Entinen työministeri summaa Demokraatin haastattelussa tuoreita työmarkkinapoliittisia käänteitä ja vetää yhteen Sipilän hallituskauden aikana tällä saralla tapahtunutta.

Tuskin kellekään on ihme se, miten Ihalainen tiivistää tunnelmansa: Historiattomuus on vaivannut hallitusta ja monien muidenkin toimintaa. Sopimista ei ole arvostettu. Sitä ei ole nähty osaksi Suomen selviytymistarinaa. Aika ajoin työmarkkinoilla onkin ollut hyvinkin levotonta.

Ihalainen tiivistää sopimusyhteiskunnan toimivuuden riippuvan kahdesta isosta periaatteesta. Ensimmäinen on perusluottamus työmarkkinajärjestöjen välillä ja suhteessa hallitukseen sekä tähän liittyvä kyky tehdä ratkaisuja, jotka edellyttävät kompromisseja.

– Toinen kivijalka, jonka varassa on pystytty työmarkkina-asioita hoitamaan on ollut työ- ja virkaehtosopimusten vähimmäisehtojen kunnioittaminen. Nyt ne on haluttu poliittisen oikeiston retoriikassa vahvasti kyseenalaistaa.

Ihalainen huomauttaa, että yleissitovuuden purku räjäyttäisi kasvuun palkkaerot erityisesti miesten ja naisten välillä.

Takeltelevalla työmarkkinayhteistyönsä taipaleella hallitus on yrittänyt saada muun muassa aikaa lain, joka irrottaisi paikallisen sopimisen neuvottelujärjestelmästä. Näin ei lopulta kilpailukykysopimus-prosessissa käynyt.

Jos Ihalaisen mainitsemat kolme kivijalkaa, luottamus, yhteistyökyky ja yleissitovuus murtuisivat, ay-liikkeen toiminta kävisi vaikeaksi.

– Sen sijaan jos nämä peruskivijalat ovat kunnossa, takaiskuja pystyy ottamaan pienissä asioissa.

Niitä onkin ay matkan varrella ottanut. Kikyssä menivät muun muassa lomarahat ja hallitus teki lopulta lakiesityksen irtisanomisista. Jälkimmäinen tosin ei muuttane käytännössä mitään.

Hallituksen toiminnan päätepisteeltä aika ajoin näyttänyt yleissitovuudesta luopuminen johtaisi lakipohjaiseen minimipalkkajärjestelmään. Ihalainen toteaa, että se jäykistäisi palkkaratkaisuja. Yleissitovat työehtosopimukset joustavat enemmän alakohtaisiin tarpeisiin.

– Joskus oli tupo-ratkaisussakin mukana vähimmäispalkka. Siitä luovuttiiin, koska matalapalkka-alat arvioivat, että siitä tulisi palkkakatto.

SAK järjesti viime viikolla puolueitten puheenjohtajien tentin. Siellä, näin vaalien alla, puoluejohtajista ei löytynyt yleissitovuusjärjestelmän vastustajaa.

Asia on taatusti merkattu voimakkaasti kynää painaen SAK:n johdon ja muidenkin muistiinpanoihin. Pelko toki on, että voisi käydä kuten koulutuslupauksen kanssa, jonka porvarihallitus on raskaasti pettänyt.

– Se oli aika merkittävä linjaus ja viesti heille, jotka ovat yleissitovuutta kyseenalaistaneet, Ihalainen sanoo tyytyväisenä puoluejohtajien edesottamuksista SAK:n tentissä.

Syksyn jo rauhoittuneesta kuumasta puheenaiheesta, irtisanomislaista, Ihalaisen tulkinta on, että se oli viimeinen pisara palkansaajapuolelle. Siksi sitä vastustettiin niin kovasti.

– Se liittyi luottamukseen. Odotettiin, ettei hallitus enää tekisi tällaisia toimia. Siitä tuli siksi henkisesti ehkä asiaansa suurempi. Lopputulosta kun katsoo, vuorenvarmasti aidolla kolmikantavalmistelulla olisi päästy helpommalla ja ilman kriisitilanteita maaliin.

Kun pienten yritysten irtisanomisuojaa oltiin heikentämässä, Ihalainen seurasi hallituspuolueiden edesottamuksia tarkkaan. Eduskunnan käsittelyn yhteydessä kokoomus lähti jo pakittamaan ja hakemaan muita vaihtoehtoja. Tuolloin keskusta piti tiukasti kiinni hallituksen linjasta.

– Minun silmissäni kokoomus siirtyi nurkan taakse pitämään peukkuja ja keskusta jäi puolustamaan hallituksen esitystä. Työministeri Jari Lindström (sin.) oli varmasti virkansa puolesta ihmeissään, mitä tapahtui. Kokoomus meni tässä niin kuin maakunta-asiassakin sivummalle pitämään peukkuja ja Kepu jäi yksin. Kepu huomasi tämän ehkä itsensä kanssa vähän turhan myöhään ja puolusti sellaista, mikä ei kestänyt.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) päätti 2015, ettei se neuvottele enää keskitetysti palkanmuodostuksesta. Tätä päätöstä ja sen seurauksia on analysoitu hartaasti.

Ihalaisen mukaan tästä seurasi keskusjärjestöjen roolin suhteellinen heikentyminen myös muissa asioissa suhteessa maamme hallitukseen.

Suomen Yrittäjät on yrittänyt sitkeästi ja näyttävästi täyttää EK:n jättämättä tyhjiötä.

– Hallituksen ja Suomen Yrittäjien (SY )yhteistyö oli silmiinpistävää irtisanomislakia käsiteltäessä. Tämän kohinan jälkeen SY on ollut vähän hiljaisempi. Jos on tykinpiiput osoitettuna joka suuntaan kaiken aikaa ja näin aggressiivinen toimintatapa, jossa ystävät vähenevät, en tiedä, onko se heidänkään kannalta pitkän päälle järkevää. Eihän irtisanomislaki mennyt ollenkaan siihen maaliin, jota SY ajoi, Ihalainen pohtii.

Koska irtisanomislakikiistan kustannukset kaatuivat EK:n suurten yritysten päälle, EK oli pakotettu etsimään asiaan ratkaisuja tilanteen laukaisemiseksi.

– Suomen Yrittäjillä taasen oli edellytyksiä kriisiyttää tilannetta, mutta ei kykyä, en tiedä haluakaan, löytää ratkaisuja, Ihalainen näkee.

Ihalainen uskoo, että työnantaja- ja palkansaajapuolella on yhä halua sopia yhdessä kolmikantaisesti palkkaperusteisesta sosiaaliturvasta ja työlainsäädännöstä.

– Käytännössähän näin ei ole nyt oikein tapahtunut. Ei ole tullut yhteisiä aloitteita hallitukselle. Varmaan työnantajapuoli on juossut karkuun siitä pöydästä. Toivon, että voitaisiin palata hyvään käytäntöön, että työmarkkinajärjestöt tekisivät yhteisiä esityksiä, tavoitteita ja analyyseja.

Ihalainen kaipaa järjestöiltä aloitteellisuutta myös muun muassa ilmastoon, työympäristöön ja koulutukseen liittyvissä asioissa.

– Jos työmarkkinajärjestöt eivät itse niitä tee, tilan ottaa jokin muu. Nyt se on ollut hallitus.

Ihalainen toivoo järjestöiltä sopimuspohjaisia ratkaisuja neuvottelujärjestelmään mukaan lukien paikallisen sopimisen kehittämiseen.

– Pitäisi siirtyä puolustusasennosta aloitteentekijäksi. Tämä lisäisi uskottavuutta, että järjestöt voivat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Yhtä lailla Ihalainen toivoo yhteisiä avauksia yhteistoimintalaista ja henkilöstörahastojen kehittämisestä sekä sosiaaliturvauudistuksessa, joka on vielä haastavampi uudistus kuin sote. Henkilöstölle tulisi tarjota niin halutessaan mahdollisuus osallistua yritysten hallitustyöskentelyyn.

