Se oli ensimmäinen, muttei viimeinen tilanne, kun nykyisen Venäjän toiminta ei näyttänyt niin sanotusti käyvän järkeen, meidän järkeemme.

Presidentti Sauli Niinistö purki tätä tunnetta uudenvuodenpuheessaan 2023 näin:

“Miten on mahdollista, että Eurooppaa halkova maantieteellinen raja onkin tosiasiassa kahden kokonaan erilaisen maailmankuvan raja? Rajan tällä puolen on mahdotonta edes kuvitella, että jonkun kansakunnan mieleen tulisi aloittaa sotiminen. Venäjän puolella rajaa asia on toisin.”

Vladimir Putinin ajattelutapaakin on pidetty jotenkin salattuna tai epärationaalisena, vaikka Venäjää seuranneet tutkijat, sotilaat ja diplomaatit ovat jo vuosia avanneet meille hänen maailmankuvaansa.

(Paljon oli luettavissa jo vuonna 2015, kuten tämä ranskalaisessee aiheesta.)

SE MITÄ KREMLIN muurien sisäpuolella nyt Euroopan ja länsimaiden varalle suunnitellaan, on tietysti suuri salaisuus. Mutta mitä ikinä siellä aiotaankaan, sitä on ensin pohjustettava monin tavoin.

Eikä Kremlillä todennäköisesti ole mitään yksityiskohtaista etenemissuunnitelmaa, vaan yleinen suunta, jota eri tavoin valmistellaan. Valtio katsoo sitten aikanaan tarkemmin, missä nimenomaisessa ilmansuunnassa sen tavoitteet lähtevät etenemään helpoimmin.

Yksi tapa tutkia Venäjän aikeita on tarkastella sen hallinnon luomaa kuvaa Venäjästä, muusta maailmasta ja näiden suhteista.

EU:n ulkosuhdehallinnossa toimii EUvsDisinfo-niminen osasto, joka tarkkailee ja oikoo Venäjän propagandaa. Sen havaintojen pohjalta voi rakentaa kuvaa siitä, minkälaiseksi Venäjä juuri nyt maalaa maailman asetelmaa omalle kansalleen puhuessaan.

PUTININ hallinnolle Venäjä on rauhan ja humanitaarisuuden esikuva, joka joutuu puolustautumaan aggressiivisia ja sotaa lietsovia länsimaita vastaan.

Venäläisten omakuvassa suhde sotaan perustuu toisen maailmansodan valtaviin kärsimyksiin ja ainaiseen fasistien hyökkäysuhan alla elämiseen. Siihen on kasvettu yli 80 vuoden ajan.

Aiemmin arkkivihollisena kuvattiin Yhdysvallat, mutta Donald Trumpin kaudella tätä asetelmaa on muutettu siten, että pahimmat vihollismaat löytyvät nyt Euroopasta. Toki Nato kokonaisuutena on edelleen uhka.

Kremlin disinformaation mukaan Eurooppa, Yhdysvaltojen pikkuhiljaa järkiintyessä, valmistautuu hyökkäämään itse Venäjää vastaan.

Euroopan varustautuminen kuvataan ”aggressiivisena militarisointina” ja EU:n tuki Ukrainalle ”sodanlietsontana”. Myös Suomesta maalataan pontevasti viholliskuvaa.

Tavoitteena on lietsoa kuvaa ulkoisesta uhasta ja vakuuttaa venäläisille, että Putin hallintoineen vain suojelee äiti-Venäjää aina ennenkin lännestä vyöryneiltä vihollisilta.

VENÄJÄ ESITTÄÄ itsensä myös suurena ihmisoikeuksien puolustajana, joka taistelee sortoa ja eriarvoisuutta vastaan kaikkialla maailmassa. Tätä se mainostaa etenkin globaalin etelän valtioille, ja korostaa ettei sillä ollut lännen tavoin riistettyjä siirtomaita.

Venäjän ulkoministeriö tuottaa ”ihmisoikeuksia tietyissä maissa” koskevia raportteja, joiden tavoitteena on vahvistaa mielikuvaa Venäjästä hyväntekijänä ja ylläpitää myyttiä ”natsismin uudelleensyntymisestä Euroopassa”.

Samalla toki käännetään huomiota pois Venäjän omista ihmisoikeusrikkomuksista ja yhteiskunnan vapauden vähyydestä.

Maa on myös itseaiheutetussa pattitilanteessa. Putinin haluama imperiumin kasvattaminen ei voi enää toteutua ilman Ukrainaa. Putinin oma valta ja perintö on myös nyt kiinnitetty sotaan siellä.

Ukraina taas ei taivu, ellei romahda. Ukraina ei romahda, ellei läntisen Euroopan tuki lopu melko lailla kokonaan. Tuki taas ei lopu, elleivät läntiset rakenteet romahda tai Naton sotilaalliset resurssit sitoudu kokonaan muualle.

VIIME SYKSYSTÄ ASTI monet poliittiset, sotilaalliset ja tiedustelualan toimijat lännessä ovat varoittaneet Venäjän voivan purkaa lukkiutuneita asetelmia esimerkiksi tekemällä jonkin hyökkäyksen länteen.

Iskun tavoitteena ei olisi niinkään vallata maa-alueita, vaan rikkoa poliittisia rakenteita, kuten Naton ja EU:n jäsenmailleen antamia turvallisuuslupauksia.

Venäjä halunnee viedä Naton uskottavuudelta pohjan pois, osoittamalla ettei ainakaan Yhdysvallat reagoi viidennen artiklan mukaisesti ja anna automaattisesti turvaa pikkumaille. Donald Trump on omilla sanomisillaan antanut Venäjälle jo paljon syitä arvella näin.

Meidän näkökulmastamme Venäjälle ei olisi mitään järkeä yrittää jollakin rajoitetulla ja sopivan epäselvällä hyökkäyksellä iskeä lännen liittokuntaa poliittisesti hajalle.

Mutta epäilen, että Moskovasta katsottuna sellainen voi olla ihan järkevä – heidän järkeilynsä mukainen – idea.