Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa tiistaina puhuneen slovakialaisen professori Michal Ondercon mielestä Yhdysvaltain Eurooppaan sijoitetut ydinaseet ovat edelleenkin hämmästyttävästi vältelty aihe täkäläisessä poliittisessa keskustelussa.

– Kansalaismielipide on ollut niitä vastaan, mutta aika passiivisesti. Vuoden 2022 jälkeen vastustus jopa hieman laimeni monissa maissa, hän kertoo.

Ei niistä edelleenkään erityisesti pidetä, mutta säilytysmaissa Saksassa, Italiassa, Belgiassa, Hollannissa ja Turkissa niitä on mielipidemittausten mukaan nyt siedetty paremmin kuin ennen Venäjän Ukraina-hyökkäystä. Tähän saattoi vaikuttaa, että Joe Bidenin Yhdysvallat nähtiin vakaana Nato-maiden turvaajana.

ONDERCO ON kansainvälisten suhteiden professorina Rotterdamissa toimivassa Erasmus-yliopistossa, ja lisäksi tutkijana Prahan rauhantutkimuskeskuksessa.

Uudessa ydinasepolitiikkaa käsittelevässä tietokirjassaan hän arvelee, että keskiverto eurooppalainen äänestäjä tietää ydinaseista hämmästyttävän vähän faktaa.

– Keskustelu, se vähä mitä niistä on ollut, on ollut hyvin tunnepohjaista, eikä ole kiinnostanut suurta yleisöä, Onderco sanoo.

Vanhempi sukupolvi muistaa vielä kylmän sodan propagandan ja pelottelut maailmanlopusta, nuoret taas ovat olleet huolestuneempia ilmaston tilasta kuin ydinsodan riskeistä.

Kaikille yhteistä on, että aihe koetaan epämiellyttäväksi ja parhaimmillaankin välttämättömäksi pahaksi, ja aseista puhuminen aiheuttaa ahdistusta.

NATO-MAISSA pitäisi silti Ondercon mielestä alkaa keskustella rehellisesti siitä, mitä vaihtoehtoja nykyiselle Yhdysvallat-vetoiselle ydinasepelotteelle on.

Millaista suojaa täällä aidosti tarvitaan ja millaisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja muutos vaatisi?

– Teillä Suomessa puolueiden kesken on laaja yksimielisyys puolustuksesta, joten luulisi että ensi vaalien alla tämänkin voisi nostaa puheenaiheeksi. Ymmärrän hyvin, että asian käsittely olisi poliittinen riski, Michal Onderco sanoo Demokraatille.

Ydinaseista puhumisen voi helposti leimata pelon tai militarismin lietsonnaksi, koska kansalaisilla on läheisempiäkin arjen huolenaiheita.

– Eräs poliitikko myönsikin minulle, että tällä aiheella saa hävittyä helposti vaalinsa, Onderco kertoo.

EUROOPAN pienet Nato-maat ovat ulkoistaneet ydinsuojansa Yhdysvalloille, Englannille ja Ranskalle hyvästä syystä: rahan takia. Tämän takia jotkut valinnat ovat jo valmiiksi poissa pöydältä.

– Kokonaan oman ydinaseen rakentaminen maksaisi valtiolle helposti enemmänkin kuin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, ja nykyisessä Euroopan taloustilanteessa se ei vain ole realismia, Onderco arvelee.

Palveluntarjoajan vaihtaminenkaan ei ole ilmaista taloudellisesti, saati poliittisesti. Kukaan Suomen puolustusministeriössäkään ei liene laskenut, onnistuisiko Ranskan ja Englannin ydinasepelotteen laajentaminen ja modernisointi Pohjolan suojaksi – ja kuka aseista lopullisesti päättäisi.

– Tutkimukseemme vastanneiden mielestä Eurooppaan sijoitetuissa yhdysvaltalaisissa ydinaseissa epäilyttää etenkin se, että ne eivät ole maidemme poliittisessa päätösvallassa, Onderco kertoo.

Sama ongelma olisi brittiläisten ja ranskalaisten aseidenkin kanssa. Riskinä voi olla, että joidenkin vaalien jälkeen niiden laukaisunapit olisivatkin Nigel Faragen tai Marine le Penin kaltaisten euroallergisten poliitikkojen salkuissa.

Näistä vaihtoehdoista etukäteen avoimesti puhuminen on kuitenkin kansalaisten kannalta reilumpaa kuin äkkinäisten eduskuntapäätösten teko pakkoraossa.