Eihän se helppoa ole, kun tutut ja totutut rutiinit vaikkapa lääkäriajan varaamisessa ovat muuttuneet ja ne koetaan käytännössä vaikeiksi.

Hyvinvointialueiden elinkaari on muutaman vuoden mittainen ja menossa on toinen aluevaltuustojen kausi. Uudistuksen historia on toki tunnetusti paljon pidempi ulottuen aina 2000 -luvun alun PARAS-hankkeisiin ja kuntauudistuksen pyrkimyksiin.

Nykyiset hyvinvointialueet ovat aikansa lapsi, mutta ne kantavat mukanaan aikaisemmin toteutumatta jääneiden ratkaisujen kaikuja ja jänniteitä. Tekemättä jätettyjen päätösten siirtäminen eteenpäin ei ole ollut viisasta.

OLEMME siirtyneet kansallisesta kuntapohjaisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta alueiden hallinnan ja päätöksen teon aikaan.

Eihän näin iso muutos ongelmitta ole edennyt, kun on sovitettu yhteen palvelutarpeen kasvun vaateita ja käytettävissä olevia voimavaroja.

Valtion toteuttamat poliittiset sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden heikennykset ovat olleet omiaan kasvattamaan sote -palvelujen tarvetta ja epävarmuutta.

Perustuslain mukaiset kansalaisten oikeudet ja hyvinvointialueiden toimintaa säätelevän järjestämislain vaatimukset kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta ja oikeudenmukaisuudesta palveluihin ovat olleet useammin kuin kerran koetuksella.

Tässä ajassa ominaista on yhteiskunnallisen keskustelun talouslähtöisyys ja talouden painoarvon vahvistuminen inhimillisyyden ja ihmisestä lähtevän oikeudenmukaisuuden sijaan.

Olemmeko myös hyvinvointialueilla ja kansallisessa hyvinvointialueiden ohjauksessa turvautumassa ongelmien ratkaisussa perinteisen julkishallinnon keinovalikoimiin, jossa keskushallinnon ja sen talouteen perustuvaa ohjausvaltaa vahvistetaan alueellisen päätöksenteon sijaan?

Tämä johtaa siihen, että alueella oman selviytymisen saavuttamiseksi luodaan byrokraattisia käytäntöjä ja päätösmekanismeja varmistamaan talouden hallintaa. Seurauksena voi olla, että tavoitellun palvelujen ja toiminnan sisällöllisen integraation sijaan SOTE -palveluiden siiloutuminen vahvistuu ja samalla professioiden valta kasvaa.

Yhteensovitettavia ja eri mitallisia palasia lisää se, että hyvinvointialue on yhdessä kuntien kanssa vahvistamassa kansalaisten arjen turvallisuutta, hyvinvointia ja elinvoimaa.

Kun tänään myös kuntien toimintaedellytykset heikkenevät ja talouden ohjausmekanismit vahvistuvat, sosiaalinen ja terveydellinen hyvinvointi ovat vaarassa jäädä sivulauseiksi tai kauppatavaraksi.

Politiikan teossa vahvistuvan diilien tekemisen logiikalla tavoitellaan nopeita ratkaisuja, joissa ihminen jää yhä useammin näkymättömäksi.

HYVINVOINTIALUEDEN uudistamisen polku ei pääty nyt toteutettuihin tai päätösten alla oleviin ratkaisuihin.

Aivan nurkan takana meitä odottavat väistämättä seuraavat rakenteelliset muutokset, joissa toteutetaan nykyisten hyvinvointi- ja yhteistoiminta-alueiden rakenteen ja vastuiden uudistaminen sekä kansallisesti vaativien palveluiden keskittäminen.

Tarvitaan pitkäjänteistä parlamentaarista työtä varmistamaan hyvinvointialueuudistukselle asetetut tavoitteet ja toimintaedellytykset sekä uudistamaan toimintatapoja ja kansallista hyvinvointialueiden verkkoa, jotta tuleviin palvelutarpeisiin voidaan vastata ja turvata palvelujen tasavertaisuus.

Hyvinvointialueilla ei ole aikaa jäädä seuraamaan sivusta mitä tapahtuu tai jättää tekemättä päätöksiä. Nyt on momentum myös kipeille päätöksille, jotta tulevien vuosikymmenten palveluratkaisut ovat oikeudenmukaisia.

Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.