä lennätti parikymmentä droonia syvälle Puolan ilmatilaan ja myöhemmin maan hävittäjät loukkasivat vielä Viron ilmatilaa.

Koskinen arvioi, että Venäjä on halunnut näillä operaatioillaan herättää hämmennystä ja niissä voi nähdä myös vastatointa Ukrainalle, joka on pystynyt häiritsemään aika rajustikin lentoliikennettä esimerkiksi Moskovassa ja Pietarissa.

– Venäjä ehkä haluaa myös antaa kuvan, että sen naapureilla, Nato-mailla, puolustuksessa on aukkoja. Mutta onneksi Nato toimi nopeasti ja puolustusliitto selvittää tapahtumat asianmukaisesti, jotta minkäänlainen paniikki ei pääse leviämään ja tilanne eskaloitumaan.

Puolan droonihyökkäysten jälkeen Nato päätti perustaa Itäinen vartio -operaation, jossa Suomikin on suunnittelussa mukana. Koskinen uskoo, että käytännön toimet tiedonvaihdon ja valvontajärjestelmien parantamisessa voidaan saada nopeastikin liikkeelle.

– Suomen aloitteesta liikkeelle lähtenyt Naton valvontahanke, joka liittyi Venäjän varjolaivastoon ja kaapelirikkoihin, käynnistettiin hyvin pikaisesti vuoden alussa, hän vertaa.

EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ehdotti syyskuussa myös droonimuuria Venäjän-vastaiselle ulkorajalle. Tämäkin on lähtenyt ripeästi liikkeelle ja osa EU-maista on jo kokoontunut keskustelemaan asiasta.

Droonimuuri tarkoittaa käytännössä erilaisia droonien tunnistamiseen ja torjuntaan liittyviä teknologioita.

– Naton rajamailla on hyvä olla yhtenäiset kyvykkyydet valvoa ilmatilaa ja valmiudet puuttua kustannustehokkaasti väärinkäytöksiin, Koskinen korostaa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lupaili valintansa jälkeen, että hän saisi rauhanneuvottelut liikkeelle kuukaudessa. Näin ei ole käynyt. Koskisen mielestä nyt kaivattaisiin Yhdysvalloilta kovempia sanktioita, että tähän olisi edes pieni mahdollisuus.

Koskinen tapasi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin parlamentaarikkojen vierailulla Kiovassa elokuun lopulla.

– Ukrainalaisilla riittää uskoa siihen, että kunhan saadaan synnytettyä luotettava turvallisuusjärjestely, se olisi avain saada liikkeelle oikeudenmukaiset rauhanneuvottelut.

Yksi askel oli 26 maan yhteinen julistus, jolla pyritään nopealla tahdilla konkretisoimaan sotilaallisia valmisteluja Ukrainan turvaksi sen maaperällä ja maan ulkopuolella.

– Tärkeintä on saada Ukrainan puolustusvoimille kestävä rahoitus ja varustelutaso tulevaisuutta silmällä pitäen, Koskinen toteaa.

Tulevaisuuteen tähtäävät myös turvatakuut, kunhan Ukrainaan on saatu aselepo aikaiseksi. Koskisen mielestä olisi järkevää, että taloudellinen tuki kanavoitaisiin EU:n kautta. Näin taakanjako olisi yhdenvertaisempaa. Tällä hetkellä Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Baltia ovat rahoittajien kärjessä suhteessa väkilukuun.

Syksyn mittaan selventyy myös se, miten Suomi osallistuu konkreettisesti Ukrainan turvallisuuden varmistamiseen.

– Se ei varmaan tarkoita mitään isojen maajoukkojen lähettämistä vaan pikemminkin olisimme tukemassa kouluttautumista ja ehkä osallistumassa rauhan valvontaan, Koskinen arvioi.

SUOMALAISET OVAT tottuneet elämään Venäjän naapurina, mutta onko nyt herännyt pelko, milloin Venäjä vyöryy Suomen maaperälle? Koskinen rauhoittelee.

