Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Ulkomaat

27.8.2023 06:19 ・ Päivitetty: 27.8.2023 15:39

Itsenäisyys ei enää myy vaaleissa – onko Skotlannin nationalistien suosio hiipumassa?

Populismi ei ole kaikkialla saanut äärioikeistolaisia muotoja.

Eeva Lennon

Viha eliittiä ja vanhoja puolueita sekä jatkuvasti lisääntyvää eriarvoisuutta kohtaan on purkautunut myös vasemmistopopulismina, ja Ranskassa populismin aalto toi valtaan Emmanuel Macronin ja hänen uuden keskustapuolueensa. Skotlannissa populismi lietsoi Skotlannin itsenäisyyspyrkimystä ja nosti sitä ajavan Skotlannin kansallisen puolueen eli SNP:n valtavaan nousuun.

Emmanuel Macron ja SNP:n johtajat Alex Salmond ja Nicola Sturgeon ovat olleet poikkeuksellisen lahjakkaita poliitikkoja vääntäessään populismin itselleen edulliseksi liikkeeksi ja onnistuessaan pysyttelemään johtoasemissa pitempään kuin oikeistopopulistit Donald Trump ja Boris Johnson tai työväenpuolueen vasemmistopopulistinen edellinen johtaja Jeremy Corbyn.

SNP:n karismaattiset johtajat Salmond ja Sturgeon onnistuivat tekemään SNP:stä Skotlannin suurimman puo­lueen jonkinlaisena vaihtoehtoisena vasemmistopuolueena ja Britannian konservatiivisen hallituksen tehokkaana arvostelijana.

SNP:n valtasi jo vuoden 2011 vaaleissa Alex Salmondin johdolla Skotlannin parlamentin Holyroodin edustajapaikkojen enemmistön: 69 paikkaa parlamentin 129:stä paikasta. Britannian silloisen pääministerin David Cameronin oli siksi pakko antaa skoteille kansan­äänestys itsenäisyydestä, ja se pantiin toimeen 2014.

Nationalistit eivät tuolloin saaneet äänestäjien enemmistöä vakuuttuneeksi itsenäisyyden eduista. Unionistit, Skotlannin itsenäisyyden vastustajat, voittivat kansanäänestyksen varsin vakuuttavalla 55 prosentilla 45 prosenttia vastaan.

Alex Salmond luopui puolueen johdosta ja Skotlannin pääministerin eli ensimmäisen ministerin paikasta ja jätti ohjat pitkäaikaiselle apurilleen Nicola Sturgeonille.

NICOLA Sturgeonista ihmiset todella pitivät. Hän oli älykäs ja poliittisesti pätevä, määrätietoinen ja ponteva, mutta kuitenkin empaattinen ja vilpittömän tuntuinen.

Hänen työväenluokan taustansa ja siitä puheeseen jäänyt voimakas skottikorostus sai hänet tuntumaan läheiseltä tavallisille skoteille.

Eivätkä Nicola Sturgeonista pitäneet vain skotit. Monet englantilaiset sanoivat minulle, että jos tuo nainen olisi ehdolla Englannissa, he ilman muuta äänes­täisivät häntä.

Minäkin ihailin SNP:n johtajaa Britannian ehkä kyvykkäimpänä poliitikkona.

Sturgeonin aikana puolue menetti vaaleissa enemmistönsä parlamentissa ja hallitsi vähemmistöhallituksena.

Mutta nousu jatkui muissa vaaleissa. Skoteilla on oman Holyroodinsa lisäksi edustus Britannian parlamentissa, ja vuoden 2015 Britannian parlamenttivaaleissa SNP sai 56 paikkaa Skotlannin 59:stä paikasta. Siihen asti Skotlannissa dominoinut työväenpuolue sai tyytyä vain yhteen skottipaikkaan aikaisempien 40 paikan sijasta.

Nicola Sturgeon hallitsi nyt täydellisesti koko Skotlannin, Holyroodin ja oman puolueensa politiikkaa. Hänen miehensä Peter Murrell oli vielä puolueen hallinnollinen johtaja.

