Itsenäisyyssenaatin jäsenten tiedetään kokoontuneen vielä 1930- ja 1940-luvuilla, mutta heidän jälkeläisensä tapasivat näin monilukuisesti lauantaina ensi kerran. Jo etukäteen tapaaminen herätti suurta mielenkiintoa.

– Olen vuosien mittaan työelämässä ja muuten tavannut yksittäisiä henkilöitä, joilla on omaa sukutaustaa. Mutta tämä on todella mielenkiintoinen tilaisuus, sanoo P.E. Svinhufvudin pojanpojanpoika Eino Svinhufvud.

Castrén-suvun kolmatta haaraa edustavan Yrjö Castrénin mukaan alusta lähtien oli selvää, ettei tapaamiseen laadita laajaa ohjelmaa.

Castrén uskoo, että Säätytalon tapaaminen yhdistää sukuja. Tämä on ollut hänen mukaansa aistittavissa jo ennen varsinaista tapaamista. Yrjö Castrén edustaa vuonna 1917 sisäasiaintoimituskunnan päällikkönä toiminutta Arthur Castrénia.

Jo valmistautuminen Säätytalon tilaisuuteen on avartanut sukujen tietämystä toisistaan. Tämän huomasi esimerkiksi Markku Aalto-Setälä, joka on E.N. Setälän sisaren pojanpojanpoika.

Itsenäisyysjulistuksessa olivat kyllä nimet, mutta muutamat suvut eivät olleet juurikaan tuttuja ennen.

– Nyt ovat kaikki muutkin (itsenäisyys)senaattorit tulleet tutuiksi. He olivat lähtöisin eri puolilta Suomea ja edustivat eri aloja, hän sanoo.

E.N. Setälän merkitys valkeni Aalto-Setälälle lapsena 1960-luvun puolivälissä postimerkkiharrastuksen myötä.

– Vuonna 1964 julkaistiin E.N. Setälän syntymän satavuotispäivän kunniaksi hänestä postimerkki. Silloin havahduin, että jaha oikein postimerkki oli sukulaisesta tehty, Aalto-Setälä kertoo.

Tiedossa oli myös, että itsenäisyysjulistus oli E.N. Setälän käsialaa.

– Muutama senaattori oli tarkastamassa kieliasua ja muuta, mutta tekstin laadinta oli heti alkumetreillä hänen tehtävänsä.

E.N. Setälä toimi jatkossa useammassa hallituksessa ja diplomaattina Kööpenhaminassa ja Budapestissa. 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet puolestaan muistavat varmasti Setälän kieliopin.

Eino Svinhufvudin mukaan isoisänisä P.E. Svinhufvud oli tiukka laillisuusperiaatteen kannattaja. Tämä tuli esille vaikkapa silloin, kun Lapuan liikkeessä mukana ollut Eino Svinhufvudin isänisä (P.E. Svinhufvudin poika) olisi halunnut osallistua Mäntsälän kapinaan 1932.

– Siihen tuli aika jyrkkä kielto. Sinne ei saanut mennä.

Itsenäistymisprosessi loppuvuonna 1917 osui aikaan, jolloin Venäjällä oli käynnissä bolshevikkien vallankumous, Suomessa oli levottomuuksia ja lisäksi maassa oli noin 100 000 venäläistä sotilasta.

– (Itsenäisyyssenaatin) jäsenet olivat todella rohkeita miehiä, Yrjö Castrén sanoo.

Kyse oli hypystä tuntemattomaan.

STT–EEVA NIKKILÄ-KIIPULA