Mielipiteet
13.9.2022 09:38 ・ Päivitetty: 13.9.2022 19:18
Hyvinvointiyhteiskunnassa lapsiperheen ei tarvitsisi valita ruoan ja lämmön maksamisen välillä
Tulevana talvena liian moni britti joutuu valitsemaan, maksaako lämmitys- vai ruokalaskunsa. Samanlaista tilannetta emme saa tänne Suomeen päästää.
Siskoni on asunut Britanniassa vuosikymmenen. Hänen kanssaan olemme keskustelleet paljon suomalaisen ja brittiläisen yhteiskunnan eroista.
Luokkayhteiskunnan jaot ilmenevät usein suomalaiselle yllättävissä paikoissa. Välillä tuntuu, että yhteiskunnan sietokyky eriarvoisuutta ja – suoraan sanottuna – epäoikeudenmukaisuutta kohtaan on tasolla, johon suomalaiset eivät taipuisi.
Olemme menossa talvea kohti, jonka aikana elinkustannukset tulevat nousemaan tavalla, jota oma sukupolveni ei ole koskaan kokenut. Ruoka, energia, polttoaine ja näiden myötä kaikki palvelut ja muutkin hinnat nousevat niin, että keskituloistenkin palkat uhkaavat loppua kesken.
Vaikutus on kovin heille, joiden taloudessa ei ole särkymävaraa. Kun kaikki rahat ovat jo valmiiksi menneet perustarpeisiin, ei ole mahdollista vaihtaa edullisempaan.
Brittiläisittäin julkisissa vuokra-asunnoissa asuvat ovat jo pitkään voineet valita lämmön ja ruoan välillä. Kun asunnon lämmityslaite toimii kolikoilla, jotka syötetään laitteeseen, jotta lämmön saa päälle, on joka ilta mahdollista tehdä valinta käykö perheelle hakemassa makaronia vai ostaako illaksi olohuoneen patteriin lämpöä.
Suomalaisittain vaikea on ymmärtää myös ilmiönä alaikäisten kodittomuutta. Yksin Englannissa arvioidaan olevan yli 100 000 koditonta lasta ja nuorta. Ulkona tai porttikongeissa nukkuviin viitataan termillä ”sleeping rough”, karua nukkumista. Termi normalisoi tilanteen, jossa 16-vuotiaat kantavat kaupungin kaduilla makuupusseja ja käpertyvät kivijalan viereen yön tunneiksi. On hyvä ymmärtää, että kodittomuutta on myös Suomessa, mutta ilmiöön liittyy moniongelmaisuus, muun muassa päihteiden käyttö ja rajut mielenterveysongelmat. Se ei tee ilmiöstä hyväksyttävää. Silti puhutaan eri asiasta kuin jos kodittomuuden syy on ”vain” se, että rahat eivät riitä elinkustannuksiin.
Lisää aiheesta
Rautarouva Thatcherin perintö näkyy brexitin jälkeisessä maassa edelleen ja tuntuu vain vahvistuvan. Sosiaaliturvaa on nakerrettu monelta suunnalta, porvarivetoiset hallitukset ovat myyneet populistisia lääkkeitä tauteihin, joita pitäisi parantaa yhteiskunnan turvaverkkoja vahvistamalla.
Austerity, talouskuri, on uskomushoito, jossa valtion budjetin alijäämäisyyttä paikataan heikoimpien selkänahasta. Tähän tuntuu ainakin kokoomuksella ja perussuomalaisilla olevan intohimoja ja valmiutta täälläkin.
Haluan uskoa, että suomalaisen yhteiskunnan selkäranka ei kestäisi lasten kodittomuuden normalisointia. Haluan uskoa, että osaamme elinkustannusten nousunkin edessä pitää kiinni kynsin ja hampain siitä, että jokainen pärjää. Hyvinvointiyhteiskuntaan ei kuulu tilanne, jossa lapsiperheiden on päätettävä ruoan ja lämmön välillä. Tulevanakin talvena tarvitsemme molempia.
Hallituksen budjettiriihipäätös suomalaisten tukemiseen hintakriisissä on pelastus monille. Ja valaa uskoa siihen, että niin kauan kuin SDP on hallitusvastuussa, kaikki pidetään mukana.
Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kokkolasta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.