Keskustelua herätti aamupalan syömättä jättämisen lisääntyminen. Tästä nousi itselleni välittömästi flashback lapsuudesta ja niistä aamuista, kun jääkapissa oli vain valo, ja oli pakko vain heittää rotsi niskaan ja lähteä nälkäisenä kouluun. Tästä heräsikin mielessäni kysymys myös valtuuston kokouksessa siitä, että miten karsitaan ne oppilaat joukosta, joilla ei ole kotona mahdollisuutta aamupalaan. Yksinkertaisesti kaappi on tyhjä ja on saattanut olla koko viikonlopun ja viimeksi perjantaina on syöty lounas koulussa. Kysymykseeni ei osattu vastata – ja niin oletinkin.

Kirjoitan päihdeperheen lapsi -aiheesta, koska olin itse sellainen. Mitä päihdeperheessä eläminen on lapsen näkökulmasta? Lapsi ei uskalla välttämättä tuoda julki opettajalle tai kouluterveydenhoitajalle niitä ongelmia mitä kotona on. Lapsi pyrkii pitämään kulissit pystyssä viimeisen asti, vaikka kotona olisi todella turvatonta. Miksi lapsi suojelee vanhempiaan, vaikka hän samalla tekee karhunpalveluksen itselleen ja traumatisoituu? Koska lapsi luottaa ja rakastaa vanhempiaan, vaikka hän ei itse saa muuta kuin täyttämättömiä lupauksia ja turvattomuutta. Lapsi kokee myös häpeää, eikä halua tulla nähdyksi vaikeuksiensa kanssa.

Päihdeperheen lapset joutuvat usein asemaan, jossa he ottavat aikuisen roolin, kun vanhemmat eivät kykene sairautensa vuoksi toimimaan vanhempina.

Kuinka me erotamme päihdeperheen lapsen koulun käytävältä? Tuskin mitenkään. Itse erotuin tupakalle haisevilla vaatteilla, eikä minulta kysytty koskaan onko sinulla kaikki hyvin, kun suoritin ja pärjäsin hyvin koulussa. Vasta sitten kysyttiin, kun koulunkäynti ei enää kiinnostanut ja silloinkin vastasin kaiken olevan kunnossa.

Tässä on se suuri ongelma: jos lapsi pärjää hyvin koulussa, niin häneltä ei kysytä onko kaikki hyvin.

Kuinka paljon näkymättömiä lapsia laahustaa nälissään aamulla kohti koulua pala kurkussa ahdistuksen tunteesta. Mielessä pyörii maanantai aamuna se, oliko joku nähnyt vanhemman viikonloppuna kylällä humalassa ja ottaako joku puheeksi asian koulussa. Pelon ja häpeän tunne kasvaa entisestään.

Päihdeperheen lapsi taistelee tunteidensa kanssa, jokaisen minuutin tunnista ja pelkää tulevan nähdyksi ja silti toivoo, että joku tulisi ja pelastaisi hänet.

Kirjoittaja on Perhon sosialidemokraattien puheenjohtaja ja kunnanvaltuutettu.