Kannattaisi kuitenkin muistaa, että EU:n hallintorakenteet ovat sellaisia kuin ovat, koska demokraattisesti valitut päättäjät eivät ole halunneet tai jaksaneet niitä uudistaa. Toki taustalla on myös ihan ymmärrettävä pyrkimys huolehtia eri maista tulevan virkakunnan riippumattomuudesta mahdollista painostusta vastaan. Kohtuullista kuitenkin olisi, että vastuulliset päättäjät esittäisivät epäkohtia soimatessaan myös ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä.

EU:sta puhuttaessa puhutaan usein demokratiavajeesta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että EU-instituutiot ja unionin politiikka heijastelevat kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Sen kautta muodostuu jäsenmaiden hallituksia edustava neuvosto. Myös komission poliittinen väri rakentuu kansallisten vaalitulosten varaan. Euroopan parlamentti on suoraan kansalaisten vaaleissa valitsema ja toimii poliittisissa ryhmissä.

Brexitin toimeenpanosta ja sen käytännön vaikutuksista on vielä vaikea esittää pitäviä arvioita, jos se edes toteutuu. Yhdessä ääripäässä näkyy Ison-Britannian hajoaminen Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kapinaan. Selvää on, että David Cameronin vaalitaktikoinnista alkanut prosessi satuttaa eniten brittejä eikä siitä kannata laittaa EU:n piikkiin yhtään enempää kuin on kohtuullista. Brexit-kampanjan keulahahmon Boris Johnsonin pääministeritien torppaaminen alkuunsa kertoo tuloksen aiheuttamasta kauhusta toryjen sisäpiirissä.

Politiikka kaipaa omistajuutta. Tarvitsemme päättäjiä — eliittiä sanan parhaimmassa merkityksessä — jotka keskittyvät omaan tekemiseen muiden arvostelun sijasta, kykenevät hankkimaan ja jäsentämään tietoa sekä käymään vuoropuhelua kansalaisten kanssa päätöksistä ja niiden taustoista mielistelyn ja näennäisen kuuntelun sijaan. Kun Paavo Lipponen sanoi tv-haastattelussa, että hän olisi tehnyt toisin, jos olisi tullut valituksi EU:n johtoon, hätkähdin hieman. Sitten hoksasin, että niinhän se on: politiikan pitää olla tekemistä ja itsensä likoon laittamista, ei epämääräistä taivastelua ja syyllisten etsimistä.