SEURAAVANA vuonna britit äänestivät itsensä ulos EU:sta. Mutta koska skotit äänestivät sankoin joukoin jäsenyyden puolesta, Nicola Sturgeon alkoi inttää, että skottien oli brexitin takia saatava uusi kansanäänestys itsenäisyydestä. Mutta hän ei saanut Britannian hallitukselta tarvittavaa lupaa äänestykseen.

SNP:n pakkomielteinen itsenäisyyspyrkimys alkoi käydä skottien hermoille. Vaikka skotit olivat raivoissaan brexitistä, enemmistö ei gallupien mukaan halunnut taas uutta kansanäänestystä.

Äänestäjät eivät useinkaan jaksa kannattaa poliitikkojen suuria ideoita pitkään. Vallankumousta seuraa aina restauraatio: ihmiset haluavat olojen normalisoitumista paneutuakseen arkeensa, jonka kohentamista suuret tavoitteet häiritsevät.

Nytkin alettiin valittaa, että kansanäänestyksen vaatiminen oli vienyt SNP:n hallitukselta Skotlannissa huomion muilta poliittisilta ongelmilta, joita työväenpuolue oli hoitanut paremmin. Varsinkin Skotlannin koulutustaso on jatkuvasti laskenut SNP:n valtakaudella.

Sturgeonin ja Alex Salmondin välit rikkoutuivat muista syistä, ja Salmond perusti uuden puolueen Alban, joka tosin menestyi huonosti politiikassa.

Nicola Sturgeonin ja hänen äänestäjiensä tiet erkanivat lopullisesti, kun Sturgeonin hallitus halusi alentaa sukupuolen muutosoikeuden alarajan iän kahdeksastatoista kuuteentoista.

Britannian hallitus käytti hyväkseen valtaoikeuksiaan ja esti lainsäädännön hyväksymisen Skotlannin äänestäjien enemmistön siunauksella. Äänestäjiä suututti myös, että kahden naisen raiskaaja pantiin naisten vankilaan, koska hän oli raiskauksen jälkeen muuttanut sukupuoltaan.

Puolueen raha-asioissa alkoi ilmetä sotkuja, joita poliisi selvittelee vieläkin. Nyt alettiin vaatia Peter Murrellin eroa. Nicola Sturgeon vakuutti, että mitään laitonta ei ollut tehty.

Mutta sitten Sturgion yhtäkkiä erosi ja saattoi äkkilähdöllään puolueensa melkoiseen sekasortoon.

Seuraavasta sukupolvesta ei löytynyt yhtä päteviä ja karismaattisia johtajia. Puolue joutui tyytymään kokemattomaan ja hyvin vähän karismaattiseen Humza Yousafiin, koska ennakkosuosikki, hyvin uskonnollinen Kate Forbes ilmoitti, että hän ei hyväksy homoavioliittoja.

Myös epäilyt Skotlannin mahdollisuuksista selvitä EU:ssa taloudellisesti yksin ilman Englantia ovat alkaneet jäytää nationalistien asiaa. Jos Skotlanti olisi EU:ssa ja muu Britannia ei, se nostaisi kaiketi kaupan esteitä Skotlannin ja sen suurimman kauppakumppanin väliin.

SKOTLANNIN nationalistien tulevaisuus on myös Britannian työväenpuolueen kohtalonkysymys. Nationalistien syrjäytettyä työväenpuolueen Skotlannin tärkeimpänä puolueena, työväenpuolue menetti mahdollisuutensa voittaa vaalit Britanniassa, sillä Skotlanti oli sen tärkeimpiä tukialueita.

Mielipidetutkimusten mukaan SNP:n todennäköiset menetykset koituisivat nyt työväenpuolueen hyväksi ja vahvistaisivat Keir Starmerin johtaman puo­­lueen mahdollisuuksia voittaa viimeistään ensi vuoden joulukuussa pidettävät parlamenttivaalit Britan­niassa.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU