SDP:n eduskuntaryhmän johtaja Tytti Tuppurainen muistutti sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusoa (ps.) tämän viimekuisesta lausunnosta, jossa Juuso piti hyvinvointialueiden lisärahoitusta turhana ja nykymallia täysin toimivana.

– Hoitotakuu purettiin, rahoitus vietiin hyvinvointialueilta, henkilökuntaa irtisanotaan, hoitojonot ovat kasvaneet ja lääkärin vastaanotolle pääsy on hidastunut. Kaikesta tästä vastaa paitsi ministeri myös Orpo-Purran oikeistohallitus, Tuppurainen latasi.

Helena Marttila (sd.) kertasi salissa, että suomalaisten suurin ja perusteltu huoli on terveydenhuoltopalvelujen riittämättömyys ja vaikeudet päästä lääkäriin. Jälkimmäinen tilanne onkin kehnoimmasta päästä EU-alueella.

Marttila ihmetteli myös, miksi pääministeri Petteri Orpo tyrmäsi heti kättelyssä opposition taannoisen yhteisen vetoomukseen parlamentaarisesta yhteistyöstä hyvinvointialueiden ongelmien korjaamiseksi, vaikka yhteistyöstä puhui salissa myös vastuuministeri Juuso.

– Ja tämä mallihan on oppositiopuolueiden luoma, vaikka sitä ei täällä tunnuta muistavan.

Juuso puolestaan vastasi opposition kritiikkiin muun muassa, ettei säästöjä ”ei voi eikä saa” tehdä lakisääteisiä peruspalveluja vaarantamalla, mikä aiheutti voimakasta välihuutelua ja naurua salissa. Juuson mainitsema tilanne eli lakisääteistenkin peruspalvelujen sakkaaminen kun on arkea useammalla hyvinvointialueella, ja hyvin kaikkien julkista terveydenhuoltoa käyttävien tai siellä työskentelevien tiedossa.

DEMARIEDUSTAJISTA lääkäritaustainen Aki Lindén muistutti, että raportin mukaan yli puolet potilaista joutuu odottamaan lääkäriaikaa yli kaksi viikkoa; mitä pidempi odotusaika, sitä varmemmin vaivat pahenevat ja kroonistuvat.

– Pistemäisten uudistusten sijaan hallituksen kannattaisi keskittyä julkisen perusterveydenhuollon tilaan ja sen kehittämiseen.

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta muistutti, että vanhempien pahoinvointi, syrjäytyminen ja toimeentulovaikeudet sekä mielen- ja muut terveysongelmat heijastuvat suoraan lapsiin ja näiden mahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

– Lastensuojelu ja aikuisten sosiaalityö on jäänyt täysin jalkoihin hyvinvointialueilla. Kun tähän lisätään jatkuvat irtisanomiset ja sosiaali- ja työttömyysturvan heikennykset, voi hyvällä syyllä kysyä, mitä ministeri Juuso ja muut hallituksen edustajat vastaisivat niille lapsille, joilta loppuu ruoka, joiden vanhemmilta jaksaminen ja jotka eivät saa tarvitsemaansa ammattiapua, kun oma sosiaalityöntekijä on irtisanottu.