Ja kun raha on kyseessä, jalkapallon liepeillä pörisee monenkaltaista sakkia. Kun MM-kisoja myönnetään eri puolille maailmaa, niin usein reilun pelin säännöt unohdetaan ja kuvioihin astuu korruptio. Tästä on lukuisia esimerkkejä eri rangaistuksien muodossa.

Myös politiikka on vahvasti kuvioissa. Urheilun avullahan on maailmassa aikaansaatu merkittäviä poliittisia edistysaskeleita. Siksi on pelkästään hyvä, että politiikka kuuluu erottamattomasti urheilun yhteyteen. Politiikkaa käytetään myös vallan ja suosion välineenä. Se on nyt nähtävissä Venäjällä MM-kisojen yhteydessä esimerkiksi valtion päämiesten osalta. Suomenkin poliittinen johto on boikotissa mukana. Eikä ensi kertaa. 1960-luvulla kaikki Suomen urheilijatkin jäivät pois Ateenan EM-yleisurheilukisoista Kreikan
sotilasjuntan tekojen vuoksi.

Myönteisimpiä urheilun ja politiikan saavutuksia on Kiinan ping-pong-diplomatia. Sen sijaan kielteisimpänä puolena muistetaan 1956 Melbournen olympiakisat, joiden vesipallo-ottelussa Neuvostoliitto-Unkari vesipalloaltaan vesi värjäytyi punaiseksi verestä. Syynä olivat Neuvostoliiton hyökkäykset Unkariin.

Muun muassa Pietariin rakennettiin maailman kallein, miljardin maksanut jalkapallostadion. Rakennelmaan riitti rahaa, vaikka kansa käpristelee talousvaikeuksissa. Tämä on esimerkki siitä miten suuressa arvossa urheilu on yleensäkin maailmalla.

Jalkapallo on vuosien saatossa ottanut muutosaskeleita. Useimmat valmentajat lähtevät siitä, että oman pään on pysyttävä puhtaana, jolloin peli on ikävän puolustusvoittoinen. Ennen hyökkäyspäässä kolisi iloisesti, kun eturivissä oli 5 hyökkääjää ilotulituksissa. Nyt useimmiten vain yksi. Maalit ovat olleet kortilla ja siksi ilot vähissä. Poikkeuksiakin on joitakin.

Kuka voittaa maailmanmestaruuden, se on vielä täysin auki.

Mestaruudesta on Venäjällä kamppailemassa 32 karsintojen kautta selviytynyttä eri maanosien valtiota. Kamppaillaan 64 peliä ja mestari on selvillä 15.7. Saksa puolustaa mestaruutta.

Yleisurheilu on yksi suurista suomalaisista urheilulajeista. Urheilussa ylipääbnsä olimme maailman kärkipään maita aina niin kauan, kunnes vuoden 1952 jälkeen amatööriurheilu loppui ja urheilusta tehtiin ammatti. Silloin maailman nuoret ryhtyivät hankkimaan leipää urheilun avulla.

Tänä päivänä meillä ovat jäljellä vain muistot laakereilla kruunatuista menestyjistämme. Meitä suomalaisia on vain tänä päivänä 5,5 miljoonaa materiaalina. Tämä vähyytemme selittää myös yleensäkin urheilumme takapakin maailmalla.

Edessä ovat nyt yleisurheilun EM-kisat Berliinissä elokuussa. On tietysti tärkeää olla mukana, mutta sinne emme matkaa kovinkaan ruusuisin toivein. Mitalien tuottajia ei ole ainoatakaan, ellei kolmiloikkaajamme niihin yllä. Keihäänheitossa toiveemme ovat vähissä. Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ovat varjoja entisestään, ja heidän veroisiaan uusia tähtiä ei ole kuin yksi. Hänkin on loukkaantumisaltis.

Keihäshegemoniaa hallitsee kolme yli 90 metrin heittäjää Saksasta sekä virolainen Magnus Kirt. Ollaan kuitenkin iloisia kun urheilun liekki lepattaa urheilussa ja liikunnassa kansamme terveyden hyväksi.