Tasavallan presidentti Alexander Stubb puhui valtiopäivien avajaisissa siitä, miten maailmasta on tullut transaktionaalinen. Siis että asioita tapahtuu ja tehdään arvoa vaihtaen. Minä teen näin ja sinä annat tuota.

Vaikka Stubb ei maininnut Donald Trumpia, hänen kuvauksensa sopii täsmällisesti diilintekijänä esiintyvään presidenttiin.

Valtioilla ei tosiaan ole ystäviä, vain etuja. Mutta yleensä yhteisten näkemysten ja tavoitteiden synnyttämä liittolaisuus on ajateltu valtion eduksi.

STUBBIN ILMAISUTAPA kertoo siitä, että valtiojohdossa kieli pidetään nyt keskellä suuta. Kielellä joudutaan todennäköisesti vielä tekemään paljon muutakin, kun hoidamme suhteitamme Trumpin Yhdysvaltoihin.

Ikävä tosiasia on, että juuri nyt Suomen poliittiseen johtoon kuuluvien ihmisten ei tule isänmaan edun takia arvostella julkisesti Yhdysvaltain toimintaa tai varsinkaan sen presidenttiä.

Niin ei tee tällä hetkellä varmaan minkään muunkaan Yhdysvalloista riippuvaisen maan valtiojohto.

Kun Trump sai ison pyörän pyörimään niin kotimaan asioissa kuin ulkopolitiikassa, koin hyvin epämiellyttävän tunteen paluun. Tunnelmani olivat hyvin samanlaisia kuin talvella 2022 Venäjän Ukraina-suurhyökkäyksen käynnistyttyä.

Tässä ei ole kyse ihan niin selvästä ja shokeeraavasta tapahtumasta, vaan järkyttyminen ja epäusko rakentuvat pikemminkin jokaisesta uudesta pienestä uutisesta.

Erityisen kylmäävää on ollut seurata, miten Yhdysvaltojen johdon kaikkein kovimpien puheiden ja uhkailujen kohteeksi ovat joutuneet omat liittolaiset.

KUN VENÄJÄ lähes tasan kolme vuotta sitten ylitti rajansa ja hyökkäsi naapurimaahansa, teimme kansakuntana päätöksen sitoa turvallisuutemme Natoon ja Yhdysvaltoihin. Liittoutuminen oli järkevä ratkaisu, joka suojaa meitä aggressiivisen naapurin pyrkimyksiltä.

Trumpin takia tämä asema on nyt taas vaarantumassa – ja se palautti minulle ja varmaan monelle muullekin mieliin kolmen vuoden takaisen turvattomuuden tunteen.

Trumpin suhtautuminen Natoon tuo väkisinkin mieleen suojelurahoja naapuruston yrityksiltä keräävän mafiapomon. Pohjalla on toki se tosiasia, että useimmat demokraattisen Euroopan maat ovat laiminlyoneet ja laiminlyövät edelleen puolustuskykyään.

Mutta Yhdysvaltain aseteollisuudelle paljolti päätyvä puolustusbudjettien räjähdysmäinen korottaminen ei sekään ole ratkaisu Venäjän uhkaan.

Tällä hetkellä on vielä kovin epäselvää, mitä kaikkia vallansiirtoja Yhdysvaltojen sisällä on käynnissä ja mihin ulkopoliittisiin manöövereihin Trump tosiaan ottautuu.

Mutta kaikki jo nyt nähty asettaa Suomen ja länsiliittolaiset vaikeasti ennakoitavaan paikkaan. Yhdysvalloista on tullut sellainen valtio, jollaisilta se on tähän asti tarjonnut suojaa muille.

TÄSTÄ KERTOVAT maan hallintoon tehdyt laittomuudet, puheet Gazan väestönsiirroista, räikeän kolonialistiset vaatimukset muiden valtioiden alueiden haltuunotosta ja ylipäätään sanelupolitiikka, joka näyttää olevan Trumpin ulkopoliittinen tyyli.

USAID-ohjelman väliaikainen sulkeminen kirjaimellisesti tappaa ihmisiä nälkään ja aiheuttaa muutakin pahaa eri puolilla maailmaa.

Kovaa peliä oli myös lähimpien naapurimaiden talouden uhkaaminen tulleilla. Voimassaoleva vapaakauppasopimus Kanadan ja Meksikon kanssa on muuten Trumpin itsensä neuvottelema – ja se oli hänen omien sanojensa mukaan “fantastinen kaikille”.

Yhdysvallat oli viime vuonna Suomen kolmanneksi tärkein vientimaa, joten kauppasodan laajentaminen Eurooppaan vaikuttaisi meille heti.

PUHUTAAN SUORAAN: Suomen ja koko demokraattisen Euroopan on nyt tehtävä konkreettisia suunnitelmia, joissa maanosan turvallisuutta ei enää lasketa nykyiseen tapaan Yhdysvaltojen hyvän tahdon varaan. Yhdysvallat voi milloin tahansa poistua tästä turvan takaajan roolista kokonaan tai osittain.

Pahimmillaan Yhdysvallat voi omilla aluevaatimuksillaan tai Moskovan ja Pekingin kanssa tekemillään diileillä muodostua meillekin uhaksi.

Ongelmana on, että tällaisten suunnitelmien teko pitäisi tapahtua visusti piilossa Trumpin hallinnolta. Presidentin käytösmallin perusteella hän ottaisi ne petturuutena, omien etujensa ja pyrkimystensä vastaisina.

Tiedustelupalvelu CIA:lle on annettu nyt uusi rooli Trumpin politiikan edistämisessä esimerkiksi kauppaneuvottelujen yhteydessä. On todennäköistä, että Tulsi Gabbardin johtama Yhdysvaltain tiedustelukoneisto urkkii vastedes kaikkia ja kaikkea, minkä ajatellaan olevan Trumpin pyrkimysten vastaista.

Jos alan vanhat käytöstavat eivät enää päde, tiedustelutietoa meistä liittolaisista voidaan käyttää myös kauppatavarana vastustajillemme.

Suomella on nyt edessä yhden sortin vaaran vuodet, jotka jatkuvat ainakin Donald Trumpin presidentinkauden loppuun.