– Kyllä jonkun verran pelkoa on ilmassa, mutta nyt on syytä levittää sitä viestiä, että Venäjä ei ole päätä pahkaa Suomea uhkaamassa. Tätä valtiojohtokin on painottanut.

Hän kuitenkin korostaa, että Eurooppaan on rakennettava järkevät turvallisuusratkaisut tulevaisuutta silmällä pitäen. Siinä olisi EU:llakin petrattavaa. Koskinen ottaa esimerkiksi määräenemmistöpäätöksiin siirtymisen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ettei pari maata voisi jarruttaa ripeästi tarvittavia päätöksiä.

Entä kuuleeko EU riittävästi Suomen huolia, unionin maata, jolla on pisin raja Venäjän kanssa?

– Kyllä viestiä on saatu perille ja kirjauksiakin on tehty siitä, että EU:n puolustussektoria vahvistettaessa raja-alueiden pitäisi saada ensimmäisenä apua tarvittaessa. Mutta myös Naton pitäisi parantaa suunnitelmiaan mahdollisten kriisien varalta.

Presidentti Alexander Stubbia kutsutaan jo ”Trump-kuiskaajaksi” – sen verran tiivistä yhteydenpito on ollut Yhdysvaltain presidenttiin.

Koskinen muistuttaa, että Yhdysvalloilla on merkittävä rooli Naton keskeisenä voimana ja Suomella on myös aivan omat intressinsä olla tiiviissä yhteydessä USA:han, esimerkiksi DCA-sopimus eli puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltain kanssa.

– Me tarvitsemme sitä materiaalista tukea, jota Yhdysvaltain puolustusteknologia edustaa esimerkiksi ilmaohjuspuolustuksen parantamisessa.

Suomen turvallisuudessa korostuu Koskisen mukaan kolme seikkaa:

– Natossa on toimittava aktiivisesti, että saamme puolustusliitosta turvaa tarvittaessa. Toisena tulee pohjoismainen yhteistyö. Kolmantena tulee suhde Yhdysvaltoihin. Me tarvitsemme materiaalista ja taustatukea vakavamman kriisin uhatessa – ei vain ydinsateenvarjoa.

KATSE ON Koskisella myös koko ajan kotimaan politiikassa. Petteri Orpon (kok.) hallituksen toimintakykyä on epäilty koko sen olemassaolon ajan, kun sen yhtenäisyys tuntuu säröilevän yhtä mittaa.

Koskinen arvioi, että perussuomalaisten identiteettipolitiikka ja maahanmuuttovastaisuus näkyvät hallituksen toiminnassa ensi eduskuntavaaleihin saakka.

– Puolue jatkaa varmaan irtiottojen linjalla välillä tyylittömästikin. Mutta eiköhän hallitus kuitenkin kitkuttele vaaleihin asti.

SDP:llä on hänen mielestään entistä tärkeämpää rakentaa oma selkeä vaihtoehto, jolla päästään ratkomaan edelleenkin vaikeita talouden ja työllisyyden ongelmia.

Koskinen toivoo, että jo tällä vaalikaudella hallitus ja oppositio pystyisivät neuvottelemaan yli vaalikausien ulottuvista talous- ja verolinjauksista.

SDP on porskuttanut gallupkärjessä jo pitkään. Miten varmistaa se, ettei tällaista johtoa menetetä, kun kevään 2027 vaalit lähestyvät?

– Porukka on pidettävä mukana ja poliittinen sisältö täytyy rakentaa huolellisesti. Kansalle on myös saatava sisäistetyksi riittävän kirkkaasti ja pelkistetysti muutoksen tarve niin, että se näkyy vaalituloksessa, Koskinen painottaa.

Hän ei vielä itse ole päättänyt, onko mukana.

– Ei ole mitään erityistä kremppaa, mutta pitää katso vuoden päästä, mikä on tilanne.