– Se muutos pitää olla kohti tasa-arvoisempaa, yhdenvertaisempaa Suomea, jossa ketään ei jätetä taakse, eikä ketään sysätä syrjään. Harvojen edut on korvattava monien eduilla, Eloranta painotti puhuessaan SAK:n edustajiston kokouksessa.

Hän oli havainnoinut, että poliittinen oikeisto ja yrittäjät ovat mahdollisesta hallitus-koalitiosta ja -ohjelmasta poissa tolaltaan.

– Järkytys on ollut kova ja ehkäpä se on vaikuttanut ylilyönteihin puheenvuoroissa ja reaktioissa. Yrittäminen ja elinkeinon harjoittaminen sekä voiton tekeminen näyttävät heidän silmissään mahdottomalta, jos pilkkuakaan muutetaan Sipilän hallituksen politiikasta.

– Silloin tämä joukko vaati ja painosti kaikkia yhteisiin talkoisiin. Toistuvasti he muistuttivat, että kovat ajat vaativat kaikilta uhrauksia ja että leikkaukset palkkoihin ja työehtoihin sekä sosiaalietuuksien heikentäminen ovat välttämättömiä asioita, jotta Suomi nousee jaloilleen.

– Nyt kun Suomi ja suomalaiset tarvitsevat satsauksia vanhustenhoitoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja perusteltuja parannuksia sosiaaliturvaan, tuntuu se olevan täysin ylitsekäymätön paikka näille neljän vuoden takaisten yhteisten talkoiden järjestäjille.

Politiikan mantra on, että työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin, Eloranta huomautti. Hänen mukaansa poliittinen oikeisto ja elinkeinoelämäkin toisinaan tarjoavat sosiaaliturvan ja erityisesti työttömyysturvan leikkausta keinoksi kohottaa työllisyysastetta.

– Sipilän hallituksen byrokratiakukkanen, työttömyysturvan aktiivimalli, on tämän ajattelun korkea veisu. Aktiivimallin tulokset kertovat kuitenkin tämän ajattelun täydellisestä haaksirikosta. Aktiivimalli ei ole parantanut työllisyyttä, eikä aktivoinut työttömiä, vaan lisäsi byrokratiaa ja kasvatti työttömien katkeruutta sekä vieroitti heitä entistä kauemmas työelämästä.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen vuonna 2014 tekemässä eläkesopimuksessa sovittiin,että keskusjärjestöt arvioivat tämän vuoden toukokuun loppuun mennessä työttömyysturvan lisäpäiväoikeutta koskevien muutosten vaikutuksia työntekijän työmarkkina- asemaan. Samalla tarkastellaan erityisesti sitä, miten vuonna 2012 tehdyssä työurasopimuksessa sovittu 60 vuotta täyttäneiden irtisanottujen oikeus työssäoloehdon täyttävään tukityöhön ja muihin aktiivitoimiin on käytännössä toiminut.

Elorannan mukaan parhaillaan tehdään selvitystyötä, ovatko eläkesopimuksessa sovitut ehdot toteutuneet.

– Selvää on, että tapahtuu lisäpäiville mitä tahansa – säilyvät ennallaan tai ikäraja nousee vuodella – ikääntyneiden oikeus palveluihin ja työssäoloehdon uusimiseen on säilytettävä nykyisellään, jotta heidän toimeentulonsa voidaan turvata. Kokonaistyöllisyyden parantamisen ongelmaksi hän nosti sen, että työpaikoilla esiintyy edelleen ikäsyrjintää ja yli viisikymppisen työllistyminen on edelleen vaikeaa.

Eloranta vaati tähän muutosta.

– SAK onkin esittänyt tuotannollis-taloudellisten irtisanomisperusteiden kirjaamista työsopimuslakiin. Nyt irtisanomisten kohdentaminen henkilöihin jää usein piiloon ja se antaa mahdollisuuden käyttää sellaisiakin perusteita, jotka ovat kiellettyjä. Näyttökynnys väärinkäytöksistä on korkea.

