Suomen sotilaspoliittinen doktriini muuttui 4. huhtikuuta 2023 ratkaisevalla tavalla Nato-jäsenyydessä. Nyt Suomen puolustuksen viimekätisinä lukkoina ovat Nato-kumppanuus ja sen mukana myös Naton ydinaseiden luoma pelotevaikutus.

Sotilaspoliittisin termein kuvattuna siirtymä on tapahtunut pidäkkeestä ydinasepelotteeseen, eikä tätä muutosta ole Suomessa kokonaan sisäistetty.

– Vakavasti otettavaa keskustelua ydinaseista ei ole Suomessa juuri käyty lähes kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Stefan Forss.

Tämä näkyy julkisen keskustelutaidon puutteena, toistensa ohi puhumisena.

– Suomen tulee varautua myös odottamattomiin asioihin. Valitettavasti keskustelu lähitulevaisuuden mahdollisista näkymistä puuttuu Suomesta kokonaan, Forss arvelee.

Vuonna 2012 eläkkeelle siirtynyt Forss seuraa yhä tiiviisti alansa asioita ja kehitystä. Hän työskenteli vuosina 1985-2004 Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen ja ulkoministeriön rahoittamassa monitieteellisessä Styx-projektissa (Strategisten ja taktisten ydinaseiden kehityksen seurantaprojekti) tutkijajäsenenä.

Ei-salainen, joskin hyvin matalaa julkisuusprofiilia pitänyt ryhmä seurasi ydinaseiden ja ydinasepelotteen kansainvälisiä kehityssuuntia ja alan tutkimusta sekä raportoi niistä ulkopolitiikan päättäjille.

Ryhmä myös piti valtiojohdon ajan tasalla tekniikasta: mitä eri ohjustyypit tarkoittavat, miten niitä voi realistisesti torjua tai millaisia tuhovoimia aseilla on tavanomaisiin – yhä vaarallisemmiksi kehittyviin – räjähteisiin verrattuna. Tämä loi perspektiiviä suuren yleisön lohduttomiin käsityksiin siitä, että pienikin ydinräjähdys merkitsee maailmanloppua, eikä sellaiselta voisi suojautua.

Styx ajettiin alas vuoden 2004 lopussa, kun ulkoministeriö lopetti ryhmän rahoittamisen. Suomessa uskottiin naiivisti, että olemme siirtymässä ikuisen ydinrauhan aikaan.

NYT UHAT ovat taas konkretisoituneet: maailmassa on valtioita, joilla ei ole mitään pidäkettä olla painostamatta vastustajiaan joukkotuhoaseilla.

Forssin mukaan sekä suomalainen diplomaattikunta että alan tutkijat jakavat saman käsityksen:

– Ydinsulkusopimus NPT on Suomelle yhä keskeisen tärkeä, mutta Suomi ei pääse ydinsodan uhasta liittymällä ydinasekieltosopimukseen.

Jos esimerkiksi Venäjä jostain syystä haluaisi käyttää ydinaseitaan Suomen kaltaista Nato-rajamaata vastaan, se todennäköisesti tekisi sen kaikista sopimuspapereista ja kauniista julistuksistamme huolimatta.

Forss muistuttaa siitä, että lähitulevaisuus merkitsee hyvin ”haastavia aikoja”.

Helmikuussa 2026 umpeutuu Yhdysvaltain ja Venäjän solmima Uusi Start (New Start Treaty) -ydinaserajoitussopimus, jonka noudattamisen Venäjän presidentti Vladimir Putin tosin ilmoitti jäädyttävänsä jo vuonna 2023 kansakunnan tila -puheessaan.

– Start-sopimuksen tosiasiallisen päättymisen jälkeen Yhdysvallat ja Venäjä olisivat ensi kertaa sopimuksettomassa tilanteessa 1960-luvun lopun jälkeen.

Forssia huolestuttaa, että julkisuudessa ei keskustella lainkaan Start-sopimuksen päättymisen seurauksista. Hän hämmästelee vaikenemista tilanteessa, jossa Suomen sotilaspoliittinen doktriini on Nato-jäsenyyden mukana muuttunut ratkaisevasti.