Esimerkiksi sosiaali- ja työttömyysturvan sekä osaamisen kehittämisen yhdistäminen on iso ratkaistava palapeli. Nyt aloitteita on tullut, mutta niitä on tippunut järjestö kerrallaan, ei niinkään yhdessä.

Ihalainen kaipaa ratkaisuja myös itsensätyöllistäjien ja alustatalouden synnyttämiin kysymyksiin, esimerkiksi miten huolehditaan siellä työskentelevien eläke- ja sosiaaliturvasta. Myös työssäolevien ammattipätevyyden päivittäminen on iso ratkaisua huutava asia. Tässä palkansaaja- ja työnantajajärjestöillä on paljon yhteisiä näkemyksiä.

Samoin sitä on perhevapaauudistus.

– Näyttäisi että siinä työmarkkinajärjestöillä on aika paljon yhteisiä nimittäjiä poliittisen kentän kanssa.

Seuraavaan hallitusohjelmaan Ihalainen toivoo järjestöiltä myös ehdotusta työllisyysasteen nostamiseksi, työvoiman tarjonta ja kysyntä huomioiden.

– Minäkin olen sitä mieltä, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, kunhan ei luoda kahden kerroksen työmarkkinoita. Yhtä lailla tänne jo tulleiden maahanmuuttajien työllistymisen tasoa on nostettava. Koulutus ja työ on juurevaa kotouttamista.

Sosiaali- ja terveysministeriön laajassa selvityksessä ruodittiin juuri osatyökykyisten reittejä työelämään. Raportin mukaan vuoden 2018 alkupuoliskolla noin 81 000 pitkäaikaistyöttömästä työkyvyttömiä oli 27 000 henkilöä, joiden oikea toimeentulo olisi työkyvyttömyyseläke.

Vähintään noin 16 000 työttömänä työnhakijana olevan työkykyä voitaisiin kohentaa hoidoilla ja kuntoutuksella.

Ihalainen toivoo työmarkkinajärjestöiltä yrityksille asti yhteistä toimenpideohjelmaa siitä, miten osatyökykyisiä saataisiin työllistettyä.

Myös kohtaanto-ongelman ratkaisemisessa kansanedustaja haastaisi työmarkkinajärjestöjä.

– Ehkä liikaakin painotan työmarkkinajärjestöjen keskinäisen pöydän tärkeyttä. Nyt kun luin tarkkaan EK:n tuoreen vaaliohjelman, kyllä sieltäkin kuitenkin löytyy aika monta asiaa, josta ay-liikekin luultavasti löytäisi yhdistäviä kiinnekohtia.

Kun Ihalaiselta kysyy, näkeekö hän ay-liikkeellä aihetta itsekritiikkiin, hän etsii myönteisen väylän vastata. Esimerkiksi työn murroksen hahmottamisessa ollaan Ihalaisen mielestä erittäin hyvin ajan hermolla.

– Enkä väitä ettei työnantajapuolellakin. Ei ole kysymys siitä, ettei hahmoteta tulevaisuuden asioita. Enemmän on kyse, mikä on se tapa ja millä tahtotilalla koetaan, että tälläkin akselilla voitaisiin asioita edistää eikä vain poliittisen päätöksenteon kautta, Ihalainen sanoo ja viittaa kritiikillään pikemminkin työnantajapuoleen.

Ihalaisen mukaan nimenomaan työnantajaleirissä innostuttiin nykyisen porvarihallituksen aikana hakemaan lyhytaikaisia voittoja poliittista reittiä pitkin.

Tulevan hallituksen hallitusohjelmaan pitäisi kirjata selkeästi, että aito kolmikantainen yhteistyö on tärkeä tukipilari ja yleissitovuudesta pidetään kiinni.

– Kyse olisi siitä, ettei tarvitsisi joka aamu miettiä, että mitä hittoa sieltä on tänään tulossa, sanoo Ihalainen, joka on haastattelun aikana kutsunut hallituksen toimintaa ”sähköjänispolitiikaksi”.

