Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kolumnit

1.5.2026 16:00 ・ Päivitetty: 1.5.2026 16:41

Janne Riiheläinen: Uskoisiko Venäjä kaunista puhetta – vai huijaisimmeko taas itseämme?

Antti Pitkäjärvi

Viime päivinä Suomessa on kuultu puheenvuoroja, joissa on pohdiskeltu keskusteluyhteyden avaamista Venäjän suuntaan. Pohdinnat ovat toki olleet tulevaisuuteen katsovia, eivät niinkään äkkinäistä välien palauttamista ajavia.

Janne Riiheläinen

Taustalla on väikkynyt oletus, että tilanne olisi jotenkin muuttumassa siihen suuntaan, että puheväleillä olisi Venäjän kanssa pian saavutettavissa hyviä asioita.

Minulla on tästä oletuksesta selvä mielipide: ei pidä paikkaansa. Ei yhtään. Päinvastoin näyttäisi, että konflikti Venäjän ja eurooppalaisten demokratioiden välillä on eskaloitumassa, siis laajenemassa ja pahenemassa.

Nimittäin Vladimir Putinin Venäjällä ei mene nyt yhtään paremmin kuin ennenkään.

SIGNAALIT VENÄJÄN kansantalouden vaikeuksista ovat käyneet hälyttävimmiksi. Ukrainan aiheuttamien materiaali- ja sotilastappioiden korvaaminen on venäläisille yhä vaikeampaa ja kalliimpaa.

Pakotteiden etanadynamiitti lohkoo koko ajan palasia valtion varallisuudesta.

Venäjälläkin maan sisäisiä tyytymättömyyden osoituksia on noussut pintaan uudella tavalla. Mobiiliverkon sulkeminen on hankaloittanut jopa tähän asti huolella sodalta suojattujen moskovalaisten elämää.

Autoritaariselle hallinnolle tyypillisesti Venäjälläkin kritiikki esitetään usein siinä muodossa, että Putin ei tiedä epäpätevien alaistensa toilailuista. Hyvä tsaari, pahat pajarit -ajattelu toimii edelleen.

YHDYSVALTAIN hyökkäys Iraniin nosti öljyn maailmanmarkkinahintaa ja tämä lisää luonnollisesti Venäjän tärkeimmästä vientiartikkelista saamia tuloja.

Tosin ukrainalaiset ovat drooni-iskuillaan leikanneet Venäjän kykyä jalostaa ja viedä öljyään. Iso osa jalostuskapasiteetista on tuhoutunut tai seisahduksissa.

Venäjän tärkeimmät öljysatamat sijaitsevat Suomenlahden pohjukassa ja niihin tehdyt iskut verottivat ainakin väliaikaisesti vientikapasiteettia.

Putinin Venäjä on selvinnyt tähän asti Kiinan tuella suhteellisen hyvin pakotteista sekä sodan aiheuttamista kalustotappioista.

Suomen Pankin Bofit kuitenkin ennustaa, että kuluva vuosi on jo talousnäkymiltään Venäjälle nihkeä ja hankalammaksi menee. Ja tämäkin vain, jos mitään yllättäviä lisäshokkeja ei tule.

JOS VENÄJÄ jatkaa Ukrainan ja demokraattisen maailman uuvuttamista entiseen malliin, voi myös käydä niin, että venäläiset uupuvat ensin.

Siksi Putinin on ehkä tehtävä jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa merkittävä rytminvaihdos. On joko peräännyttävä tai hyökättävä yllätyksellisesti.

Siksi demokraattiset, helposti vaihtuvat johtajat ovat niin alttiita uskomaan rauhanlupauksiin.

Hänen sanomisensa kertovat rauhasta, mutta samaan aikaan hän paitsi rakentaa Venäjän sotakonetta, myös hyökkää monin tavoin demokraattisia maita vastaan.

SUOMI ja muut demokraattiset valtiot sen sijaan haluavat vilpittömästi rauhaa.

Tämä johtuu siitä, että länsimaat haluavat käydä kauppaa ja vaurastua. Kannusteena on politiikka: aina seuraavissa vaaleissa kansalaiset heittävät pihalle päättäjät, jotka eivät vaurauden tuomisessa onnistu. Sotaa ei halua kukaan.

Siksi demokraattiset, helposti vaihtuvat johtajat ovat niin alttiita uskomaan rauhanlupauksiin ja järkipuheen voimaan. Putinin Venäjä on vuodesta 2008 käyttänyt tätä länsijohtajien määräaikaisuutta hyväkseen.

Varsinkin Minskin prosessi Itä-Ukrainassa 2014 alkaneen sodan lopettamiseksi oli eri vaiheineen melkoista Saksan ja Ranskan johtajien hyppyyttämistä ilman mitään todellista aikomusta tehdä rauhaa. Nyt tästä samasta vetkuttelusta on saanut osansa Donald Trump, jota Putin on pelannut taitavasti.

TILANNE VOI olennaisesti muuttua vain, jos Venäjä päättää jostakin syystä luopua tavoitteestaan muuttaa koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä mieleisekseen, etupiireineen kaikkineen.

Tosin juuri viime joulun alla ulkoministeri Sergei Lavrov vahvisti, että Venäjän loppuvuodesta 2021 esittämät tekemät vaatimukset “turvallisuudesta” itselleen ovat vielä voimassa.

Aiemmista vaatimuksista poiketen pakettiin tosin kuuluu nyt myös vaatimus Suomen ja Ruotsin irtautumisesta Nato-jäsenyydestä. Merkkejä Kremlin suunnanmuutoksesta ei siis ole.

Sota, konflikti, sabotaasit, informaatiovaikuttaminen ja konnankoukut muun Euroopan suuntaan jatkuvat niin kauan kun Kremlissä uskotaan Putinin pysyvän vallassa ja pystyvän laajentamaan Venäjän valtapiiriä.

Voi hyvinkin olla, että Kreml pyrkii ratkaisemaan pitkittyneen ja mutkittuneen konfliktin jonkun länttä jakavan ja pelästyttävän eskalaation kautta.

De-eskalaatio eskalaation kautta tarkoittaa sitä, että osapuoli kärjistää tilannetta hetkellisesti saavuttaakseen paremmin päämääränsä ja tilanteen pysyvän rauhoittumisen.

Rajoitetuista, näytösluonteisista hyökkäyksistä Baltiaan, Itämeren saarille tai Huippuvuorille on varoiteltu viime aikoina monesta eri lähteestä.

VUOROPUHELUNKIN aika vielä Kremlin kanssa tulee, kun tilanne paranee ja voimme olettaa Venäjän siirtyneen tavoittelemaan aidosti rauhaa.

Mutta juuri nyt näyttää siltä, että asiat menevät vielä huonompaan suuntaan. Jopa niin huonoon, että jossakin paikassa oman puheenvuoronsa saavat aseet.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU