Kansallisesti edustavaan otokseen perustuva lapsiuhritutkimus toteutettiin neljännen kerran Suomessa toukokuussa 2022. Kyselyyn vastasi 6 825 kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilasta. Tutkimus on yksi kansallisen lapsistrategian 30:sta toimenpiteestä, ja se on toteutettu Tampereen yliopistossa.

– Edellisestä lapsiuhritutkimuksesta on kulunut 10 vuotta ja yhteiskunnassamme on tapahtunut paljon tuona aikana. On mahdollista, että esimerkiksi koronapandemia ja sen mukanaan tuomat haasteet perheille näkyvät tämän tutkimuksen tuloksissa. Nyt on äärimmäisen tärkeä pysähtyä pohtimaan, miten pääsemme takaisin pitkään jatkuneelle positiivisen kehityksen tielle, tutkija Laura Mielityinen toteaa yliopiston nettisivuilla.

ERITYISESTI lasten ja nuorten kokemukset henkisestä väkivallasta kotona ovat lisääntyneet merkittävästi.

Kuritusväkivalta kriminalisoitiin 1980-luvun alussa.

Vertailtaessa vuosien 1988, 2008 ja 2013 lapsiuhritutkimuksia, vakavan fyysisen väkivallan kokemukset kotona ovat selvästi vähentyneet. Vakavalla väkivallalla tarkoitetaan tässä potkimista, nyrkillä lyömistä tai jonkinlaisen astalon käyttöä. Myönteinen kehitys on kuitenkin pysähtynyt ja vakavan väkivallan kokemusten taso on yleisesti pysynyt vuoden 2013 tasolla. Yksittäisissä tekomuodoissa on tapahtunut jopa lievää kasvua.

Sukupuolierot näkyvät edelleen kokemuksissa niin, että tytöt raportoivat kaikkia väkivallan muotoja enemmän kuin pojat, Tampereen yliopiston nettisivuilla kerrotaan.

Vuoden 2022 lapsiuhritutkimuksen avulla selvitettiin laajasti lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia eri elämänalueilla ja elinympäristöissä.

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ julkaisi tänään nettisivuillaan uutisen, jonka mukaan viimeisten parin vuoden aikana on noussut esiin huolestuttavia signaaleja lapsiin ja perheisiin liittyvästä väkivallasta ja perheiden kuormittuneisuudesta.

Se totesi, että Lastensuojelun Keskusliiton koordinoiman Kovemmin käsin -selvityksen (2021) mukaan tietoisuus kuritusväkivallan lainvastaisuudesta Suomessa on hieman heikentynyt. Erityisesti muutos näkyi kysymyksissä henkisen ja fyysisen väkivallan haitallisuudesta lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Ministeriön mukaan kouluterveyskyselyn tulokset ovat vastaavan kaltaisia, samoin Tampereen yliopiston tuoreet tutkimustulokset lasten kokemasta perheväkivallasta eli lapsiuhritutkimus.

Korona-aikana ei ole pystytty toteuttamaan kaikkia säännöllisiä neuvolan tai kouluterveydenhuollon kansallisten suositusten mukaisia käyntejä eikä muutakaan tukea perheille ole ollut tarjolla riittävästi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen (2022) mukaan osa tuen tarpeista on jäänyt kokonaan piiloon tai apu tulee viiveellä.

MINISTERIÖN tiedotteen mukaan vahva tutkimusnäyttö osoittaa, että luottamuksellinen, tutun hoitavan toimijan kanssa käytävä keskustelu on tehokas keino puuttua lähisuhdeväkivaltaan.

Vanhemmuuden tuki ja systemaattinen puheeksiotto väkivallasta ja sen seurauksista niin neuvolapalveluissa kuin opiskeluhuollon käynneillä ovat osa kansallisia suosituksia. Siihen on myös välineitä, mikäli käynnit toteutuvat riittävällä henkilöstöresurssilla.

Suomi on ratifioinut vuonna 1991 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, jossa sitoudutaan kaikin mahdollisin keinoin suojelemaan lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta sekä tukemaan vanhempia ja huoltajia kasvatustehtävässään.

– Jokainen väkivaltakokemus on liikaa. Pidämme tärkeänä, että entistä useampi ammattilainen ja jokainen meistä aikuisista liittyy väkivallan vastaiseen työhön. Tässä apuna ovat esimerkiksi Väkivallaton lapsuus – kansallisen poikkihallinnollisen toimenpidesuunnitelman toimet lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä, kansallisen lapsistrategian ja Barnahus-työn hyvät toimet, kansliapäällikkö Veli-Mikko Niemi sanoo STM:n tiedotteessa.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2020-2025 sisältää kansalliset tavoitteet ja tutkimusnäyttöön perustuvia toimenpiteitä alaikäisiin lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja haittojen minimointiin. Suunnitelmasta tehdään väliarviointia parhaillaan.