Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sen tarkoituksena on taatta kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet vammaisille henkilöille. Sopimusta on noudatettava lakina.

Mäkisalo-Ropponen muistutti, että yleissopimuksessa asetetaan sopimusvaltioille velvoite toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti. Tämä kattaa kaikki elämänalueet.

– Se velvoittaa huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille samat yhteiskunnallisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin.

– Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä vaan ihmisoikeuksia, hän jatkoi.

Mäkisalo-Ropposen mukaan ongelmia vammaisten oikeuksien toteutumisessa on kuitenkin paljon.

– Siksi vireillä olevan vammaislainsäädännön uudistuksen tavoitteena tulee olla lisätä yhdenvertaisuutta, itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Lain kirjausten tulee olla niin selkeitä, että voidaan välttää tällä hetkellä tyypillistä tilannetta, jossa eri puolilla Suomea elävät vammaiset saavat tulkintaerojen takia aivan eri tavoin laissa heille määriteltyjä palveluja.

Esteettömyys ja palveluiden saatavuus ovat keskeisiä.

– Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä.

Vammaisfoorumi on selvittänyt kyselytutkimuksella, miten vammaisten oikeudet toteutuvat Suomessa.

– Kyselyn tulokset kertovat karulla tavalla, että vammaisten itsensä arvioimina oikeudet toteutuvat joiltakin osin jopa huonosti tai erittäin huonosti.

– Huolestuttavaa on myös se, että monille vammaisille tai ihmisille joilla on epämuodostumia, on arkipäivää joutua herjaamisen kohteeksi.

Vammaisfoorumin tekemän laajan verkkokyselyn perusteella huono käytös vammaisia kohtaan on edelleen yleistynyt.

Ongelmia on monia muitakin. Esimerkiksi toistuvien kilpailutusten takia osa vammaisista joutuu muuttamaan vastentahtoisesti kodeistaan ja samalla katkaisemaan monet tärkeät ihmissuhteensa.

– Jos halutaan saavuttaa hallituksen asettama työllisyystavoite, on myös vammaisten työllistymiseen kiinnitettävä enemmän huomiota, Mäkisalo-Ropponen painotti niin ikään.

– Oikea-aikaisuus ja yksilölliset palvelutarpeet ovat erityisiä haasteita vammaispalveluissa, nämä haasteet on otettava huomioon vammaispalvelulain uudistuksessa. Samalla vammaisten omaa ääntä esimerkiksi järjestöjen kautta halutaan paremmin kuuluville.

Mäkisalo Ropponen muistutti, että hallitusohjelma tai lainsäädäntö eivät kuitenkaan yksin riitä. Koko yhteiskunnan asenteissa ja tahtotilassa on tapahduttava muutoksia.

– Kaikkein vaikein vamma on asennevamma. Jo vammaiskasvatuksessa ja kouluissa täytyy lisätä ihmisoikeustietoisuutta vammaisten ihmisarvoisesta elämästä. Samoin virkamiehiä ja yritysten edustajia on koulutettava vammaisten oikeuksista.

– YK:n vammaissopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon.

Uusi vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta aloitti työnsä 1.9.2019. Sen tehtävänä on koordinoida YK:n vammaissopimusta Suomessa.

– Odotan tältä työltä paljon ja toivon, että neuvottelukunta saa vauhtia vammaisten oikeuksien toteutumiseen. Jos pikaista paranemista ei tilanteessa tapahdu, on syytä jopa pohtia vammaisasiavaltuutetun viran perustamista, Mäkisalo-Ropponen päätti.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) totesi, että vammaisten oikeuksissa ei ole kyse pelkästään palveluista tai tulonsiirroista vaan nimenomaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä mahdollisuudesta elää kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaisesti täysiaikaista ja -painoista elämää. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanon toteuttamiseksi on Kiurun mukan jo tehty paljon.

Yksiselitteisesti Kiurun mukaan kaikki ei ole kuitenkaan hyvin.

– Edessä on todella paljon vielä työtä, jotta kaikkien yhdenvertainen oikeus osallistua yhteiskuntaan toteutuisi. Olemme kuitenkin koko hallituksena sitoutuneet tekemään välttämättömiä uudistuksia tilanteen parantamiseksi. Tämän hallituksen aikana on jo nyt päätetty, että vammaislainsäädäntö uudistetaan sote-rakenneratkaisun päätösten jälkeen, Kiuru sanoi ja kertoi myös monista muista hallituksen toimista vammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi.

– Kaikessa tässä olennaista on se, että vammaisten henkilöiden elämää ei paranneta ainoastaan vammaislainsäädäntöä parantamalla. Pitkään jatkuneen leikkauslinjan sijaan tällä hetkellä Suomessa panostetaan perusturvaan, sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamiseen ja yhdenvertaiseen yhteiskuntaan, Kiuru summasi.

Kiurun puheenvuoron jälkeen alkaneen debattivaiheen aloitti SDP:n kansanedustaja Anneli Kiljunen.

– Kun perheeseen syntyy vammainen tai vakavasti sairas lapsi, alkaa perheessä vuosia kestävä omaishoitotilanne, joka mullistaa perheen elämäntilanteen monella tapaa. Vanhemmat ovat liian usein kertoneet, että suurin ongelma kuitenkin käytännössä on se, että he joutuvat kerta toisensa jälkeen taistelemaan lapsensa oikeuksista viranomaisia vastaan, Kiljunen sanoi.

– He taistelevat lapsensa oikeuksista, jotta heidän lapsensa saisi yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti palvelut, jotta heitä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti suhteessa muihin ikäisiinsä lapsiin. Tarvittaessa he ovat joutuneet ottamaan tuekseen jopa juristia tai oikeusapua. Tämä ei ole millään tavalla oikein, hän jatkoi.

Kiljusen mukaan kyse on ihmisoikeuksista ja asenteista.

– Ministeri luetteli paljon tehtäviä, joita hallitus tekee, mutta miten me puutumme tähän perimmäiseen kysymykseen ihmisoikeuksista ja asenteista? hän kysyi.

Keskustelu jatkuu paraikaa eduskunnassa. Sille on varattu aikaa puolitoista tuntia.