Hänen mielestään työtä pitää pystyä myös muokkaamaan nykyistä paremmin ja helpommin. Jaksamisen kannalta työajat ovat usein kriittinen tekijä.

– Työtä pitää voida muokata myös muutoin kuin työaikojen osalta. Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on huolestuttavasti kasvanut eikä kyse ole vain ikääntyneistä. Varsinkin nuoret uupuvat ja kärsivät mielenterveyden ongelmista. Tilanne vaatii huomiota ja korjaavia toimenpiteitä.

Työmarkkinajärjestöt esittävät yhtenä keinona osatyökyvyttömyyseläkkeen entistä parempaa yhteensovittamista työtulojen kanssa, jotta taloudelliset kannustinloukut eivät ainakaan olisi työhön paluun esteenä.

– Keinoja siis löytyy, mutta löytyykö tahtoa, löytyykö rohkeutta, löytyykö edelläkävijöitä? Niitä nyt tarvitaan ja pallo on taitaa olla työnantajapuolen kenttäpuoliskolla, Eloranta heitti.

Eloranta toivoi, että työmarkkinajärjestöjen ja tulevan hallituksen yhteistyö olisi tiivistä ja yhteisymmärrystä tavoittelevaa.

– Veto-oikeutta ei tarvita, jos on aitoa halua tehdä tasapainoisia sekä kestäviä yhteiskunta- ja työmarkkinapoliittisia uudistuksia. Nämä ratkaisut eivät synny hetkessä eivätkä heittämällä, mutta ajan, vaivan ja tarpeen ymmärtämisen kautta ne syntyvät. Ja siitä on näyttöjä.SAK:n puheenjohtaja huomautti, että syksyn työmarkkinakierros kolkuttaa myös ovella. Samalla tihenee keskustelu siitä, voiko tuleva hallitus jotenkin edesauttaa ratkaisujen syntymistä liittojen välissä neuvotteluissa.

– Tuloverojen kevennyksiä on ehkä vähän vanhan tavan mukaisesti tarjoiltu sopimusneuvottelujen kyytipojaksi. Me olemme SAK:ssa todenneet, etteivät neuvottelut veroryyppyä tässä vaiheessa kaipaa. Suhdannetilanne ei veronalennuksia vaadi ja julkinen talous ei niitä perustele. Palkansaajien ostovoiman kehityksen pitää perustua palkankorotuksiin, joista sovitaan liittojen välisissä neuvotteluissa.

Hän arvioi, että kilpailukykysopimus langettaa edelleen varjoaan sopimusratkaisujen syntymiselle, ja työaikakeskustelu nousee varmasti sopimuspöydissä esille.

– Se kertoo kaikessa karuudessaan pakotetusta työmarkkinaratkaisusta. Ja ne politiikan kauppamiehet, joiden jälkiä ollaan korjaamassa, ovat katoamassa taivaanrantaan kuin käytetyn auton kauppiaat. Takuuta ja palautusoikeutta ei ole ja ainoa vaihtoehto on itse korjata lommoille kolhittu luottamus ja sopimisen tapa. Työ voi olla kivulias ja riitaisakin, mutta toivon viisautta neuvottelijoille ja malttia päätöksentekijöille.

Eloranta muistutti Euroopan parlamenttivaalien tärkeydestä.

– Me tarvitsemme toisiamme pärjätäksemme paremmin maailmassa. Siksi oikeistopopulistien ja nationalistien iskulauseet kontrollin ottamisesta takaisin omiin kansallisiin käsiin on käsittämätöntä ja vastuutonta höpöpuhetta. Hän varoitti myös perussuomalaisten linjasta EU:ssa.

– He pyrkivät avoimesti ja tietoisesti heikentämään työntekijöiden suojaa. Puolue, joka kotona esiintyy työväenpuolueena tekee tällaista Brysselissä. Euroopan rikkojille ja työntekijöiden pettäjille ei pidä antaa ääntäkään, vaan ääni on annettava sosiaalisen Euroopan rakentajille, Eloranta painotti puheessaan.