Jo nyt näyttää ikävältä tosiasialta, että jonkinasteinen konflikti Venäjän ja demokraattisten maiden välillä tulee joka tapauksessa jatkumaan.

Ei se ole edelleenkään sotaa siinä mielessä, että asevoimat ottaisivat mittaa toisistaan, ainakaan vielä. Mutta ei se ole myöskään rauhaa.

Kreml on ilmoittanut, että sen rauhanehtoihin kuuluvat myös Venäjälle annetut turvatakuut, jotka poistavat ”juurisyyt” sen aggressiotarpeille. Jo loppuvuodesta 2021 esitettyjen vaatimusten pohjalta voi sanoa, että näitä takuita voisi enemmänkin kuvata pyrkimyksenä luoda etupiiri maan länsirajalle. Erityisesti Ukrainan Kreml haluaa ulottuvilleen.

Kreml vaatii siis takuita oikeastaan sille, että naapurien olisi pakko hajaantua ja alistua sen etupiiriin.

Viime aikoina lukuisat sotilaat ja tiedustelupalvelut ovat arvioineet, että Venäjä on sotilaallisesti valmis hyökkäämään länteen viimeistään vuosikymmenen loppuun mennessä.

Toki lännessä on lukuisia äärioikeistolaisia tai Putinin Venäjään ystävyydellä suhtautuvia populistipuolueita, joiden kannatus kasvaa. Jos Saksassa valtaan nousee AfD, Britanniassa Reform ja Ranskassa Kansallinen liittouma, maanosa laskeutuu tottelevaisesti Putinin jalkojen juureen.

Joka tapauksessa täälläkin on käynnissä Venäjän käymä hybridisota, jolla se eri tavoin yrittää heikentää ja hajottaa demokraattisten maiden rintamaa. Osa tätä sotaa on noiden juuri mainittujen puolueiden ja eri poliittisten ääriryhmien tukeminen.

Tämä meidän yhteiskuntajärjestyksemme kaatamiseen tai rikkomiseen pyrkivä toiminta jatkuu riippumatta siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu tänä syksynä tai ensi keväänä.

OMAA KANSAANSA Venäjä valmistelee propagandan avulla kovien aikojen jatkumiseen. Maan viranomaiset lähettävät tällä hetkellä kansalaisille ja organisaatioille kirjallisia kyselyitä, joiden arvellaan liittyvän mahdolliseen uuden liikekannallepanon valmisteluun.

Itämeri on Venäjälle elintärkeä. Länsipakotteita kiertävän varjolaivaston öljynvienti pitää maan kansantalouden pystyssä. Noin 70 prosenttia myydystä öljystä kulkee Itämeren kautta.

Venäjän Itämeren laivasto harjoitteli vastikään uusien meridroonimallien käyttöä. Niiden avulla Venäjä parantaa kykyään hallita tai ainakin sulkea Itämerta tarvittaessa muilta käyttäjiltä.

Itämeren hallintaan tähtää käynnissä oleva Kaliningradin sotilaallinen vahvistaminenkin. Itämeren alueella merenkulkijoita kiusanneet GPS-häiriöt on paikannettu Kaliningradissa sijaitsevaan Pionerskin sotilastukikohtaan.

Venäjältä on viime aikoina kuultu useita ennustuksia siitä, miten länsi aikoo iskeä Itämerellä joko omissa tai valheellisesti Venäjän nimissä. Nämä voi lukea kotiyleisön valmisteluna sille, että Itämerellä voi tapahtua pian jotain (meille) epämukavaa.

Syyskuun keskivaiheilla Venäjä ja Valko-Venäjä pitävät yhdessä Zapad 2025 -sotaharjoituksen. Nämä säännölliset suurharjoitukset kiertävät eri sotilaspiireissä ja viimeksi Zapad (länsi) -harjoitus pidettiin 2021. Tuolloin se oli osa valmistautumista helmikuussa 2022 käynnistyneeseen suurhyökkäykseen Ukrainaan.

Tällä hetkellä eteläisessä Suomessa ja Baltiassa on poikkeuksellisen suuri määrä yhdysvaltalaisjoukkoja. Elokuun alussa Norjaan saapui kolme yhdysvaltalaista B-1-pommikonetta, joiden toimintasäde ulottuu sieltä helposti sekä Itämeren ympäristöön että arktiselle alueelle.

Riskejä tahallisille ja tahattomille aseellisten voimien yhteentörmäyksille on.

SAMAAN AIKAAN Venäjä viestinviejineen vakuuttaa meille ja liittolaisikseen haluamille globaalin etelän valtioille yleistä rauhantahtoaan.

Sitten kun asiasta puhutaan muullakin kuin periaatetasolla, Venäjä vetää esille ehtoja, jotka tekevät rauhasta, tai edes aselevosta, käytännössä mahdottoman.

Ei eurooppalaisia rauhanturvaajia Ukrainaan, ei Natoa mihinkään, ei suoria kohtaamisia Zelenskyin kanssa.

Ikävä kyllä Donald Trumpin Yhdysvallat mahdollistaa tämän pelin. Trump on kovista puheistaan huolimatta antanut Venäjän toimia täysin vapaasti. Kahden viikon määräaikoja Ukrainan siviilien tappamisen lopettamiselle on tullut ja mennyt.

Venäjä on aina ensin esittänyt taipuvansa vaatimukseen rauhan edistämisestä, ja pelannut näin aikaa itselleen. Trumpin pakotepelotteen laannuttua se on taas esittänyt uusia syitä, miksei rauhaa voi tehdä kuin heidän ehdoillaan.

Trumpin rauhanpainostus on koko ajan kohdistunut vain Ukrainaan ja muihin Euroopan demokraattisiin maihin.

En tiedä, kuinka kauan ukrainalaiset jaksavat käydä sotaa ja kuolla. Vaihtoehtona heille kuitenkin näyttää tällä hetkellä olevan Kremliltä tarjolla vain Venäjän ehtoihin alistuminen.

Euroopan demokratioiden oma etu on auttaa Ukrainaa torjumaan nämä saneluyritykset. Jos ukrainalaiset joutuvat alistumaan, Venäjä käyttää seuraavaksi meihinkin samanlaista taktiikkaa etujensa varmistamiseksi.