– Ay-liikkeen tehtävä on hallituspohjasta riippumatta arvioida omia tavoitteitaan suhteessa hallitukseen. Voisin kuvitella, että jos demarit ovat hallituksessa, ottamatta kantaa muihin hallituspuolueisiin, ymmärrys työmarkkinoihin ja niiden sielunelämään olisi nykyistä suurempi. Ei se tarkoittaisi jännitteettömyyttä hallituksen ja työmarkkinoiden välillä. Oli niitä minunkin aikana ihan riittämiin, Ihalainen toteaa SAK:n pitkään puheenjohtajuuskauteensa peilaten.

– Luulen, että SDP:n intressissä olisi rakentaa keskinäisen luottamuksen ja yhteistyökykyisyyden varaan. Mutta SDP:n ja ay-liikkeen pitää säilyttää omat roolinsa ja itsenäisyytensä. Jännitteitä niidenkin välille tulee ihan varmasti, se kuuluu demokratiaan ja etujärjestöjen rooliin, hän jatkaa.

EK:n vastavalittu puheenjohtaja Pekka Lundmark kuulutti EK:n linjan mukaisesti ensi töikseen julkisuuteen, että tupojen aika on ohi. Lauri Ihalaiselle ei tuota vaikeuksia allekirjoittaa, että näin varmaankin on.

– Luulen, että palkanmuodostus on pidempään liittotason ratkaisu ja siinä mietitään liitto- ja paikallisen sopimisen suhdetta.

Kun aiemmin koordinaatiota oli työnantaja- ja työntekijäosapuolten välillä, nyt sitä on korostetusti niiden sisällä. Viime liittokierroksella palkkaratkaisut olivat hyvin yhteneväisiä.

Suomen yhä surkeammalta näyttävät syntyvyysluvut ja heikkenevä huoltosuhde ovat nostaneet jo keskustelua, että olisi tehtävä myös uutta eläkeratkaisua.

Ihalainen ei tässä hoppuilisi. Paniikkiratkaisuihin ei ole tarvetta, mutta on tärkeä ennakoida arvioita tulevasta ikärakenteesta ja työllisyysasteesta, joilla on merkittävä vaikutus myös eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyteen.

– Seuraavia kymmenien vuosien askeleita pitää miettiä maltillisesti. Nyt on minusta vielä meneillään voimassaolevan ison eläkereformin toimeenpanovaihe, jotta todellinen työstälähtöikä nousisi.

Sen sijaan työkyvyttömyyseläkkeelle putoaminen on iso ongelma. Työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin pitää kiinnittää Ihalaisen mukaan paljon nykyistä enemmän huomiota.

Kansanedustaja Lauri Ihalainen ei pyri enää jatkokaudelle eduskuntaan. Toiveissa hänellä on, että SDP olisi suurin puolue, kun vaalien äänet on huhtikuussa laskettu.

– Ainoa mitä haluan sanoa, on se, että sillä tavalla kannattaa olla puheenjohtaja Antti Rinnettä siteeratakseni kaukaa viisas, ettei lähde turhan aikaisin spekuloimaan hallituspohjalla. Se aika tulee myöhemmin. Ja pitää varoa, ettei naulaa itseään sellaiseen nurkkaan, että on itse ulkona näistä keskusteluista.

– Uskon, että SDP:n kannatus tulee olemaan sitä luokkaa, että se pystyy olemaan hallituksen muodostajapuolue. Siihen pitää tähdätä. En lähde tämän laajemmin spekuloimaan. Parempi ensin katsoa vaalit, Ihalainen miettii.

Niitäkin voimia on, jotka katsovat, että porvarihallituksen pitäisi jatkaa, oli SDP:n vaalien jälkeen suurin puolue tai ei. Käytäväpuheissa SAK:ssakin tällaista skenaariota pidetään ainakin periaatteessa mahdollisena. Tämän taitaa olla Ihalainenkin kuullut.

– Ay-liikkeen puolelta varmaan huoli tulee siitä, että jos tämä porukka jatkaa, jälki on aika rumaa, Ihalainen arvioi.