Tämän tekstin julkaisun hetkellä on kulunut 500 päivää Petteri Orpon (kok) hallitusohjelman julkistamisesta.

Jos hallitus istuu koko vaalikauden, on taipaleesta takana aika lailla tarkkaan ensimmäinen kolmannes. On siis hyvä hetki nostaa muutamia ohjelman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kirjauksia esiin. Tässä kohtaa kun olisi oletettavissa, että merkkejä asioiden etenemisestä olisi näkyvissä.

Turvallisuuteen liittyvät luvut löytyvät aivan ohjelman lopusta. Hallitusohjelman luku 8 on otsikoltaan “Uuden aikakauden ulko- ja turvallisuuspolitiikka”. Yhdeksäs luku käsittelee Euroopan unionia ja kymmenes kriisinkestävää oikeusvaltiota. Hallitusohjelman viimeinen varsinainen luku näiden jälkeen käsittelee liikuntaa.

JULKISTA keskustelua Suomen Nato-yhteensopivuudesta ovat hallinneet asevoimiemme vahvuus ja pitkään rakennettu tekninen yhdenmukaisuus Nato-maiden joukkojen kanssa.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että “Suomi osallistuu täysimääräisesti
Naton kaikkeen toimintaan” ja erikseen nostetaan esiin ydinaseet. Itsekin lapsuuteni ja nuoruuteni totaalista ydinsotaa mahdollisena pitäneenä ymmärrän hyvin, miksi aiheesta on niin vaikeaa keskustella.

Mutta karu totuus on nyt se, että ydinaseet omalta osaltaan suojelevat meitä Venäjältä ja meidän tulisi osata keskustella niistä osana maanpuolustustamme.

1980-luvun soundilla otetut “kaikki tuhoutuu” -pohjaiset kannanotot eivät nyt vie asioita eteenpäin. Vaikka on siis silti edelleen mahdollista, että ydinsodassa kaikki tuhoutuu.

Varmaankin juuri siksi hallitusohjelmaan on myös kirjattu, että “Suomi vahvistaa osaamistaan ydin­aseisiin liittyvissä kysymyksissä.”

Ulko-ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sama asia on muotoiltu, että “Suomi vahvistaa osaamistaan ydinasepelotteeseen liittyvissä kysymyksissä.”

Jälkimmäinen muotoilu lienee tarkoitettu lievemmäksi, sillä hallitusohjelmaan verrattuna UTP-selontekoa mukana olivat valmistelemassa kaikki eduskuntapuolueet.

SUOMI TAVOITTELEE hallitusohjelman mukaan myös Naton osaamiskeskuksen
sijoittamista tänne. Samoin Suomi profiloituu ohjelman mukaan puolustusliitossa muun muassa tekoäly- ja kvanttiteknologiassa.

Kuitenkin Suomi torppasi välittömästi ehdotuksen, josta Helsingin Sanomat kertoi Yhdysvaltain suurlähettilään Douglas Hickeyn lähtöhaastattelussa 18.9.2024 näin:

“Yhdysvallat toivoo edelleen, että Suomi perustaisi tekoälyyn ja kvanttilaskentaan keskittyvän osaamiskeskuksen.

”Mielestäni se on hyvin vakuuttava idea, joka ei olisi hyväksi vain Suomelle vaan koko liittokunnalle”, Hickey arvioi.”

Torjuvuuden perusteella hallituksella on tähtäin jonkin muun osaamiskeskuksen perustamisessa Suomeen, mutta on vaikeaa kuvitella sen olevan jotenkin merkittävämmällä aihealueella kuin tekoäly ja kvanttilaskenta.

SIVIILIPALVELUKSEN järjestelmää pitää ohjelman mukaan kehittää
kokonais­turvallisuuden toimintamallin näkökulmasta.

Löytyy myös erillinen kirjaus siitä, että hallitus aikoo mahdollistaa siviilipalvelushenkilöstön käyttämisen väestönsuojelutehtäviin. Tällaisten resurssien luominen on erinomaisen järkevää, mutta siihen luomiseenkin tarvitaan resursseja, joita nyt ei näytä olevan.

Eräs hyvin mielenkiintoinen kirjaus koskee Venäjän vaikutustoiminnan selvittämistä: “Hallitus toteuttaa ulkopuolisen tutkimushankkeen Venäjän laaja-alaisesta vaikuttamisesta Suomeen 2000-luvulla.”

Toistaiseksi mitään tietoa hankkeen etenemisestä ei ole. Mutta olisihan se komeaa, jos tutkimushankkeen käynnistämisestä kerrottaisiin noin kuukauden päästä 5.12., itsenäisyyspäivän aattona.

Silloin tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi hallituksen ajaman ratkaisun ottaa Venäjän valtion ydinasetoimittaja Rosatom kotimaisen Fennovoima-hankkeen toteuttajaksi.

TÄMÄ HALLITUS on koko olemassaolonsa kamppaillut sisäisten ja ulkoisten vaikeuksien kanssa. Paitsi että kuilu opposition suuntaan on leventynyt ja syventynyt, myös hallituspuolueiden keskinäinen tahtotila näyttää horjuvalta kun liikutaan turvallisuuskysymyksissä Puolustusvoimien ja poliisin tarpeiden ulkopuolella.

Hallitusohjelma on kuitenkin oikeasti sarja tahdonilmauksia, ei sitova tehtävälista. Mutta tässä kohtaa sen toteuttamista olisi hyvä jo kuulla, miten eri asioita edistetään tai myös se, jos niitä ei edistetä.