Politiikka
11.6.2023 05:30 ・ Päivitetty: 11.6.2023 06:32
Janne M. Korhosen essee Demokraatissa: Tällainen olisi demareille uusi Forssan ohjelma
Sosialidemokratian tavoite seuraavalle 50 vuodelle voisi kliseemäisten ismien sijaan olla kaikkien vapaus – ja reilummin jaettu valta.
Sosialidemokraattiset puolueet ovat aina tavoitelleet ennen kaikkea ihmisten vapautta ja itsenäisyyttä. Kaikkien suomalaisten vapaus ja itsenäisyys, sekä poliittinen että taloudellinen, ovat olleet Suomen sosialidemokraattisen puolueen tavoite jo pitkälti yli vuosisadan ajan.
Nämä tavoitteet kirjattiin 120 vuotta sitten Forssassa sosialidemokraattisen puolueen puolueohjelman ensimmäiseen kappaleeseen. Aikanaan hämmästyttävän radikaali Forssan ohjelma ohjasi SDP:n työtä vapauden, kansanvallan ja oikeudenmukaisuuden puolesta peräti 49 vuoden ajan. Nyt Suomi on itsenäinen ja vakaa demokratia, jonka asukkaat kuuluvat maailman onnellisimpiin, vapaimpiin, itsenäisimpiin ja hyvinvoivimpiin ihmisiin.
Pohjoismaisen sosialidemokratian suurin saavutus, vahvasti säänneltyyn markkinatalouteen perustuva hyvinvointiyhteiskunta, on lukuisista puutteistaan huolimatta osoittautunut käytännössä kaikkia kokeiltuja vaihtoehtoja paremmaksi.
DEMARIEN aikanaan radikaaleina pidetyistä ja ankarasti vastustetuista ehdotuksista on tullut niin itsestään selviä, että nykyään jopa oikeistopuolueiden keskeisiin vaalilupauksiin – ainakin retoriikan tasolla – kuuluu hyvinvointivaltion turvaaminen.
Maailma ei kuitenkaan ole valmis. Sosialidemokraattien arvot – vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus – toteutuvat
edelleen hyvin epätäydellisesti.
Tekniikan ja talouden kehityksen hedelmät on jaettu niin pitkään niin epätasaisesti, että esimerkiksi Yhdysvalloissa eriarvoisuus on jälleen yhtä suurta kuin se oli Forssan ohjelman kirjoittamisen aikaan. Omalla työllään pääomatulojen sijaan elävät, tuo sosialidemokraattien perinteinen kannattajajoukko, on jakautunut voittajiin ja häviäjiin: hyväosaisiin ja epävarmuudessa eläviin huono-osaisiin.
Lisää aiheesta
Kilpailuyhteiskunnassa ei voi olla voittajia ilman häviäjiä, ja murheellisen moni on syrjäytetty käytännössä kokonaan yhteiskunnasta.
Mitä eriarvoisempi yhteiskunta, sitä useampi on valmis alistamaan heikompiaan voittaakseen itse.
SAMAAN aikaan joudumme pohtimaan entistäkin totisemmin, onko sivilisaatiolla ylipäätään tulevaisuutta. Tekniikan kehitys on antanut ihmisille voimia, joita Forssan ohjelman allekirjoittajien olisi ollut vaikea kuvitellakaan. Voimien mukana ei kuitenkaan tullut niiden turvalliseen käyttöön tarvittavaa viisautta.
Vanhat vaarat, sodista ja kulkutaudeista joukkotuhoon, uhkaavat edelleen. Vanhoja vaaroja kärjistää, ja aivan uudenlaisia vaaroja aiheuttaa, teollisen sivilisaation edelleen käymä valloitus-, riisto- ja tuhoamissota maapallon muuta elämää vastaan.
Ulkoisen, etupäässä fossiilisen energian voimin toimivat koneet ovat antaneet sivilisaatiolle vastustamattoman yliotteen vuosituhantisessa kamppailussa ihmisen ja luonnon välillä. Sivilisaatio on ottamassa murskavoiton omasta elossapitojärjestelmästään.
Syvimpänä syynä näihin kaikkialla havaittavissa oleviin kehityskulkuihin on sama epäkohta, jota vastaan sosialidemokraattinen liike alun perin nousi: valta päättää taloudellisista ja poliittisista kysymyksistä on jakautunut äärimmäisen epätasaisesti.
Jyrkät valtahierarkiat – kuten Forssan ohjelmassa tuomitun kapitalismin tuottamat – ruokkivat holtitonta kilpailua vallasta ja statuksesta ihmisten, ryhmien ja kokonaisten maanosien välillä.
Mitä eriarvoisempi yhteiskunta, sitä huonommissa olosuhteissa häviäjät joutuvat elämään, ja sitä enemmän ihmiset joutuvat pelkäämään hierarkiassa putoamista.
Mitä eriarvoisempi yhteiskunta, sitä useampi on valmis alistamaan heikompiaan voittaakseen itse. Sitä useampi on myös pakotettu alistamaan välttääkseen joutumasta itse alistetuksi. Sitä vaikeampaa on myös sopia yhteisistä rajoista kilpailulle, sen keinoille, tai edes yhteisen ympäristön riistolle.
Tämä kannustaa kaikkia hyväksikäyttämään kaikkia, jotka ovat liian heikkoja vastustaakseen hyväksikäyttöä.
Jotta kaikki voivat olla vapaita, kaikilla on oltava tarpeeksi valtaa.
VAPAUTTA ei voi olla ilman valtaa, eikä valtaa ilman vapautta. Sosialidemokratian tavoitteena on edelleen kaikkien vapaus ja itsenäisyys. Jotta kaikki voivat olla vapaita, kaikilla on oltava tarpeeksi valtaa. Toisin sanoen, vain demokraattisesti ja reilusti jaettu valta voi taata kaikkien vapaudet.
Uudet tekniikat tai talouden kasvu eivät voi murtaa eriarvoisuuden hierarkioita, ellei vallan eriarvoiseen jakautumiseen puututa.
Ongelma ei ratkea vaihtamalla valtahierarkian huipulla olevat toisiin, eikä myöskään vaihtamalla hierarkia toiseen, kuten kapitalismin taloudelliseen valtaan perustuva hierarkia neuvostososialismin poliittisen vallan hierarkiaan.
Jyrkät valtahierarkiat ja vallan keskittyminen ovat itsessään vaara vapauksille, riippumatta hierarkian tarkoituksesta, vallan muodosta tai sen keskittymisen keinoista.
Mennyt vuosisata on myös tyhjentävästi osoittanut sosialidemokratian rauhanomaisten, parlamentaaristen reformien paremmuuden väkivaltaan ja vallankumouksellisuuteen nähden.
Mennyt vuosisata on lisäksi osoittanut, että demokratian on edistyttävä, tai se taantuu. Demokratiaa ja vallan reilua jakoa on edistettävä jatkuvasti sekä Suomessa että kansainvälisesti, yksin ja yhteistyössä kaikkien demokratiaan ja tasa-arvoon uskovien kanssa.
Millaisia vaatimuksia sosialidemokraattien tulisi seuraavalle 50 vuodelle esittää? Janne M. Korhonen laati yksityiskohtaisen ohjelman, joka on luettavissa Demokraatissa 11/23.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
Lisää aiheesta
Päätoimittajalta
10.6.2023 05:20
Taistelutoverit, puoluetoverit: vasemmiston tavarits-puhuttelussa on gulagin kosketus