Nyt näyttää siltä, että Euroopan unioni saa komissionsa kokoon suhteellisen nopeasti. Tämä on erinomainen asia, sillä päätöksentekokykyä tarvitaan varmasti edelleen.

Ursula von der Leyenin johtama edellinen komissio ja koko EU yllättivät varmasti itsensäkin, kun ne 2022 nousivat vahvaksi yhtenäiseksi toimijaksi Venäjän Ukraina-suurhyökkäyksessä. Nyt von der Leyen jatkaa asemassaan ja haasteita tulee olemaan tälläkin kaudella enemmän kuin tarpeeksi.

Suomen komissaariksi nousee Henna Virkkunen (kok). Hänen vastuualueekseen on määritelty teknologinen suvereniteetti, turvallisuus ja demokratia. Osa asioista on suoraan hänen salkussaan, osaa hän ohjaa komission yhtenä varapuheenjohtajana.

Virkkusen vastapuolena tulevat olemaan paitsi konnankoukkujaan tekevät autoritaariset maat, myös Yhdysvaltain teknologiajätit ja erityisesti somealustat.

Virkkunen tulee olemaan myös se komissaari, jonka vastuualueeseen kuuluu tekoälymurroksessa pärjääminen. Tähän liittyvät paitsi kehityksen luomat uhat, erityisesti autoritaaristen maiden suunnasta, myös unionin maiden johdattaminen tähän uuteen, entisestä monin tavoin poikkeavaan maailmaan.

Uskon, että Virkkusella löytyy enemmän kykyä ymmärtää murroksen valtavuus kuin monilla päättäjillä keskimäärin vaikuttaa olevan. Ja toivon, että hän kuuntelee ja kuulee alan asiantuntijoita ja yrityksiä. Tekoälyn kehitys kun tapahtuu nimenomaan firmoissa.

TEKOÄLYN kehityksen niin hyvät kuin huonotkin seuraukset muuttavat maailmaa melkeinpä kaikilla sektoreilla.

EU:n kaipaama tuottavuusloikka on mahdollista ottaa, mutta samaan aikaan on työmarkkinoiden rajujen muutosten takia pystyttävä vastaamaan tietotyönkin merkittävään vähenemiseen.

Tähän asti automatisaatio karsi lähinnä niin sanotun suorittavan portaan ja teollisuuden lattiatason tehtäviä. Nyt tietotyötä tekevien, hyvin koulutettujen ihmisten uudenlainen joukkotyöttömyys voi synnyttää melkoisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

TOIMENKUVAAN Virkkusella kuuluu myös teknologinen suvereniteetti. Se tarkoittaa kärjistetysti sitä, että meidän ei pitäisi hankkia kaikkea softaa Amerikoista ja rautaa Kiinasta. Siis että olisi olemassa enemmän eurooppalaista ohjelmisto-osaamista ja liiketoimintaa, jota voisi hyödyntää täällä valmistetuissa laitteissa.

Kuvaavaa tilanteen haastavuudelle on se, että yhdysvaltalainen puolijohdevalmistaja AMD osti taannoin suomalaisen tekoäly-yhtiö Silo AI:n kaikkiaan 614 miljoonalla eurolla. Isot amerikkalaistoimijat ostavat täältä osaamista, kun se on vielä halpaa.

Eurooppalaisen tekoälyn kehityksen kannalta voisi EU:lla olla mahdollisuus toimia datan tarjoajana tai lähteenä. Tekoälysovellukset kun voivat syntyä vain riittävän ja laadukkaan datan pohjalle, jonka avulla ohjelmisto koulutetaan.

Datalähteiden tarjoaminen on tavallaan sama asia kuin myisi maata maanviljelijälle. Sato tulee myytäväksi ja syötäväksi sitten aikanaan.

Kiinan ylivalta laitteissa jatkuu, vaikka se on suljettu pois esimerkiksi strategisesti keskeiseksi katsotusta 5G-verkon rakentamisesta.

Virkkusen rooteliin kuulunee sekin, että koko EU:n alueella tarkastellaan sitä, mitä kaikkea yhteiskunnassa on kiinni kiinalaisissa purkeissa ja mitä riskejä riippuvuudessa voi piillä.

KOMISSAARISALKUN pohjalta löytyy myös ikävämpi asia: Virkkusen pitää vastata EU:n maahanmuuttopolitiikasta.

Rajoja laitetaan kaikkialla kiinni sekä välineellistetyn maahantulon uhkien että maahanmuuttovastaisten voimien poliittisen nousun takia. Jäsenmailla on näitä koskeviin EU-päätöksiin niin suuria odotuksia, että homman hoitaminen läheskään kaikkia tyydyttävästi ei ole edes mahdollista.

Täytyy toivoa, että Virkkunen pitää samalla mielessään, että myös demokratian suojelu on hänen tehtäväkentällään.

Virkkusen pesti on iso, oikeastaan valtava. Hänen tehtävänään on ohjata merkittävältä osaltaan maanosamme pärjäämistä keskellä teknologista, geopoliittista ja yhteiskunnallista murrosta, jossa asiat kietoutuvat yhteen digitalisaation, turvallisuuden ja demokratian kautta.

Siinä sitä on savottaa kerrakseen.